Lomamatkoja

Käytiin eilen Porissa, jossa mä en ennen ollut ollutkaan. Ahdistava paikka. Kauppatoria ei nähty, mutta ehdittiin Bepop-kauppakeskukseen, joka oli ruma ja korkea ja toi Myyrmannin mieleen. Porissa oli kuuma. Kuitenkin niin monet coolit ja upeat ihmiset ovat kotoisin Porista, että täytyihän siellä käydä. Ensi istumalta tulee mieleen ainakin Pikkusiskon Teekkaripoikaystävä, Pertti Neumann ja sit yks Handymanin keski-ikäinen työkaveri. Upeaa sakkia. Handyman ajoi traktori-Toyotalla sinne ja hienosti ajoikin. Mua ei pelottanut kuin kerran.

Porissa oli parasta se, että sinne kannattaa ajaa Tampereen kautta. Takaisintulomatkalla pistäydyttiin Tampesterissa. Juuri ja juuri ehdittiin Mustamakkarabaariin (jee!) ja Pynsän näkötornin kahvilaan. Ainoa pettymys oli se, että Pikkusisko oli töissä (jumppaohjaaja - aikuisen pissiksen ammatti) eikä ehtinyt näyttää meille paikallisvertaan.

Handyman alkaa hitaasti lämmetä mun lautapeliharrastukselle. Meillä on ollut Catanin uudisasukkaat -peli jo vuosia, ja H on pitänyt sitä tyhmänä ja tylsänä. Nyt pari kuukautta sitten Handyman luki Wiredistä, että se on hyvä peli ja saman tien se muuttui hyväksi. Eilen päästiin vihdoista viimein sitä pelaamaan, kun Rampo tuli kylään. Ja koska Handyman voitti, niin se toden totta alkoi tykätä siitä pelistä. Nyt toivottaisiin innokasta Catan-seuraa! Catanin suurin ongelma on siinä, että siinä täytyy olla vähintään kolme pelaajaa. Niin hyvä peli se ei kuitenkaan ole, että sen takia viitsisi itse ruveta peliseuraa tekemään.

Karrella

Ääni palailee pätkittäin. Nyt pystyy jo riitelemään Handymanin kanssa. Koko ajan vain pitää vakuutella, etten itke, koska matala ja ajoittain särkyvä ääni kuulostaa itkuiselta. En itke, kunhan selostan, että miksi Handymanin kyydissä ei ole kivaa matkustaa. Moni lukijoista varmaakin tietää tähän syyn. Kuolemanpelko on ikävä tunne.

Työt on aloitettu osapäiväisesti, tänään olin puolikkaan päivän Itä-Helsingissä. Pidempään ei olisikaan ääni kestänyt. Viimeinen työpäivä siellä. Pitäisi pyrkiä minimoimaan viimeisten työpäivien määrä, kun ne ovat aina kiusallisia. Mä luulin, että kesken päivää lähtemällä välttyisin seremonioilta, mutta seremonia tuli sitten kuitenkin. Ja kukkapuska. Nolo tilanne. Mulle se on ollut vain työtä, muut on tulleet sinne ilmeisesti jotain ystäviä tekemään.

Työpäivän loputtua väkivalloin jo puoliltapäivin oli toki aurinkoinen iltapäivä vietettävä jotenkin. Långstrumpilla on yhtä korkea työmoraali kuin mulla ja mentiin siis Uimastadionille. Mä paloin aika pahasti ja nyt on särkyä jakauksessa, yläselässä, takareisissä ja pohkeissa. Tästä viisastuneena menin heti ostamaan aurinkovoidetta ja sain pyykkipoikia kaupan päälle. Niitä ei tarvita. Tarviiko joku pyykkipoikia?

Toissapäivänä oli puolivuotishääpäivä. Huonona vaimona mä muistin sen vasta iltapäivällä ja sitten tulikin kiire. En enää ehtinyt laittaa ihanaa ruokaa ennen kuin Handyman ehti kotiin, joten next best thingin hankinta tuli eteen. Ehkä sitten pora. Lähdin kiireen vilkkaa (julkisilla toki) Ruoholahden K-Rautaan, siellä ei ollut. Siitä jatkoin Herttoniemen Starkkiin, ei ollut sielläkään. Viimeinen oljenkorsi, Suutarilan Starkki, pelasti puolihääpäiväillan, siellä oli Helsingin viimeinen pora. Jälkeenpäin ajateltuna ruoanlaitto olisi tullut aika paljon nopeammaksi. Etenkin kun kotona huomasin, että Handyman ei muistanut päivää lainkaan (mä sentään muistin jo iltapäivällä!). Päivä ei ollut kuitenkaan täysi menetys - Starkin myyjäpojan mielestä mun ääni oli seksikäs! Vaikka ei se vielä silloin kyllä ollut.

Mutella

Edelleen ollaan mutella. Edellisen päivityksen viimeinen virke oli vähän turhan teatraalinen - etten kestäisi toista äänetöntä päivää. Kyllä mä kestin, ja kolmannenkin. Mitähän mä luulin voivan tapahtua? Nyt äänihuulet osaavat jo hieman muodostaa ääntä, mutta sitä ei voi kontrolloida juuri mitenkään vaan se on kamalaa raakkumista ja sortuu koko ajan. Lähdin tänään aamulla kuitenkin Kanta-Hämeeseen töihin, koska Handyman huomautti, että mua pidetään kännikalana, krapulaisena tai muuna asennevemppana, jos soitan juhannuksen jälkeisenä maanantaina olevani "vähän kipee". Mä menin jo puoli kasiksi ja tein paperihommia niin kauan kuin niitä riitti eli puoli kymmeneen. Pomo tuli vähän kahdeksan jälkeen toteamaan, että juu onhan tuo ääni ihan onneton eikä sillä hommia voi tehdä, toisaalta mitään muita paperitöitä kuin reseptejä ei ole tarjolla. Kotiin.

Tää ääni on aikamoinen party piece. Tänään mä oon naurattanut sillä Handymania puhelimessa ja pomoa töissä sekä säikäyttänyt Katjnin ja Kummitytön. Toisaalta myös äänen muodostus vie aika paljon energiaa: jotta mä saan edes jonkinlaisen kiekaisun ulos, mun täytyy huutaa ja pidemmän päälle jatkuva huutaminen pistää hengästymään. Lisäksi ääntä tehdessä pitää kerätä painetta kurkunpäälle, mikä vähän kuristaa. Mutta tän taudin toinen nimi onkin valekuristustauti, joten kuristaminen kuuluu taudinkuvaan.

Handyman osti polkupyörän! Se on valkoinen, näyttää ihan tavalliselta polkupyörältä (ei siis mikään kolmipyöräinen tai apupyöräinen tms) ja on hurjan kevyt! Siinä ei ole ilmeisesti vaihteitakaan. Tai yksi varmaan on että pääsee eteenpäin. Ei ole Jopo kuitenkaan. Nyt vihdoin kaikki jo ostetut creepyt pyörävarusteet saa käyttöön! Mä en malta odottaa että näen nöpötöpösatulan in action! Siitä tulee kuwia, kunhan on asennettu. Vapiskaa jännityksestä, niin mäkin teen!

Johannes Kastajan merkkipäivä

Eilen pidettiin juhannusjuhlat / tuparit. Meno oli villiä, vaikka vieraskatras oli varsin kirjavaa. Heti juhlien aluksi tuli Långstrump ja Handymanin partsikkateinejä, lisäksi pari yllätysvierasta opiskeluajoilta. Joskus puolenyön aikaan saapui lisäksi Långstrumpin graduohjaaja ja Handymanin ex-opettaja (sama tyyppi siis) outoine kavereineen. Melko pian tämän jälkeen teinix-osasto lähti. Oli ihan hauskaa, mutta muutama harmituksen aihe koettiin myös:
1) Ihan erikseen oli varattu taloyhtiön grilli, jonka käytöstä olin maksanut rahaakin (2 e), mutta sitten sen olikin sosialisoinut joku naapuri. Saatiin kuitenkin grillata tuotteemme siinä, mutta eihän se nyt ihan sama ollut kuin että jos oitaisiin mahduttu myös hengailemaan siinä pihapöydän ääressä.
2) Oudot hippivieraat olivat nimenomaan outoja hippejä, joista kuvottavin sammui meidän sänkyyn, vielä mun puolelle jossa edes Handyman ei saa makailla. Sammuneen enkelin herättely oli vaikeaa ja pitkällistä. Mun mielestä täysin ventovieraiden sänkyyn ei saa sammua. Eikä tuttujenkaan, ellei asiasta ole etukäteen sovittu. Hermo meinasi mennä.
3) Aamuviiteen valvomisen vuoksi tää päivä on mennyt ihan harakoille. Olo on kuin päivystyksen jälkeen.
4) Jostain syystä menetin ääneni tyyten. Vieläkään ei ole kuulunut. Äänen menossa on sekin huono puoli, että a) jos puhun, niin Handymanin hermo menee, kun ääni on outoa kohinaa / raakkumista ja b) jos en puhu, niin Handyman tulkitsee sen murjotukseksi, kun mä yleensä juttelen koko ajan. Ei pysty voittaan!

Pandemia on loistopeli. Sitä on nyt pelattu eri jengeillä yhteensä n. 10 kertaa ja joka kerta se on jännä ja hauska. Paitsi että Handymanin mielestä se on kamalan kaamea, jos hävitään ja tosi tylsä, jos voitetaan. Toisaalta Handyman on tunnettu pessimisti eikä tykkää mistään juurikaan ikinä.

Tää mun ääni huolestuttaa. Ei se koskaan ennen oo tällä tavalla vain lähtenyt. Toki mä lauloin eilen rutkasti SingStaria, mikä todennäköisesti asiaan vaikutti, mutta ääni oli käheähkö jo ennen sitä. Tänään mä oon puhunut varsin vähän, mutta silti se ei oo yhtään parempi kuin aamulla. Mä tykkään niin kovasti puhumisesta, että tää on mulle totaalista kärsimystä. Eikä Handymanin marmatus auta. Toivottavasti ääni on terve aamuun mennessä. Mä en kestäisi enää toista tällaista päivää.

Viidestoista yö

Meidän entinen kämppis IsoGee kävi eilen tutustumassa uuteen asuntoon. Paistoin muijalle pinaattilettuja ja sit mentiin kävelylle. Lenininpuistossa oli ihastuttavaa jälleen. Vesifeatureihin oli saatu vedet lorisemaan. Nähtiin spurgu hypähtelemässä joenuoman yli. Jotain se kumarteli kans, epäiltiin sen keräilevän nuijapäitä pieneen purkkiin. Lenininpuistosta jatkettiin Alppipuistoon. Inspiration Pointille ei viitsitty mennä, koska siellä oli jo joku. Käveltiin ihan IP:n ohi ja huomattiin, että siellä istuskeli yksinään ajatuksiinsa uppoutunut spurgu Lippuviina-pullonsa ja ghettoblasterinsa kanssa ja kuunteli Juicen Viidettätoista yötä siinä aika haaveellisena.

Inspiration point aiemmin keväällä

Pikkusiskon ja Rampon pääsykoeuurastus on nyt päättynyt hurraa! Mä toivon todella, että molemmat pääsee sisään, koska kaikki mun tuntemat lakimiehet on aika kuivia. Tosin tällä hetkellä ei (onneksi) oo tarvetta lainoppineille, kun tärkeimmät asiakirjat on laadittu, mutta eihän sitä koskaan tiedä koska innostuu laittamaan pystyyn vaikka pikku pyramidihuijauksen ja siihen tarvitsee vähän vähemmän kuivan lakimiehen kuin mitä nyt on tarjolla.

Metron tekstaripalsta on mun mielestä parasta tällä hetkellä tarjolla olevaa journalismia (kun Pikkusisko ei saanut kesätöitä). Harmittaa vain, kun niin harvoin pääsee tekstareita lukemaan, koska mä en jotenkin ikinä löydä työmatkalla Metron jakelupistettä. Selvää on, että puolet kirjoituksista on hullujen kirjoittamia ja toinen puoli trolleja, mutta hauskoja kaikki tyynni. Eilen riemua herätti nimim. Siitä pidättäytyvä äiti kirjoituksellaan "Puut ovat harrastaneet seksiä", totesi 14-v kun pyyhin siitepölyjä. Ok. Mutta kuka opetti sanan seksi, minä en ainakaan. Tossa kiteytyy kaikki mikä on hyvää. Koska nimenomaan sana "seksi" on aivan mahdoton 14-vuotiaan tietää ja kuten Långstrump totesi, ei äitikään vissiin oo ihan täydellisesti kuitenkaan onnistunut pidättäytymään. Kaunista.

Markkinahumua

Viime sunnuntaina oli Hakaniemessä markkinat! Ja koska Handyman oli ajattelemattomuuttaan nukkunut lauantaina pitkälti aamutorikahviajan ohitse ja koska mulla oli merkkipäiväkin, vaadin pääsyä markkinoille. Niinpä mentiin. Aikamoinen tunnelma oli, kun oli vaalipäiväkin. Markkina-alue oli täynnä kojuja, joissa myytiin siivoustarvikkeita, pölypusseja, perunoita, marjoja ja sosiaalidemokratiaa. Handymanin savolaisuuden kunniaksi syötiin muikkuja ropposesta ja saatiin vielä lettuset päälle. Se vähän harmitti, että muu markkinaväki oli helposti meitä 50 vuotta vanhempaa ja varsin synkkähenkistä. Vähän siinä muikkuja rouskutellessa alkoi myös pänniä paikallinen hanuristi, joka veti synkeää settiä (esim. Lapin äidin kehtolaulu ja Saarenmaan valssi), mikä vähän latisti muutoin hurmoksellista markkinatunnelmaa.

Tulin äsken kotiin Uimastadionilta, missä oltiin Ipanan kanssa vesijuoksemassa. Oli kohtuullisen väljää ja me ns. juostiinkin sitten puoliksi vierekkäin. Oltiin juuri keskustelemassa psykoottisista ihmisistä kun joku nelikymppinen tanttara suihki ohitse valittaen "Tytöt täällä ei kyl saa mennä vierekkäin" narisevalla äänellä. Alkoi niin pänniä sen maukuminen, että jatkettiin vain skitsofreenikkojuttua, josta se vähän ilmeisesti säikähti. Lisäksi sen hiirulaismainen kaveri jäi polkemaan siihen meidän vierelle, kun sen vauhti ei riittänytkään ohitukseen - kukas sitten juoksee vierekkäin?! Yllättäen kyrsi se tytöttely ihan kamalasti. Olin kyllä itsestäni ylpeä, kun vältin kiusauksen mummotella sitä.

Huoltoyhtiö on melkein ylittänyt itsensä. Handyman siis lähetti sinne nyt uuden viestin, että sorry vaan, nimenvaihtotyö jäi puolitiehen. Kuuliaisesti sieltä olikin tultu korjaamaan virhe ja täysin yli odotusten mun nimessä on enää yksi kirjain väärin! Jaksaiskohan sitä vielä kerran pyytää korjaamaan vai pitäiskö tottua suosiolla aina ajattelemaan entistä hiihtäjälegenda Matikaista aina ovesta kulkiessaan?

Kevennyskuva Kanta-Hämeessä sijaitsevan pienen terveysaseman vastaanottohuoneen seinältä

Huoltoja

Mä ostin polkupyörän kolme vuotta sitten. Ajelin sillä ihan intopinkeenä ensimmäiset pari kuukautta, kunnes totesin, että vaikka Vuosaaresta sotkee menemään kuinka kauas vain on edelleen vasta Itäkeskuksessa. Sitten into lopahti ja siellä se on hengannut seinäkoukussa 2,5 vuotta yksinään. Nyt oli pakko kaivaa se naftaliinista, kun muutto tuli eteen. Mua vähän arvelutti ruveta käyttämään sitä noin pitkän levon jälkeen ja niinpä mä vein sen korttelin pyöräkorjaamoon. Tänään se pääsi sieltä pois! Nyt kelpaa huruutella vaikka torille tai keskustaan. Handyman sitten varmaan juoksee perässä kun eihän sillä mitään pyörää ole eikä tule koskaan olemaankaan, kun se on pyörien suhteen niin kranttu. Satula sillä kyllä jo on ja kypärä ja Saksasta ostetut lasit!

Huollosta tuli mieleen, että muuton jälkeen meidän ovessa luki tietty entisten omistajien nimet tyyliin Markkinointiassistentti Kokki. Toki postimiestä varten oli saatava omat nimet oveen ja siksipä Handyman lähetti huoltoyhtiölle sähköpostilla pyynnön, että Markkinointiassistentti Kokki poistettaisiin ja tilalle vaihdettaisiin Elämyskameli Handyman. Parin päivän päästä huoltomiehet olivatkin reippaina poikina käyneet valkoiset kirjaimet taskussa molemmilla ovilla ähräämässä ja tulos on Markkinointiassistentti Handyman. Eli 50 % oikein! Parempi prosentti kuin eurovaaleissa. No ehkä mä oonkin mielelläni vähän incognito.

Nyt on ostettu jynkyt vehkeet asunnon viilentämistä ajatellen. Ilmastointilaite on kaunis kuin kukkanen ja koska siinä mukana tullut putki oli metrin liian lyhyt, käytiin Kraudassa ostamassa komia viemäriputki siihen jatkoksi. Kyllä nyt kelpaa. Ei enää puutu kuin Handymanin viimeinen rykäisy sen seinään saamiseksi ja lämpimät kelit niin kyllä kannatti!

6:33

Mä en ymmärrä, mikä demoni mut on vallannut. Joka ikinen päivä, jolloin kello ei soi 6:00, mä herään klo 6:33. Ikkunalaudan kello oikein ilkkuu sitä numeroansa. Ja sit mä alan ihmetellä että kuinka mä taas heräsin klo 6:33 ja sit mä en saa enää unta. Koska mä meen viikonloppuisin nukkumaan kuitenkin vasta 11:n aikaan, oon sit koko päivän väsynyt. Ihan mielelläänhän sitä nukkuisi jonnekin kahdeksaan saakka, mutta sitä ei mulle suoda. Pihkuran herättäjädemoni.

Mä oon visionääri. Juttelin pomon kanssa sijaisjärjestelyvaihtoehdoista ja se innostui mun visioista niin paljon, että kertoi niistä ylemmille tahoille. Nyt isommatkin pomot on kiinnostuneet. Mä oon ihan hämmästynyt. Kuukausi sitten tuli työsähköpostiin tiedote kaupungin työntekijöiden aloitepalkkioista ja nyt mun pomo jo ehdottelee, että mä tekisin tästä mun ideasta virallisen aloitteen. Jos se sitten toteutettaisiin, niin mä voisin saada aloitepalkkion! Mä oon jo melkein harkinnut tekeväni tuommoisen aloitteen, siitähän voisi netota kaupungin palkitsemisjärjestelmän tuntien ehkä Tallinnan-risteilyn tai jopa liput Kaupunginteatterin esitykseen!

Piti tehdä ennenkuulumaton takaisin kevätkenkiin -vaihto, kun yhtäkkiä sitten onkin enää 7 astetta lämmintä. Olin jo vaihtanut seremoniallisesti kesäkenkiin ja niiden vuoksi lakannut varpaankynnetkin, mutta eilen jouduin alistumaan takaisin sukkien ja umpikärkien hirmuvaltaan, kun toissapäivän +4° ja kura jäädytti varpaat sinisiksi. Tällaista perääntymistä en hetimiten muistakaan. Mun periaatteena on, että kun sesonkivermeet on kaivettu naftaliinista käyttöön, voi ne vaihtaa pois vasta seuraavan sesongin tullen. Nyt mä oon hämilläni.

Tukkajumala

Porvoonkadun itäkampaaja teki kelpo työtä. Tukka tuli hyvin leikatuksi ja hienosti kammatuksikin eikä tarvinnut maksaa paljon. Todennäköisesti juuri verojakaan ei tullut maksettua. Harmaata taloutta tuli siis tuettua, mutta kuten Handyman pirteästi toteaa: hyvä niin, eipä tule tuettua asekauppaa eikä oopperaa. Tarkemmin katsottuna itse asiassa kampaamo Byrklund (mun kampaamo) sijaitsee samalla 30 m säteellä kolmen muun kampaamoputiikin kanssa. Kuitenkin ilmeisesti asiakkaita riittää ja hyvä niin. Sympaattinen palvelu, ei tarvinnut kuunnella jollotusta äidin osteoporoosista ja basalioomasta tai järkyttävän nuorena kuolleesta kampaajan Jari-kaverista. Tukka-Tatjaana ei tainnut juuri suomea puhua, puhumisen hoiti toinen itätyttönen, jonka tehtäviin kuului myös Ikea-hyllyjen pyyhkiminen ja kukkasomisteiden huolto. Mahtava mesta, sinne uudelleen heti viiden viikon päästä!

Käväisin tänään Långstrumpilla hakemassa Handymanin meisselin (hohoo!) ja vatupassin lainasta. Kotimatkalla mun takana käveli kaksi pienessä seilissä olevaa kaveria, Anssi ja Make. Ilmeisesti kesäloma oli alkanut jo useampi viikko sitten tai kuuma ilma oli saanut oluset maistumaan. Make tokaisi kaverilleen: "Siinä on jätkällä vatupassi." Anssi supatti jotain Makelle ja Make korjasi kovalla äänellä: "Siinä on muijalla vatupassi. Hyvä vehje - sillä saa paskan vaateriin." Oikeassa mies oli. Mä aloin suhtautua vähän empivästi Tatjaanan niskatyöskentelyyn.

Unelmakämpässä on kuuma. Tää on helppoa todeta nyt, kun kuuma on kaikkialla ja tänne paistaa aurinko koko iltapäivän. Tämän vuoksi on ostettu ilmastointihärveli eikä tarvii odottaa kuin kylmiä ilmoja (ensi viikonloppua) että sen saa tänne! Hurraa! Kuuman ilman puuhana käytiin eilen Linnanmäellä, joskin edullisesti (ja Handymanin mielestä laittomasti) vain maksuttomassa Panoraamassa. Oli hurjan hienoa ottaa valokuvia korkealta, mutta harmillisesti Panoraaman ikkunassa just mun kohdalla oli joku tuhru ja niinpä tuli kaikkiin kuviin röhnä. Pahus.

Kotona paistaa aurinko! Ja Lenininpuisto on merkitty röhnällä!

Puudeleita

Käytiin tänään vierailulla Vantaalla ja Vantaalla on pikkuisia koiranpentuja! Ne oli tosi shöböshiä ja herttaisia!! Valitettavasti kuvaaja oli niin innoissaan, että loppua kohti kuvan tarkkuus kärsii.

Ultraviolettia

Eiliset sukuylppärit menivät ohitse. Onneksi. Mä en siis tuntenut sieltä ketään Handymanin, Lankomiehen ja Anopin lisäksi, mutta moni siellä koki tuntevansa mut. Ainakin näin sanoivat, koska olivat tosiaan mut jo jopa kahdesti nähneet eikä edellisestäkään kerrasta ole kuin kuusi vuotta. Lankomies vitsaili etukäteen, että mun pitää varautua siihen, että häistä tullaan mainitsemaan ja juttelemaan ja päivittelemään. Mä olin ihan varma, ettei kukaan mainitse niitä sanallakaan mutta nehän oli melkein ykkösuutinen. Nolotti pirusti, nehän oli sen jonkun ylppärit! En mä mennyt sinne sen thunderii varastaan. Mutta ilmeisesti menin sinne hankkimaan vaivoja ja melanooman, koska nyt on päänahka ja niska ihan todella kipeät ja punoittavat. Tappava kevätaurinko.

Vaalit askarruttavat. Mä oon nyt ymmärtänyt sen, että kyseessä on oikeesti tärkeät vaalit joiden pitäisi kiinnostaa ja sen takia mä oon alkanut sitten kiinnostua niistä. Oon katsellut monien eri puolueiden ehdokaslistoja ja muutenkin tutustunut europarlamenttiasioihin. Erityisesti mua riemastuttaa se, että Keskustan MEPit kuuluu europarlamentissa liberaaliryhmään, jotka esim. vastustaa maataloustukiaisia. Suurin osa ehdokkaista vaikuttaa aika nobodyiltä, mutta onneksi valitaan vain 13 edustajaa ja juuri sen verran ammattipoliitikkoja taitaa ehdokkaina ollakin. Mun puoluekanta on kyllä nyt kovaa vauhtia vihertymässä, turkoosissa mennään jo. Vielä näissä vaaleissa taitaa kyllä vähän sinertää, mutta tätä vauhtia mä äänestän Anni Sinnemäkeä tai Osmo Soininvaaraa jo kahden vuoden päästä. Tai no ehkä nyt jo hupsutellaan.

Kotiutumista

Enpä olisi arvannut, että on näin helppoa kotiutua uuteen asuntoon. Kävin tänään töissä Vuosaaressa ja katselin koko päivän entistä kotitaloa. Se tuntui jo tosi vieraalta! Katsoin takapihaa ja hetkeksi unohdin siellä koskaan asuneenikaan eikä muutosta ole kuin 1,5 viikkoa. Hupsua. On kivaa tottua siihen, että kotiin pääsee yksinkertaisesti missä ikinä onkaan. Jopa parentsien Vantaan-lukaalista pääsee ihan kivuttomasti tänne junalla, Pasilasta on mukava kävelymatka. Ja Vantaalta on pitkä ja vaivalloinen matka joka paikkaan!

Kummallisiakin juttuja kantakaupungissa on. Äsken alkoi kovasti ukkostaa, vaikka mitään erityistummia pilviä ei näkynytkään. Hetken päästä huomasin, että Lintsin suunnalla säkenöi. Siellä oli ilotulitus! Iltayhdeksältä! Toukokuun lopulla! Aika valjuksi jäi. Paljon räiskintää hienompi oli mun mielestä Alppilan siluetti, joka oli ihan ruutisavussa eli hukkaan meni ilotulitus.

Drastinen uudistus: mä oon päättänyt vaihtaa kampaajaa. Entinen kampaaja Raija on kammannut mun tukkaa jo seitsenvuotiaana, joskin muutaman vuoden tauko oli opiskeluaikana. Raija leikkaa tukan ihan hyvin, mutta se ei ollenkaan osaa kammata sitä vaan mä näytän ihan opettajalta kampaajalta tullessani. Ei toivottavaa. Raija ei myöskään ole ihan kaikkein edullisin ottaen huomioon, että sijaitsee hankalasti Vaaralassa (sic!) eikä tosiaan osaa kammata. Tänään mä kävin varaamassa sitten jotain Porvoonkadun tatjaanalta ajan. Mua oikein ihmetytti kun menin random kampaamoputiikkiin (niitähän on siellä aimo rivi) ja se ilmeisesti olikin ihan oikeasti kampaamo eikä ihan pelkästään rahanpesukoneyritys. Sain ajankin vieläpä ylihuomiselle, mikä onkin hyvä koska viikonloppuna pääsee Handymanin sukulaisen ylppärijuhliin. Juhlat innostaa yhtä paljon kuin kovakourainen hammaslääkäri eli aika vähän.

Muutto

Muutosta on viikko. Nyt jo melkein kaikki tavarat ovat loppusijoituspaikoissaan ja muuttolaatikot on palautettu Niemelle. Tässä vaiheessa muuttoa voi arvioida jo melkein tyynesti. No se oli kamalaa. Hirveintä oli se, että siinä vaiheessa, kun kaikki laatikot olivat täynnä, oli kamaa vielä vaikka kuinka paljon laatikoita odottamassa. Lisäksi oli yllättävän paljon epäkelvon muotoisia tavaroita, joita ei saanut millään mihinkään laatikkoon (esim. Handymanin sauvakävelysauvat, silityslauta ja Guitar Hero -rummut). Niinpä jäi poimittavaa vielä muuttomiesten lähdettyäkin. Valitettavasti poimittavaa oli niin paljon, että Handyman joutui tekemään virallisen muuton päättymisen jälkeen vielä kolme keikkaa Vuosaareen henkilöautolla ja muutto oli ohitse vasta aamukolmelta.

Etukäteen oli stressattu sitä, kuinka kisut käyttäytyy muuttomiesten ollessa paikalla. Mun piti surkeine kisunhuoltotaitoineni olla kisuvahti eli varmistaa, etteivät ne pääse livahtamaan avonaisesta ovesta rappuun. Alkuun tää oli helppoa, koska kisut olivat kauhusta kankeina, kun niiden perusturvapaikat (sängynalunen ja sohvanalunen) poistettiin kantamalla sänky ja sohva pois. Melko nopeasti kuitenkin Maisa-kisu tottui muuttomiesten puuhasteluun eikä jaksanut niistä sen kummemmin välittää. Keskittyi mieluummin pallopeliin:

Siiri sen sijaan epäluuloisempana luonteena piti parhaana pysyä saunassa. Alkuun se selvästi yritti rauhoittaa itseään kehräämällä, mutta muuton edetessä Siirikin rentoutui:

Uuteen kämppään kisut kotiutuivat nopeasti. Muuttolaatikkopinot olivat niille tosi jänniä ja kiinnostavia, onhan se nyt hienoa voida hyppiä kahden metrin korkeudessa, jos on itse hyvin pieni kisu. Maisa otti samantien ilon irti muuttolaatikoista ja raapimapuusta, parhaimmillaan yhtä aikaa:

Siiri löysi uudestakin kämpästä mukavan ahtaan ja lämpimän turvapaikan mun vaatehyllystä. Nyt on kaikki vaatteet ihan karvassa, mutta Sini-teippiharja toimii kisun karvoihin kuin luotu! Kameli suosittelee.

Ennen muuttoa mietittiin siis kovasti, riittääkö kärsivällisyys pitämään kisuja vielä ylimääräiset viisi päivää. Mä olin jo päättänyt että ei riitä, mutta koska kisut olivat niin tosi kiltisti muutossa ja koska ne on muutenkin ihan kivoja kisuja, annoin periksi. Eilen kisut lähtivät takaisin omistajilleen ja kyllähän sitä jopa tällaisen kovisluonteisen sorkkaeläimen on todettava, että ikävä tulee. Se on tietysti huojentavaa, että nyt koko kämppä ei haise Kitekatille eikä jaloissa ole jatkuvasti kiinni pieniä kristallihiekan murusia, mutta kivahan se oli, kun Siiri tuli aamulla vaatimaan poskisilittelyä sänkyyn tai kun Maisa kävi pitkälleen kulkureitille että saisi vähän masurapsutusta. Oli huvittavaa kuunnella Siirin vaakkumista ikkunalaudalla ja katsella ylpeänä, kun Maisa imuroi viimeisetkin kastikkeet lautaselta. Mutta ei meille silti nyt omaa kisua tule ainakaan toistaiseksi, kunhan pidetään hoitolaitosta pystyssä.

Velvollisuuspäivitys

Täten ilmoitan, että olen edelleen hengissä. Muuttaminen oli kamalaa, mutta ainahan se on. Päivittäminen on ollut tauolla, koska kotiverkko on hieman epästabiili eikä kaikkia päivittämiseen tarvittavia osasia ole vielä asennettu paikalleen. Itse asiassa itse tietokonettakaan ei ole vielä asennettu paikalleen. Tarkemmin muutosta myöhemmin, kun kuvansiirtoon tarvittavat välineet ovat käytettävissä.

Mä oon jo ihan täysin kotiutunut kantakaupunkiin, vaikka en kovasti oo ulkona ollutkaan purkamiskiireiden vuoksi. Ikkunasta voi katsella ihmisten ilonpitoa Linnanmäellä ja ihan lähellä on ainakin kaksi oikeasti kiinnostavaa ruokaravintolaa (Sturenkatu 21 ja Soul Kitchen). Kiinalaista ruokaa saadakseen ei tarvitse mennä metroon. Nyt on vieläpä ollut auto käytössä muuton ja parentsien Budapestin-matkan takia ja yllättäen parkkipaikkaakaan ei ole vaikea löytää. Ja taloyhtiössä on energiajakeen keräys! Tää on ihan unelmaa.

PS Kirjoitin tän postauksen muuten jo aamupäivällä, mutta en saanut sitä upittua kun verkko ei toiminut. Nyt toimii, kun hommattiin uusi laite verkkoa ylläpitämään. En mää kiusallani oo pitänyt teitä pimennossa!

Dilemma

Mulla on moraalinen dilemma. Se koskee kisuja ja Handymania. Meillä on muutto neljän yön päästä, jolloin kisut ovat vielä meillä. Sopimus oli, että omistajat hakisivat kisut viiden yön päästä lomilta palattuaan. Tässä on kommervenkki: myös nämä omistajat ovat vastikään muuttaneet, itse asiassa juuri ennen matkaansa. Heidän uudessa kämpässään on muutto kesken, esim. lattioita ei ilmeisesti ole täysin vielä asennettu. Heidän muuttonsa oli niin hankala, että muuton ajan kisut olivat hoidossa toisessa hoitopaikassa ja sieltä tulivat suoraan meille, jotta eivät saisi liian montaa uuden kämpän sensaatiota lyhyessä ajassa. Handyman ei ole uskaltanut / halunnut kertoa, että meillä on muutto juuri kisujen kanssa yhtä aikaa, koska ei halunnut huolestuttaa kisujen omistajia. Meidän muutto ei ole mikään ongelma, kunhan jollain vippaskonstilla saataisiin kisut pysymään esim. partsilla muuton ajan etteivät pääse karkaamaan. Ja vippaskonstiksi eivät käy kisujen herkkupalaset, koska mä kokeilin ja ne ei maistu niille ollenkaan. Eikä kissanminttukaan vaikuta saavan näitä tyyppejä yhtään onnelliseksi. Ja oikeastaan ainoa ongelmakin on Siiri-kepuli, koska Maisan saa kyllä hönötettyä ihan mihin vain ilman vippaskonstejakin.

Noh, nyt sitten omistajat ovat tajunneet, että tosiaan on muutto ja remppa aikas lailla kesken. Olivat sitten kysyneet Handymanilta, että olisiko meidän mahdollista vielä pitää kisuja ylimääräiset viisi yötä, jotta remppa ja muutto olisivat valmiit. Mun mielestä kisut on ihan mukavaa väkeä, mutta olen ihan kurkkuani myöten täynnä karvoja (sananmukaisesti!), pölyisiä ja kissanhiekkaisia sukkia (ei sananmukaisesti) ja kamalaa kissanruoan ellotushajua. Olen nyt kestänyt tätä tähän asti, koska ajattelin, että nykyinen kämppä on helppo siivota kissojen jäljiltä muuton jälkeen, kun on kaikki tavarat jo viety pois ja että uusi kämppä ei ehdi sotkeentuakaan, kun kisut eivät ole siellä kuin puoli vuorokautta. Lisäksi mun mielestä suurin haaste muutossa ei ole pakkaaminen eikä se tavaroiden siirtäminen uuteen paikkaan vaan nimenomaan purkaminen, kun millään tavaralla ei ole vielä omaa paikkaa. Tähän työhön en kaipaisi karvaisia kavereita avuksi. Ilmeisesti kissat myös rrrrrakastavat muuttolaatikkopinoja ja kiipeilevät niillä mielellään, mistä menee hermo.

Handymanin mielestä kisut ovat tosi kivoja ja hän kovasti toivoisi että me voitaisiin pitää niitä mahdollisimman kauan eli hän toki kannattaa sitä, että luvattaisiin omistajille remppa-aikaa lisää. Handyman kiistää, että kyse olisi siitä, että hän kokee äärimmäisen nolona sanoa ei mihinkään muun naisen kuin mun tai äitinsä esittämään pyyntöön (tää on Handymanin yleinen ongelma - se peruu jos jonkinlaisia aiemmin sovittuja suunnitelmia, jos joku nainen pyytää sitä esim. tekemään läksynsä tai imuroimaan oman kämppänsä). Mä kyllä epäilen, että kyseessä on osin myös tämä nolostuminen, kisujen emäntä kun on Handymanin mielestä työpaikan hotein kisu. Handyman toivoo mun lupautuvan vielä viikoksi kissavahdiksi jopa niin kovasti, että se oli tänään ihan itsenäisesti pyytämättä tehnyt muuttoilmoituksenkin.

No tässä se dilemma on. Mä en millään haluaisi väistellä niitä kissankarvoja (joita siis on mm. mun kurkussa, kaikissa puhtaissakin vaatteissa, pyyhkeissä, istuimilla, hyllyillä, you name it) yhtään kauempaa kuin on absolutely välttämätöntä. Toisaalta mä en haluisi olla mikään hirmuvaimotar, joka kieltää Handymanilta halvat huvit (kalliitakin ehdotuksia on lukemattomia, nämä on helppo tyrmätä, jos joskus on jossain antanut periksi). Ahdistus!

Ruotsalaisten helvetti

Långstrumpin muutto lähenee ja senpä vuoksi on jälleen valjastettu laina-hatchback Ikean-matkalle. Toissapäivänä oli tarkoituksena löytää PAX-vaatekaappijärjestelmä ja pienempää tarpeellista. Långstrump oli jo etukäteen suunnitellut PAX-kokonaisuutensa ja tarkoitus oli vain keräillä tarvittavat osat ja antaa sitten koko kaappi kotiinkuljetettavaksi. Kunpa se olisikin ollut niin helppoa. Mentiin makuuhuoneosastolle tekemään tilaus. Siellä ilmoitettiin, että yksi suunniteltu osa on poistunut valikoimista. Tätähän ei millään tietokoneohjelma olisi voinut ilmoittaa (kuulemma ohjelma oli kyllä ymmärtänyt, ettei osaa enää ole, koska oli hinnoitellut sen 0 euroon). Seuraavaksi meidän piti "keräillä" osat itsepalveluvarastosta. Siellä huomattiin, että toki 52 kg:n runkoja ja 15 kg:n ovia oli hyllyssä runsain mitoin (kukapa niitä olisi jaksanut sieltä kotiin kantaakaan?) mutta hyllytasoja oli 10:n sijaan vain 4 kpl. Tätä tietokone ei ollut havainnut. Kun kysyttiin näitä lisää, vastaus oli että eioo. Toivottiin sitten, että jospa maksettaisiin vähän enemmän ja arvon Ikea-ammattilaiset voisivat poimia poimintapalvelulla kaiken. Computer says no. Ei voi poimia sellaista jota ei ole. No voisiko poimia vaikka ylihuomenna? Computer says no. Rouvien sopii tulla ensi viikolla uudelleen! Annettiin sitten niiden poimia painavat tavaransa itse ja luovutettiin hyllytasojen suhteen.

Tänään mentiin uudelleen Ikeaan, tällä kertaa Glomsiin. Långstrump oli jo etukäteen varmistanut, että pirun hyllylevyjä on siellä 52 kpl. Kun päästiin itsepalveluvaraston Hyllyn 3 Paikalle 7, nähtiin että siellä on 14 levyä. Hurraa! Lastattiin (niin) nopeasti (kuin pystyttiin) tarvittavat 10 levyä koriin ja olikin noin minuutista kiinni että ne saatiin! Samalla hyllyllä oli nimittäin ruotsia puhuvat isä ja tytär, jotka olivat valitsemassa tyttärelle ihanaa PAX-kokonaisuutta. Kun olivat saaneet rungon ja ovet lastattua, oli strömming tarttua kurkkuun, kun hyllylevyjä olikin liian vähän Burberryille. Vähänpä parivaljakko tiesi, että tuskalla tulee PAX-vaatehyllykokonaisuus hankittaman!

Mä oon ihan fiiliksissä hiirenkorvista! Eilen käytiin oikein kunnolla niitä ihastelemassa eri puolilla Helsinkiä ja toki vähän Vantaallakin äitienpäivän kunniaksi. Vihreä sopii ulkoilman väritykseen niin hyvin!

Hiirenkorvainen puu Kuntatalon edustalla

Psykedeelinen vaali(?)mainos uuden kämpän alakerrassa

Kotivaakutus (vaak!)

Mä kävin eilen vapaapäivän kunniaksi päivittämässä vakuutusturvaa, jotta olemme suojatut, vaikka kotipaikka muuttuukin. Vakuutusmyyjä oli keski-ikäinen Gunnevi, joka tuli töihin noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun etukäteen sopimamme aika oli alkanut. Gunnevi oli selvästi sellainen ihminen, jota ahdistaa hiljaisuus, koska kun meillä sitten oli viitisen minuuttia "tyhjää" aikaa sillä aikaa kun hän yritti saada tietokonetta päälle, oli hänen koko ajan höpöteltävä sitä sun tätä. Kun sitten päästiin asiaan ja selitin ongelman ytimen ja oli kerätty kaikki oleelliset tiedot (lähinnä uuden kämpän pinta-ala ja postinumero), oli Gunnevi onnesta soikeana, kun vakuutusmaksu pienenee! Vanhan kämpän vuosimaksu oli 83,44 e ja uudessa samalla vakuutusturvalla vain 81,32 e! Mä olin varmaan vähän epäkohtelias tai en sitten vain ymmärtänyt omaa parastani, kun en osannut iloita tästä kahden euron säästöstä yhtä paljon kuin Gunnevi. Sen sijaan pyysin omavastuun korottamista, millä saikin 20 euron säästön. Gunnevi oli kyllä huolestunut siitä, että meillä on vain suppea kotivakuutus ja hän kovasti suosittelisi laajempaa turvaa. Kun mä kysyin, että mikä ero tässä sitten olisi, vastaus oli niinkin vakuuttava kuin että jos pakastin hajoaa, kattaa suppea turva vain pakastimen mutta laajassa turvassa maksetaan myös sisällöstä! Eikä oo kuin 15 euroa vuodessa lisää! Kieltäydyin melko kauniisti.

Vaakutuskauppojen jälkeen mentiin Långstrumpin ja siskonsa Ipanan kanssa uimaan! Tai siis vesijuoksemaan. Uimastadion on kyllä aivan mahtava paikka, siellä pääsee samoin tein upeaan 50-lukulaiseen fiilikseen ja on aivan eri asia uida pää ulkoilmassa kuin jossain Töölön uimahallin 25-metrisessä altaassa. Lisäksi mun mielestä on kivaa, kun isossa altaassa ei oo matalaa päätä, koska matala pää sekoittaa vesijuoksurytmin.

Illalla koettiin kauhunhetkiä, kun Maisa-kisu oksensi rajusti partsille muutaman kerran. Mä olin ihan paniikissa, koska mulla ei oo minkäänlaista tietoa siitä, onko kisun oksennus yhtä hyvänlaatuinen vaiva kuin ihmisen vai tarkoittaako se automaattisesti jotain munuaisten vajaatoimintaa tai kuolemaa. Huonovointisuutensa jälkeen kisuparka oli ihan vetämättömissä ja uupunut. Yöllä jo Maisa-kisu piti mulle ja mun kipeälle kurkulle seuraa ihan normaalisti kehräten ja tänään aamulla se on jaksanut jo paitsi hyökätä toistuvasti raapimapuun palloa vastaan, myös tapella Siirin kanssa kiukkuisesti. Tautipelko on toivottavasti ohitse.

Mun on pitänyt jo kuusi vuotta ommella Marimekon pyyhkeisiin ripustuslenkit. Puoli vuotta sitten aikomus nousi jo niin korkeisiin sfääreihin, että hommasin erivärisiä kanttinauhan pätkiä ja jopa niihin sopivaa lankaa, mutta tekemättä on jäänyt. Enääpä ei tarvitsekaan, koska Itiksen Prismasta löytyi aivan mahtava ja toimiva tuote, pyyhenipsukat. 50 senttiä kappale! Bargain!

Siiri on ottanut tavakseen iltaisin ja joskus muulloinkin maukua surullisesti kaikkien suljettujen ovien edessä kuin ne olisivat unohtuneet meiltä kiinni. Näitä ovia on kaksi: ulko-ovi ja kodinhoitohuoneen ovi. Usein mau'untakonsertti ajoittuu juuri siihen hetkeen, kun valot on sammutettu ja ihmisväki on suloisella unen twilight zonella. Ääni on todella surkea ja aika raivostuttava. Etenkin Handymanin se saa outoon epävakauden tilaan ja Handyman yrittää tehdä kaikkensa, että ääni loppuisi, esim. ruikkia kisuparkaa suihkepullolla. Mä antaisin mieluummin olla. Kyllä se jossain vaiheessa oppii.

Asunnoton

Nyt ollaan käytännössä katsoen asunnottomia. Tänään myytiin kämppä (onnistui! Hurraa!!) ja omistusoikeus siirtyi samalla ostajille. Uuden kämpän omistusoikeus siirtyy meille vasta 15. päivä eli nyt asutaan toisten maalla vielä pari viikkoa. Onneksi kaupat syntyivät, ostajat alkoivat ihan mahdottoman marisevaisiksi vielä viime tingassa - toissapäivänä olivat ilmoittaneet välittäjälle, että haluavat tinkiä hinnasta vielä 300 euroa, koska taloon on kenties tulossa remontti. Handyman oli suoraselkäinen ja jämäkkä ja sanoi, että nyt meni liian pitkälle. Ostaja oli tähän suostunut ja maksoivat nyt sitten koko hinnan. Hyvä niin.

Unohtuikin melkein raportoida ensimmäiset vauvauintikokemukset! Kolme päivää sitten käytiin siis Porkkiksen ja Kummitytön kanssa ekaa kertaa vauvauinnissa. Me oltiin toki kaikki naisten pukuhuoneessa, mikä herätti aavistuksen kiinnostusta muissa äideissä. Sen verran hermostuneita oltiin, että kerrottiin asianlaita ikävän heteronormatiivisesti. Kummityttö vaikutti tykkäävän uimisesta oikein hyvin ja oli kyllä hurjan söpösen näköinen vaaleanpunaisessa lahkeellisessa muumiuima-asussa. Hän jaksoi oikein hienosti parikymmentä minuuttia, mikä on ensikertalaiselle oikeinkin sopiva aika. Ehkä ensi sunnuntaina jo koko puolituntinen! Kotimatkalla tavattiin aamuauringossa paistatteleva naisspurgu, joka alkoi voivotella Kummitytön pienuutta ja ihanuutta ja sanoi moneen kertaan varsin teatraalisen eleen kera "Tervehdin Teitä kunnioittavasti!" Ihan mahtava tyyppi.

Kisut on olleet kiltisti. Karvaa on toki joka paikassa, mutta mitään suureellisia yökonsertteja tai sohvanraapimisia ei ole pariin yöhön harrastettu. Kisut ovat ottaneet rennosti. Maisa pääasiassa lokoilee lattialla, tuolilla tai sohvalla sekä puhdistaa turkkiaan. Kun Maisa tuntee tarvitsevansa vähän hellyyttä silittelyn ja rapsuttelun muodossa, se käy kyljelleen ja näyttää anovalta. Maisa osaa myös leikkiä pallolla ja leikkiikin mielellään tönimällä palloa tassullaan tosi söötisti! Siiri on ottanut rapsutteluhalussaan Maisaa suoremman lähestymistavan ja ihastuttaa hoitoisäntäväen hakeutumalla syliin ja kehräämällä valloittavasti. Etenkin Handyman on tästä aivan myyty ja antaa vaikka ruokansa jäähtyä, kun ei henno nostaa Siiriä pois.

Maisa paistattelee päivää partsilla

Siiri perehtyy The Economistiin

Taas uusi työ

Uudenmallinen viikkorytmi alkoi tänään (taas). Touko-kesäkuun ajan olen Kanta-Hämeen maakunnassa pienen pitäjän terveysasemalla ma-ti ja suuren kaupungin itäisellä ghettoterveysasemalla ke-to. Perjantait pidän "vapaata" (joskin Handyman on jo monelle vapaaperjantaille buukannut mulle vaihtoehtoista tekemistä). Tänään oli eka päivä uudessa työpaikassa. Sinne ajaa äidin autolla tunnin, mikä on ihan kivaa vaihtelua, saa kuunnella radiota työmatkalla. Ihan perustyötä. Mikäs siinä. Pitkästä aikaa (2,5 vuotta sitten viimeksi) pidin neuvolaa. Tuntui jotenkin typerältä "neuvoa" siellä 13. kertaa raskaana olevaa, joka teki 11. lastaan. Oli sillä joku kysymyskin raskautta koskien. Mikä minä olen sille vastaamaan, vaikka luvut ei jääneetkään kesken?

Kisut on heittäytyneet pähkähulluiksi. Viime yönä Siiri piti mau'untakonserttia pikkutunneille ja jompikumpi sävelsi ja esitti konserton kahdelle paperipussille. Muutenkin nukutti huonosti, kun jännitti niin kovasti. Lisäksi Maisa on nyt varistanut puolet turkistaan sohvalle ja molemmat ryhtyneet innokkaasti kynsimään sohvaa verille. Ja niin kuin mulle luvattiin, ettei ne oo ikinä mitään raapineet eivätkä raavi! Mä oon yrittänyt pitää jöötä kisuille, mutta ei ne tunnu uskovan. Toljottavat vain patentoidulla saatanaako tuijotat -katseella julkeasti takaisin eivätkä sano mitään.

Sohva Maisan karvakäsittelyn jäljiltä

Handymankin on vähän jo kyllästynyt sohvasikailuihin ja osti raapimapuun. Mun ohjeet oli, että alle puolimetrinen ja halpa. No se on yli puolimetrinen ja keskihintainen. Mutta kisut älysivät melko lailla saman tien, että mihin se on tarkoitettu ja jos se estää sohvan täystuhon, niin se on joka pennin arvoinen.

Maisa raapimapuun kimpussa

Siiri ja raapimapuu. Parin totuttelukerran jälkeen Siiri tajusi, että sitä voi raapiakin.

Nyt sataa vettä, upeaa! Mä oon odottanut tätä jo monta päivää. Nyt tulee vihreää, sanokaa minun kirjoittaneen blogiin. Kisut on ihan ymmyrkäisinä sateesta: Maisa kurkkii partsilla ja Siiri yrittää kovasti nähdä jotain kapeaikkunalautaisesta ikkunasta. Höhlä, miksei se nouse leveälle ikkunalaudalle katselemaan?

Toim. huom. klo 7:44. Ei satanut kuin vartin eikä sitäkään kunnolla. Ei tuu vihreää, ei.

Lääkinnällisiä toimenpiteitä lauantai-illan ratoksi

Siirin ja Handymanin yhteiset silmätippatuokiot ovat jälleen muuttuneet molempien osanottajien toiveiden mukaisesti useiden minuuttien mittaisiksi juoksutuokioiksi. Tai siis Siiri juoksee ja Handyman ryömii perässä rekkamiehen hymy leveällä. Kukapa ei haluaisi nähdä tästä pitkää videota?