Kahvijuoma

Me paettiin kuumaa asuntoa kuumaan seutubussiin, jolla mentiin ilmastoidulle lentokentälle tutustumaan parin kuukauden ikäiseen Starbucksiin nyt kun siellä ei tarvinnut enää suuremmin jonottaa. Starbucksissa on hyvää vaniljarooibosta, mutta koska mä oon nykyään kahvikittari, saatoin ekaa kertaa elämässäni tilata sieltä kahvijuoman. Lähdin heti irrottelemaan tilaamalla fraputsiino kahvin rasvattomalla maidolla ja sain maailman iloisimmalta Starbucks®-työntekijältä ohjeen, että voin tilata sen jatkossa sanomalla Coffee Frappuccino® Light. Se myyjäpoika oli kerrassaan niin iloinen ja ekstrovertti, että mua alkoi huimata. Handymania ahdisti sen suunnaton iloisuus, mun mielestä se oli virkistävää ja hupaisaa. Coffee Frappuccino® Light oli ihan hyvää, mutta niin olisi ollut vesikin. Handymanin vakkarituotteeseen Strawberries & Cream Frappuccino® sai uutuutena piparminttumakua, joka mun mielestä paransi sitä huomattavasti. Starbucksin hieman hämmentävä tapa kysyä asiakkaan nimeä on aiheuttanut ongelmia Handymanille Saksassa aiemmin, sillä saksalaiset eivät usko ypsiloniin vaan kirjoittavat Handymanin etunimen umlauteilla ja se näyttää huvittavalta. Mun nimen ne kirjoittaa totta kai moninkertaisella veellä. Handyman on jo päättänyt, että kolmen viikon päästä koittavalla lomalla pitää SB:ssa väittää nimensä olevan Horst. Sen ne osaa kirjoittaa mukiin ja lausua tunnistettavalla tavalla. Mä voisin olla Magdalene.


Me oltiin eilen Vantaalla kaverin luona pelailemassa lautapelejä. Kaverit olivat ostaneet Saksasta joskus Dominionin, kun oli halvalla saaneet. Peli oli vielä muoveissa ja rouva totesi, että kiva olisi sitä joskus pelata. Mä tartuin heti tähän kiinni ja sitä sitten pelattiin. Hieman pelin saksankielisyys tuntui alkuun haasteelliselta, koska komponentit ovat vahvasti kieliriippuvaisia. Melko nopeasti saksankielisyyteen tottui ja peliä pelattiin ihan huumaantuneina ainakin neljä kertaa. Oli ihan mielettömän hauskaa! Miksen mä pelaa sitä useammin?


Elämyskameli suosittelee
Dominion

Aamubodari

Työkaveri päätti aloittaa kuntosaliharrastuksen ja käski mut mukaan, koska ilman etukäteissopimista ei tule mentyä. Suurehkon perheen äitinä hän ei pysty harrastamaan iltapäivisin, joten pitää mennä ennen töitä. Me käydään työpaikan salilla, joka on Helsingin toiseksi nuhjuisin liikuntapaikka. Sitä surkeampi kuntosali on vain Uimastadionilla. Onneksi mun saliohjelmassa on paljon lattiahommia, koska siellä ei ole juuri painojakaan (toistaiseksi mä oon löytänyt yhden kahden kilon painon ja kaksi viiden kilon painoa, jotka ovat mulle väärän kokoisia). Aerobisia laitteita siellä olisi, mutta ne ei kauheesti kiinnosta, kun sinne kuitenkin kävelee. Ulkona. On kyllä hauskaa käydä siellä kaverin kanssa. LadyLinellakin mä käyn usein kaverin (Långstrump) kanssa, mutta meidän aikataulut on usein ongelmalliset ja joskus saattaa olla viikkojakin yhteisreissujen välissä. Aamukuntoilussa on se hyöty, että sitten voi hyvällä omatunnolla iltapäivällä käydä ostoksilla, pelata lautapelejä tai katsella telkkaria. Toisaalta etenkin syksyllä voi ottaa päähän se, että joutuu heräämään ennen puolta kuutta, jotta on puoli seiskalta Meikussa.

Tämän vuoden Spiel des Jahres -palkinnon sai Kingdom Builder. SdJ-palkitut pelit on aina korkealaatuisia ja suositeltavia oikeastaan jo kokeilematta. Toki mä ostin KB:n ja oon nyt pelannut sitä kahdesti - kerran kaksin, kerran kolmin. Peli on pelattavissa 2-4 pelaajalla ja peliaika on boksin mielestä noin kolme varttia, mikä pitää suunnilleen paikkaansa (ei kestä ainakaan kauempaa). Pelimekaniikka on aika yksinkertainen: vuorolla laitetaan laudalle yksinkertaisin säännöin kyliä ja peli loppuu, kun joku pelaajista on päässyt eroon kaikista 40 kylästään. Peli on kovin vaihteleva, koska joka pelissä rakennetaan lauta neljästä osasta ja osia on kaikkiaan kahdeksan, käytettävät osat valitaan randomilla. Lisäksi pisteytyssäännöt vaihtelevat pelistä toiseen. Pisteytysvaihtoehtoja on 10 ja niistä arvotaan kolme. Täytyy siis keskittyä siihen, mitä pyrkii tekemään. Pelin tahti on melko verkkainen eikä se sovi kärsimättömälle Handymanin tyyppiselle luonteelle. Muutoin se on kiva rauhallinen peli. Ei mikään mun ehdoton suosikki, ei suinkaan paras Spiel des Jahres, mutta ihan ookoo. Tervetuloa kokeilemaan!

Elämyskameli suosittelee
Spiel des Jahres -voittajat

Road calm

Kesällä kaikki on vapaampaa, esimerkiksi liikennekäyttäytyminen. Lintsillä pysäköidään vähän minne sattuu ja kaikki paikat on täynnä jostain takahuoneista ryömineitä pyöräilijöitä. Kriittiset pyöräilymarssit vaatii Hämeentielle pyörätietä, mutta niin kauan kuin sitä ei ole, on ilmeisesti täysin ookoo ajaa jalkakäytävällä ja kilkutella kelloa jalankulkijoille. Mä oon päättänyt suhtautua kaikenlaiseen liikennehillumiseen äärimmäisen pitkämielisesti. Road ragea mun ei kannata hankkia ainakaan kesällä. Niinpä mä tänään vain hörähdin hyväntuulisesti, kun päin punaisia suojatiellä kävellessäni sain tuliset kellonrimputukset ja huudot yhtä lailla laittomasti päin punaisia ajaneelta pyöräilijältä. "Hei huara mitä saatanaa, sä kävelet päin punaisia! Varo vähän!" Heh. Lolz. Onneksi mä oon adoptoinut liikennelauhkeuden tai oisin voinut vähän hermostua tai ainakin pahoittaa mieltäni. Nyt ei tarvinnut.

Päivystyslistan tekijä oli suunnitellut mulle puuhapaketin kuluneelle viikolle. Mulla oli siis viikonloppusämpylä ja lisäksi vielä keskiviikko. Keskiviikkona olin jo niin uupunut, että keskittymiskyky oli kaksivuotiaan tasolla ja mun piti yöllä laittaa kello torkuttamaan kymmenen minuutin välein, sillä torkahtelin kesken töiden. Yhden virheen muistan tehneeni, onneksi potilaan terveys tai turvallisuus ei vaaraantunut. Muita virheitä en muista. Eihän tuollaisessa päivystystahdissa ole mitään järkeä. Ja sitten seuraavaa joutuu odottamaan kaksi viikkoa. Pönttöä. Mutta onneksi nyt on sentään vapaa viikonloppu. Voi nukkua.

Elämyskameli suosittelee
liikenne-zen

Parisuhteen kipupiste

Handymanin äiti on kotoisin Turusta. Epäilen, että tästä syystä Handyman on viehtynyt makeisiin leipiin (siellä jossain lännessähän on se saaristo, jossa syödään saaristolaisleipää, joka tehdään sokeria paremmin kosteassa meri-ilmassa säilyvästä siirapista). Mun mielestä kaiken maailman setsuurit ja myslileivät on kammottavia, mut mä en ookaan turkulainen. Kalakeiton kanssa voin syödä saaristolaisnapin, mutta muuten mä en tahmeaan leipään koske. Jos mä ostan leipää, niin se on yleensä Pientä Pyöreää, joskus myös Realia tai Ruispalaa. Tänään käytiin Handymanin lempipaikassa Stockan Herkussa, koska sieltä saa ostaa myslileipää valmiiksi viipaloituna (niillä on viipalointikone). Handyman halusi oikein erityisesti hemmotella itseään ja osti hedelmäleivän. Tää kuulosti mun mielestä poikkeuksellisen kauhealta. Handyman kuitenkin toivoi, että mä maistaisin sitä. Mä yritin vastustella, mutta perustelu oli vetoava: jotkut naiset muuttaa elämäänsä radikaalisti miehen takia, pukeutuu esim. burkhaan, joten voisinko mä ehkä maistaa leipää. Tässä mulla on nyt sitten limainen sattumaleipä kourassa. Kuin sukaattipakettia söisi. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät on sellaisenaan kelvollisia, mutta uuniin niitä ei pitäisi laittaa.

Mä meen huomenna tutustumaan hammasradiologiaan. Yleensä hampaat ja suu muutenkin kuuluu hammaslääkäreille, mutta joskus päivystyksessä voi joutua ruhoradiologikin katsomaan suukuvia ja ois kiva että ois nähnyt edes viisi ennen kuin alkaa itse kovin vakaalla äänellä niitä lausua. Tai siis oonhan mä jo muutaman päivystyksessä lausunut, mutta meen nyt kuulemaan, mitä niistä ois voinut osata katsoa jos ois tiennyt että semmoistakin voi olla. Tukevalla pohjalla tää julkinen terveydenhuolto.

Elämyskameli suosittelee
kunnon ruisleipä, mieluusti näkkileipä

Sämpylä

Mä postaan taas töistä. On sämpylän hattu, kuten piireissä humoristisesti sanotaan. Sämpylä on päivystysjärjestely, jossa on järjestelty yhdelle tyypille päivystykset peräkkäin. Koska jo ihmisen fysiologia estää, eivät nämä päivystykset ole peräkkäisinä päivinä vaan niiden välissä on yksi päivä. Mä olin hommissa siis perjantaiyön ja pääsin lauantaiaamuna ja sunnuntaiaamuna palasin takaisin kustannuspaikalle sämpylän hattua leipomaan (syömään?). Vielä pitäisi 9,5 tuntia jaksaa, mutta onneksi mä pääsen viimeistään kolmen maissa unille. Vähän alkaa silmää jo painaa. Lakisääteisen viikkolevon suoritin lauantaina lähinnä nukkuen, mansikoita syöden ja Handymanin tietsikoinnista maristen. Hyvä viikkolepo.

Handyman oli tänään ihan enkeli, kun se toi mulle ja mun työkaverille ruokaa. Firman ruokalassa tarjoiltiin broileripekonikastiketta, joka ei houkutellut jo pekonin vuoksi. Handyman kävi herrasmiehenä hakemassa rouville nepalilaiset herkkuannokset ja täällä me sitten päiviteltiin, että kuinka mukavaa se oli. Ihan sai herroiksi elellä. Muutoin ruokatilanne on surullinen, sillä päivystysbanaanit jäivät kotiin. Katse maahan ja järkyttynyt päänpudistus tähän kohtaan.

Facebook näyttäämulle taas paitsi turhanpäiväisiä, myös silkan loukkaavia mainoksia. Mulla alkaa loma neljän viikon päästä, joten "Ahdistaako töihin paluu loman jälkeen?" on mahdollisimman irrelevantti kysymys. Toinen on "Mikä on pahinta, mitä neuvolan täti voi sanoa odottavalle äidille?" Se melkein tekisi mieli käydä katsomassa, koska mä oon ite ollut neuvolan täti joskus. Jopa uhkaavalta kuulostaa toteamus "lastenhoitajamme huolehtii koululaisestasi koulupäivän jälkeen". Ei kiitos.

Nyt tekisi mieli sanoa ruma sana kun olisi töitä mutta kone ei toimi. Miksi aina keskiyöllä?

Sammakkoprinssi

Handyman on on puhunut koko viikonlopun säästä. Se on ollut suoranaisen ukkoshurmoksen vallassa, seuranut tarkasti Ilmatieteen laitoksen säätutkia ja sade-ennusteita ja välillä murahdellut pahaenteisesti "kohta sataa" tai ääni väristen julistanut "rankkasateen todennäköisyys on 98 %". Murhe oli suuri, kun luvatut rankkasateet jäivätkin vain lauantai-illan viiden minuutin ripsaukseen. Nyt Handyman kiukuttelee Ilmatieteen laitokselle, kun luvattiin liian korkeat todennäköisyydet.

Me käytiin eilen mun vanhempien kanssa Plantagenissä ja Bauhausissa. Ne paikat on ruotsalaiset ja saksalaiset suunnitelleet pien- ja rivitaloasukkaiden viimeistenkin elämänhalun rippeiden hävittämiseksi. Joskus mulle tulee epäpuhtaita ajatuksia pientaloasumisesta, mutta jatkossa riittää että mä mietin Bauhausin valaisinhyllyjä, jotta moiset epäpuhtaat ajatukset häviäisivät mielestä. No se ei oo aiemminkaan ollut vaikeaa, koska haravointi ja lumenluonti on niin kamalia eikä todellakaan oo ylevää pohtia jotain roskamaksuja. Onneksi ei tarvitse pohtia edes parvekekalusteita.

Tuntemattomien saunakäytös on pohdituttanut mua taas tänään. Jatkossa lienee parasta istua siellä hiljaa, vaikka olisikin kaverin kanssa, että välttäisi ventovieraiden irrelevantit keskeytykset. Kerran mä kyselin Geeltä ja Långstrumpilta, onko niillä palavaa halua muuttaa pihalliseen asuntoon, koska mun fb-feedissä tuntuu olevan pienen pihan haluavia melkein vaivaksi asti. Todettiin, että puutarha kuulostaa mahdottomalta vaivalta (kaikilla meillä on asiasta myös omakohtaisia kokemuksia lapsuudenkodeista), mutta kyllähän siihen oli jonkun matamin ryhdyttävä päsmäröimään, kuinka ihanaa on kadottaa itsensä pioninvarsiin ja kuinka puutarhanhoito on niin paljon ylevämpää kuin esim. TV:n katselu. No kiitos inputista, mutta se ei ollut kysymykseni. Tänään juteltiin Långstrumpin kanssa saunassa Enkeli-Elisan keksijästä ja koko kohun surkeudesta, kerroin Kuukausiliitteen juttuja. Olin juuri päässyt kertomasta, kuinka kirjailija syytti koulua, Vantaan kaupunkia ja nimeltämainitsematonta seurakuntaa nihkeydestä, kun saunan nurkasta keski-ikäinen nainen osallistui keskusteluun toteamalla: "No mut Vantaan kaupungin lastensuojelu onkin ihan paska paikka. Ne työntekijät pitäis laittaa riviin ja ampua. Niitä on tosi vähän." Mykistävä lausunto kerta kaikkiaan. Jatkossa on tosiaan ehkä parempi olla synkkänä saunassa hiljaa ja jutella asiat suihkussa tai altaassa.

Eivät kaikki saunapuhujat toki vastenmielisiä ole. Kerran juteltiin Långstrumpin kanssa ihmisen loisista (tähän meitä innoitti Lääketieteellisen aikakausikirja Duodecimin tarpeettoman realistisesti otsikoitu juttu "Perä pörisee, bongaa parasiitti"). Olin artikkelista innostuneena perehtynyt tarkemmin jo unohtamaani bilhartsia-matoon, joka viehättävästi porautuu ihon läpi, ui verisuonten mukana keuhkoon kypsymään, matkustaa sieltä maksaan ja edelleen munuaisiin ja suolen verisuoniin munimaan sekä edelleen keuhkoihin. Tällä kertaa nuori nainen osallistui täysin asiallisesti keskusteluun kyselemällä moisen taudin hoidosta ja hänelle oli suorastaan ilo vastata.  Näiden takia tosiaan pitäisi puhua loisista ja muistakin vastenmielisistä asioista saunassa useamminkin.

Elämyskameli suosittelee
hurmoksellisuus

Nokirystyset

Lankomiehestä on paljon hyötyä. Ensinnäkin sille voi myydä tai siltä voi ostaa käytetyn auton. Tää on lankomiehen yleisin käyttötarkoitus. Mulla on yksi oikea lankomies ja yksi testilankomies, josta toivottavasti tulee joskus ihan oikea lankomies, koska ihmisellä nyt ei vaan voi olla liikaa lankomiehiä eli suovereita (suoveriä?). Molemmat mun langot on tosi kivoja, niiden kanssa on hauskaa viettää aikaa muutenkin kuin renkaita potkimalla. Mun oikea lankomies kutsui mut ja Handymanin tyttöystävänsä mökille toissapäivänä ja siellä olikin jännää. Paitsi että siellä oli hauskaa seuraa ja herkullista ruokaa, pääsi siellä myös savusaunaan. Mä en oo koskaan aiemmin ollut savusaunassa ja mua jännitti se aika lailla. Jännitti jopa niin paljon, että meinasin jänistää koko hommasta. Onneksi kuitenkin reipastuin ja päätin mennä sinne. Pitkät, pehmeät löylyt ja hurjan pimeää! Oppiikohan sitä ikinä, että käsiä ei kannata nostaa pään yläpuolelle, ellei halua mustia rystysiä? Pääsi myös järveen vesijuoksemaan, vaikka onkin kuulemma poikkeuksellisen pönttöä viedä vesijuoksuvyötä mökkireissulle.

Mun kahvinjuontieksperimentit sujuu hyvin. Toissapäivänä käytiin mun vanhempien kanssa torikahveilla, kuten usein kesälauantaisin. Tai no ei ne oo torikahvit vaan hallikahvit Hakaniemen hallin Merja Nätin kahvilassa, kun sieltä saa siikaleipiä. Mä päätin hullutella lattekahvilla. Se oli ihan hyvää. Tänään töissä se mun valmentajatyökaveri teki mulle jälleen kahvidrinkin ja opetti aamulla, että sellaisissa tilanteissa, kun kaapissa ei ole maitoa, me juomme teetä. Tästä tulee hyvä kuukausi ja kahvista rakas hullutteluharrastus.

Elämyskameli suosittelee
suoverit