Seikkailu!

Viime viikonloppuna me matkustettiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Jyväskylään katsomaan Polaah'n sekä Kummitytön pesueita. Mä päivystin perjantaina ja unet oli jääneet vähän rikkonaisiksi (yhteensä 4,5 tuntia kolmessa pätkässä), koska yöllä oli ikäviä puuhia ja iltakin oli kiireinen. Olin suunnitellut nukkuvani autossa, mutta auto päätti toisin. Jossain Mäntsälän perämetsässä alkoi pakosarjan merkkivalo palaa ja auto ei suostunut vaihtamaan vaihteita yli kolmosen (kiusallista moottoritiellä). Handyman sai auton kuljetettua vanhalle nelostielle ja jäätiin bussipysäkille. Hinausautohan siinä piti kutsua. Handyman pääsi ison lavettiauton mukaan Vantaalle ja me mentiin Långstrumpin kanssa Tertun taksilla Lahteen. Taksia siellä maaseudun bussipysäkillä odotellessa nähtiin mm. Handymanin ja mun isin sekasikiö ajamassa munapyörää ja mä näin alastoman maajussin pihahommissa.

Mä en oo vuosikausiin ollut Lahdessa ylipäänsä ja aiemminkin kävin vain setävainaan luona tai Messilässä. Onneksi Långstrump tuntee kaikki Suomen keskisuuret kaupungit, joten meillä oli mukava parituntinen torin maastossa. Sen jälkeen Handyman tuli (toisella) autolla hakemaan meidät ja päästiin jatkamaan. Lauantaina meitä (tai siis Handymania) odotettiin Köhniössä jo kovasti (joo, Köhniö kuulostaa ihotaudilta, mutta se on itse asiassa idyllinen esikaupunkialue). Ensin tutustuttiin taloon ja peuhattiin muksujen kanssa (1 v 4 kk ja miltei 3 v:n ikäiset kundit) Handymanin Lego-nosturilla, sitten grillattiin ja lopuksi mentiin vielä yöjalalle Jyväskylän keskustaan. Oli mukavaa, mutta hieman alkoi väsymys painaa, kun en saanut päivällä lainkaan nukuttua. Onneksi Scandicissa oli viihtyisä President Suite, jossa saattoi painaa pään Tempur-matkatyynylle ja Handyman saattoi siellä saunoa yösydännä, kun naisensa nukkuivat.

Aamulla jatkettiin Porkkiksen mestoille, jossa oli siis vanhempien lisäksi Kummityttö kaksine siskoineen. Mainiota väkeä! Käytiin myös katsomassa ulkoapäin Kummitytön uutta asuntoa, johon hän on perhettään muuttamassa ensi kuussa. Matka kotiinpäin olikin jo selvästi vähemmän eventful.

Meidän siivoustäti kävi tänään pesemässä ikkunat! Nyt on kuin taulut seinillä. Toki heti illalla piti sataa vettä, mutta niinhän se toimii. On ne silti puhtaat. Kiitos siivoustädille!

Kesän karmivin lieveilmiö

Yhtäkkiä tuli lämmintä. Sain onneksi sunnuntaina varpaankynnet lakattua, joten eilisestä alkoi sandaalikausi. Takinkin hylkäsin jo sunnuntaina, koska sen kantaminen on niin tylsää. Lämpimien ilmojen myötä Uimastadion on täydempi ja sinne kannattaa mennä joko heti aamusta tai iltaseitsemän jälkeen. On ihmiselle siunaus, että kaikkia asioita ei ihanista kesistäkään muista. Oli kyllä eilen järkytys nähdä jälleen suosikki-inhokkiasia eli paidattomat miehet. Eilen niitä näkyi useampia teineistä keski-ikäisiin ja tänään yksi pyöräilijä. Että se on kamalaa. Erityisen hirveää paidattomuus on tähän aikaan vuodesta, kun paidattoman iho on kelmeä ja vahamainen. Ylihuomenna nähtävät punoittavat ihotkin ovat karmeita eikä loppukesän rusketuskaan paljon auta. Eilen näin Alppitorin terassilla noin kolmevitosen pöhöttyneen miehen (luojan kiitos kuitenkin paita päällä), joka oli ilmeisesti istunut siinä koko päivän. Mies oli naamastaan aivan paloautonpunainen lukuunottamatta filtrumia (se omituinen harjanne nenän ja ylähuulen välissä), jossa hänellä oli kolmiomainen vaaleampi kohta, jonka nenän varjo oli suojannut. Mukanaan hänellä oli naisihminen, joka oli paremmin säilynyt. Alppitorin omistaja saattoi repiä hiuksiaan, koska tämä pari ei todellakaan istunut cooliin hipsterimagoon.

Kesä on alkanut muillakin mittareilla. Tänään työmatkalla kävelin Reijolankatua, kun varpaalle laskeutui jotain kylmää. Asvaltilla näkyi muutama tippa. Mietin, että kohtahan tässä ollaan jo perillä, kyllä kai töihin ehtii ennen sadetta. No ei ehtinyt. Noin 20 metrin päästä Manskun ja Reijolankadun risteyksessä alkoi hillitön ukkoskuuro, jota mä menin pitelemään 10 minuutiksi läheisen talon vierustalle erkkerin alle. Sade tuntui hellittävän, joten jatkoin matkaa, mutta hellittämisestä huolimatta satoi perille saakka sen verran, että olin märkä kuin uitettu koira. Pohdin, millainen käsitys mun työkavereilla on musta, kun kaksi ihmistä kysyi mut nähdessään, olinko uimasta tulossa. Vaatteet päällä?

Elämyskameli suosittelee
paita!

17. toukokuuta

Tänään on toukokuun 17. päivä. Tänään Porkkis ja AaOo viettävät nelivuotishääpäiväänsä, onnea! Tänään on kulunut päivälleen kolme vuotta siitä, kun me muutettiin Vuosaaresta itäiseen kantakaupunkiin ja päivälleen nolla vuotta siitä, kun Rampo muutti Vantaalle. Onnea uuteen kotiin! Se Vantaan kolkka, johon Rampo muutti, on minulle kovin läheinen, koska asuin lapsuudessa naapurikaupunginosassa. Kyllä on nykyisin vantaalaisilla opiskelijoilla helppoa. Kun minä olin vantaalainen opiskelija (kolme vuotta!), ei ollut mahdollista saada Helsingin sisäistä opiskelijalippua (vain Helsingin sisäinen aikuisten lippu tai edellistä muutaman markan kalliimpi opiskelijaseutulippu olivat vaihtoehtoina). Nykyään vantaalainen opiskelija voi halutessaan ostaa vaikka Espoon sisäisen lipun, jos on päästään sekaisin tai asuu Länsi-Vantaalla. Puhumattakaan siitä, että niinä aikoina opiskelijat saivat lipuistaan vain 25 %:n alennuksen (nykyään 50 %). Kyllä on nykyään asiat hyvin.

Mä kävin tänään toistaiseksi viimeisen kerran personal trainerillani. Nyt mulla on saliohjelma, joka on hyvä. Mä sanoin rehellisesti pt:lle, että en aio kesällä juurikaan käydä salilla, koska Uimastadionin haaskaaminen tuntuu rikokselta. Taivuin kuitenkin painostuksen voimasta lupaamaan, että käyn kerran viikossa salilla ja pilateksessa myös kesällä. Oikein masentaa. Sisäliikuntahan on kerrassaan mukavaa liukkaalla tai kylmällä kelillä, mutta siksi on kesä, että voisi olla ulkona. Toivottavasti tulee niin kuuma, että sisälle ilmastoituun tilaan meneminen tuntuu hyvältä idealta. Näillä +15-19 asteen lämpötiloilla ulkona on täydellistä.

Elämyskameli suosittelee
ulkoliikunta

Teinilämpö

Teinit on muita ihmisiä lämpimämpiä. Ne voi hyvinkin hengailla pelkissä leggingseissä pakkasella eikä niiden tee tiukkaa ottaa aurinkoa biksuissa +15°:n lämpötilassa. On liikuttavaa nähdä, kuinka teini laittaa suuren rantapyyhkeen päänsä päälle ja vaihtaa tämän "majan" suojassa yläosansa, koska on vaan niiiiin out olla samassa bikiniyläosassa yli tunnin kerrallaan.

Olin tosiaan unohtanut tärkeimmät Tukholmassa tapahtuneet jännittävyydet. Ensinnäkin Handyman nolasi lähinnä itsensä huutelemalla "Hura, hura, hura Estelle!" ja "Finland är världsmästare i ishockey!" Mä oon toki tottunut Handymanin typeryyksiin, mutta Lettipitkolle ne oli kova pala. Voi olla, että jatkossa ei Ruotsissa saada paikallista seuraa. Mut se on hienoa, että Åhlénsilla myydään Wonderbra-rintsikoita!

Keväinen Tukholma

Perjantaina lennettiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Tukholmaan Lettipitkoa helssaamaan. Jo menomatka oli hurja, alkuun kone oli parikymmentä minuuttia myöhässä ja itse lento kesti suunniteltua kauemmin, koska Arlandassa oli ukkosmyrsky ja meidän piti lennellä sen yläpuolella hetki sopivaa laskeutumisluukkua odotellessa.

Yövyimme Omenahotellissa. Se on aivan upouusi, avattu juuri ennen vappua. Alakertaan oli tulossa jonkinlainen urheiluravintola, joka avaa viikon päästä. Olen ollut joskus yötä Tampereen Omenahotellissa ja tämä oli tietysti samanlainen. Parisänky ja vuodesohva. Långstrumpin huoneen pohja oli parempi kuin meidän, koko oli sama. Vessa oli samanlainen kuin laivan hytissä sillä erotuksella, että siellä oli vain yläsuihku, ei käsisuihkua (bidee oli pytyn vieressä). Se ihmetytti, että hotelli oli muuten erittäin esteetön, mutta vessa sijaitsi noin 30 cm korkeammalla kuin muu huone. Vessaan oli siis korkea porras, jota on mahdotonta ylittää pyörätuolilla. Vessassa ei ollut valokatkaisijaa vaan jonkinlainen liiketunnistin, joka oli meidän huoneessa liian herkkä (valo syttyi keskellä yötäkin) ja Långstrumpilla jotenkin viallinen (valo välkkyi ja saattoi sammua vaikka L oli suihkussa). Hotellia voi kuitenkin suositella. Sijainti oli hyvä, noin 1 km Sergels torgilta luoteeseen aivan lähellä puistoa, jossa oli Stalinin (tai muka jonkun ruotsalaisen sosiaalidemokraatin, mutta selkeästi Stalinin) patsas. Huone oli siisti ja edullinen (1100 sek/yö, arkisin 600 sek/yö). Olen yöpynyt Tukholmassa aiemmin neljässä hotellissa (Silja Ariane, Radisson Strand, Gustav Vasa sekä Oden) ja Omena oli kokonaisuutena niitä kaikkia parempi.

Kuinka niin muka tää jätkä ei oo Stalin?

Nyt kun mä oon jo kertonut, että Omenahotelli oli mun mielestä oikeasti hyvä, voin alkaa mietiskellä, miksi pizza-Rabbe oli päättänyt valita juuri sen nimenomaisen taideteoksen huoneidensa seinälle, jonka oli valinnut. Kuva on alla. Alkuun sitä vilkaisee, että kesäpiknikhän siinä, eipä kummempia. Tarkemmassa analyysissä alkaa katsojaa hämmentää. Puistossa istuskelevat miehet ovat pukeutuneet pukuun, toisella on turbaanikin päässä. Nainen on alasti, toinen nainen pesee hiuksiaan virrassa sonnustautuneena verhoon. Ei tarvitse Rabben pohtia, miksi Omenahotelleissa on jonkinlaista paritusongelmaa.

Leppoisa piknik

Tukholmaan on avattu Wagamama-ravintola. Konsepti oli tuttu jo 1,5 vuoden takaisesta Kööpenhaminasta ja sinne oli päästävä nytkin. Wagamama ei pettänyt. Edullista ja hyvää ruokaa, kiva tunnelma ja ihana tarjoilukissa. Mä otin jälkiruoaksi hedelmäsalaatin pitkälti sen takia, että kyytipojaksi luvattiin cashewpähkinöitä ja sitruunaruohojogurttia. Jugraa olikin (hyvää!), mutta cashewien tilalla oli maapähkinöitä. Kun lentokentän pähkinäsekoituksestakin olivat cashew't vaihtuneet chilipähkinöiksi, alkoi Långstrump jo epäillä vakavaa maanlaajuista cashew-pulaa. Onneksi Suomessa niitä vielä on.

Mä ostin Tukholmasta kengät. Ne on muuten ekat mun ikinä DinSkosta ostamat kengät. Mun tyyliset, kivan näköiset ja varsin edulliset, hyvät pohtimiskengät (mulla on nimittäin jonkinlainen relatiivinen kenkätarve, mutten ole vielä oikein päättänyt, minkälaiset kengät mä tarvisin. Pohtimiskenkiä mä voin käyttää pohtimisajanjaksolla). Ne on ballerinamalliset, joten mun piti ostaa kyytipojaksi avokassukat, semmoisia mä en ookaan ennen omistanut. Valitettavasti mun selvästi erikokoisista jaloista johtuen oikean jalan kenkä rullaa avokassukan kävellessä päkiän alle. Melko ärsyttävää. Ehkä mun pitää teipata sukka kiinni jalkaan tai hylätä oikeasta jalasta sukka kokonaan. Vaikeita pohdintoja. Onneksi mulla on pohtimiskengät.

Elämyskameli suosittelee
Wagamama-ravintola(t) ja Tukholman Omenahotelli

Petollinen valo

Mä oon viettänyt tän viikon koulutuksessa Espoon Hanasaaressa. On ollut kivaa nähdä monia entisiä työkavereita ja oon oppinut paljon magneettikuvista, joista mä en aiemmin tiennyt juuri mitään. Lisäksi Hanasaaressa on erinomainen ruoka, mikä ei ole suinkaan itsestäänselvyys, koska usein koulutukset järjestetään sairaaloissa, joissa sit syödään sairaalaruokaa. Hanasaaressa saa halutessaan vieläpä syödä terassilla ja aurinkoiset sekä lämpimät päivät ovat tämän mahdollistaneet. On ollut siinä määrin aurinkoista, että mä poltin päänahkani sekä kaulani lounaalla eilen. Pirullista, nyt on kampaaminen kipuisaa.

Mua huvittaa se, kuinka paljon mä muutunkaan äidikseni näin vanhemmiten. Aiemmin mä naureskelin äidille, kun sillä on tapana siivota ja kuurata ekstensiivisesti aina ennen siivoojan tuloa. No mulle tulee huomenna siivooja ja tänään mä oon pari tuntia kantanut tavaroita paikasta toiseen, että sen ois helpompi tehdä hommia. Noloa mutta totta.

Handyman on nyt lukenut Christiane F -kirjaa puoleen väliin ja totesi, että mun ei kannata lukea sitä. Mä luulen myös niin, koska Handymanin lukemisilme on kammottavan hirvityksen ja ahdistuksen täyttämä enkä mä halua kokea liian raakaa todellisuutta vapaa-ajalla. Mua jännittää jo se, että kesästä lähtien mä alan päivystää myös suuressa traumasairaalassa ja työkavereiden mukaan olo on joskus aika huono, kun Hesarin pikku-uutiset saa siellä kasvot. Mies joutui raitiovaunun töytäisemäksi ja vietiin sairaalahoitoon tarkoittaakin jotain oikeaa ihmistä, jolla on oikea nimi ja oikeat, käytävällä itkevät omaiset. Siinä on mulle ihan riittävästi realismia.

Tempur oli mielenkiintoinen kokemus. Tärkein ensin: nukuin kuin lapsi. Illalla oli hassua, kun oli lokoillut ensin selällään ja sen jälkeen kyljelle kääntyminen oli tavallista suuremman työn takana, kun sänky oli jo tottunut selinmakuuasentoon. Patja tuntui aluksi aika kovalta, mutta ei sitten oikeastaan enää, kun oli käynyt pitkäkseen. Tänään selkä vaivasi vähemmän kuin aiemmin viikolla (se on nyt kaiken päivää luennoilla istuessa ollut vähän kiukkuisena), mutta sehän voi johtua vaikka kuun asennosta. Naisten sairauksista ei ikinä tiedä.

Elämyskameli suosittelee
siivouspalveluiden hankkiminen

Ihanat hipsterit!

Kotuksen mukaan sana hipsteri omaksuttiin suomen kieleen joskus 1970-luvulla. En ollut tuolloin seuraamassa hipsteriyden maihinnousua. En ole myöskään koskaan itse ollut hipsteri eli "perillä systeemeistä". En ole kiinnostunut underground-kulttuurista enkä ole erityisen tiedostava (sitä ei laskettane tiedostavaksi, että käytän monikäyttöhedelmäpusseja). Voin ihailla hipstereitä kuitenkin kaukaa ja luonnollisesti ärsyyntyä hipstereiden tiedostavuudesta ja naiiviudesta (ihan niinku kyynisyys olisi jotenkin tavoiteltavaa).

Hipsterit on aiheuttaneet mulle tänään riemua ja pettymystä. Aikaisemmin mä raportoin Futon & Innovation -kaupan sukkamiehestä, joka piti meidän sängyn runkoa vakan alla. Viikonloppuna me sovittiin Handymanin kanssa, että tänä torstaina me perutaan kauppa. Eipä mitä - eilen sukkamies soitti Handymanille, että usko tai älä, sänkysi on saapunut. Mahtavaa. Tänään se nimenomainen sukkamies sitten toi sängyn meille melkein valmiina (jalat ilmeisesti vielä puuttuu, joten meillä on nyt varajalat käytössä) ja vei vielä vanhan sängyn pois. Upeeta! Mainittakoon nyt, että muistan toki toimituksen myöhästyneen 10-13 viikkoa, mutta ensi yönä mä pääsen testaamaan uutta sänkyäni. Eka yö täydellistä Tempur-kokemusta.

Petturihipsterit työskentelee Alppitorissa. Tila on pelkistetty ja trendikkään nuhjuinen. Musiikki on mitäänsanomatonta. Keittiöön ei ole näkösuojaa, joten kaikki elmukelmupakkaukset ja myslipaketit ovat suoraan asiakkaiden nähtävillä. Tiskillä on aika surullinen vitriini, jossa on muffineja silikonivuoissa. Siitä tuli mieleen Lemon Grassin vitriini, jossa on esillä saippuoita. Ravintolan eteen oli parkkeerattu trendikkään seitkytlukulaisia polkupyöriä (jopa yksi Pony) ja asiakkailla oli siistittyjä partoja, koomisia myssyjä ja harkitun resuisia vaatteita. Handyman oli pettynyt, kun ei saanut laittilimsaa, koska tarjolla on vain jotain Kunnon luomulimpparia (esim. mansikka-omena, karpalo ja mustikka). Mä otin burgerin (14 e) ja Handyman siikaa saaristolaispaistoksen kera (18 e). Burgeri oli aika tunkkainen - liikaa lihaa ja majoneesia, liian vähän tomaattia ja salaattia. Sipuli oli hyvää. Itse riivin burgeristani pekonit ja suolakurkut pois, niiden kera annos olisi edelleen kitalaessa. Sen lisäksi, että majoneesia oli burgerin välissä, oli sitä myös kasa lautasella. Handymanin ruoka oli pliisu. Hinta oli laatuun nähden kova, joten kyllähän siihen pettyi. Kattila on viihtyisämpi ja hinta-laatusuhteeltaan moninkertainen.

Handyman oli tilannut Amazonista Christiane F -kirjan englanninkielisen käännöksen ja nyt se on täällä. Hemmetin kallis pehmytkantinen 70-luvun teos, mutta sentään klassikko. Handyman lupasi lukea sen ensin ja miettiä sitten, kannattaako mun sitä lukeakaan. Mä en halua pahoittaa mieltäni vapaa-ajan lukemisella. Sitä varten on erikoislääkäritenttikirjat.

Elämyskameli suosittelee

täydellinen Tempur-kokemus (etukäteen on helppo suositella)

Terveisiä Afrikkaan!

Mä sain ilahduttavaa palautetta - Afrikassa on Elämyskameli-fani! Kiva että jossain. Tämän päivän päivityksen myötä haluan lähettää terveisiä Sambiaan.

Mä en tiedä Afrikasta mitään. En oo koskaan käynyt missään päin Afrikkaa, en ees Kanarian saarilla. Kovasti kiinnostaisi mennä vaikka Botswanaan, koska Alexander McCall Smith kirjoittaa siitä niin kauniisti. Tai minne siellä kannattasi mennä? Tunisia, Egypti tai ne Kanarian saaret ei kiinnosta. Onko suosituksia?

Kesäkausi on alkanut, Uimastadion aukesi eilen. Hetihän sinne piti mennä ja koska siellä oli niin upean siistiä, niin tänään uudelleen. Osa vanhoista tutuista on jo nähty, esimerkiksi Hulluna Huutava Kiukkuinen Uimavalkku ja Vanttera Vesihyppyjantteri, mutta monet kaverit antavat vielä odottaa tapaamistaan. Näitä ovat esimerkiksi Hullu Hattara, Toimelias Tummatukkainen Koiraa Uiva Työikäinen sekä Punatukkainen Huijari. Uimastadionilla on niin kivaa, että jopa yksinään vesijuoksu on siedettävää. Vesijuoksun alkuosa tuntuu usein mahdottoman raskaalta etenkin nyt siitepölyaikaan, mutta vartin jälkeen jalka alkaa luistaa ja sitten kolme varttiakin tuntuu liian lyhyeltä. Stadikalla on myös nyt alkuaikana varsin rento meininki - saunassa ventovieraat juttelevat keskenään ja kukaan ei irvistele vesijuoksuradalla. Mä oikeastaan salaa vähän toivon sateista ja viileää kesää, että Stadikan spesiaali tunnelma säilyisi.

Siitepöly on aiheuttanut perheessäni ongelmia. Mun oireet on ällistyttävän lieviä, mutta Handyman kärsii enemmän kuin koskaan. Etenkin jätkän silmät on kauheen näköiset. Ne on olleet jo pari viikkoa rajun punoittavat ja turvonneet eikä suun kautta lääkitys oo riittänyt. Eilen mä kävin ostamassa sille silmätippoja, mutta Handyman ja silmät on huono yhdistelmä. Handyman menee ihan kiltisti selälleen ja suostuu laittamaan kädetkin selän taakse, ettei pysty huitomaan, mutta tippojen laittaminen on silti ihan mahdotonta. Heti kun pipetti tulee alle puolen metrin etäisyydelle päästä, silmät menee kiinni ja Handymanin suusta alkaa päästä hiljaista valitusta. Se on refleksi. Mä en tajuu ollenkaan - onhan moni lääketieteellinen juttu nyt aika ikävää, mutta eihän silmätipat ees satu! Tätä sit riidellään joka aamu ja ilta. Onneksi sentään Zaditen on helkkarin toimivaa tavaraa - vaikka tänään aamutippa meni luomelle, on silmien kutina palannut vasta iltapäivällä. Toivottavasti koivukausi loppuu pian. Mun hermot ei kauaa kestä.

Mä kävin taas tutustumassa hakutermeihin, joiden avulla mun blogiin päästään. Ne vaihtelee vähintään kuukausittain. Osa on aika itsestäänselviä ("blog linnanmäen uusi ravintola", "kisuja" tai "6 nimmt"), osa vähän harhaanjohtavia ("christiane f huumeasema zoo"), mutta osa kerrassaan hulvattomia ("harjulan seljänne" tai "isohuulinen eläin"). Se mua hämmästyttää, että viikon sisään on Kameliin tultu 15 kertaa Venäjältä, pari kertaa Saksasta ja kerran jopa Argentiinasta. Ehkä ne on niitä mun bottikavereita!

Elämyskameli suosittelee
Uimastadion kaikesta huolimatta. Melkein pitäis laittaa sydän.

Hemmottelu ja marja

Tänään käytiin Handymanin kanssa syömässä Kattilan Coccolassa, joka oli mainio. Kahdesta toistaiseksi testatusta Kattilan ravintolasta kaksi täysosumaa. Handymanilla oli sudennälkä, joten otettiin alkupalakin. Handyman halusi tapas-lautasen. Mä vähän närpsin siitä, mulla ei ollut ihan alkupalaan asti nälkä. Tapakset oli Handymanin mieleen, mä en niin välittänyt, mut se ei tarkoita, etteikö ne olisi non-nirsojen mieleen. Mä nyt en vain välitä merenelävistä, aurinkokuivatuista tomaateista enkä ylipäänsä viinietikasta. Kaveri oli etukäteen hehkuttanut Coccolan pitsaa ja se olikin tosi hyvää. Pohja oli rapea, tomaattikastike oikeista tomaateista tehtyä ja juusto kunnon mozzarellaa. Ehkä vähän enemmän ois voinut itse täytettä (mulla jauheliha, Handymanilla frutti di mare) olla, mut maku oli mahtava. Jälkiruoat oli lumoavia. Mä otin pannacotan, joka oli garneerattu tuoreilla vadelmilla, pikkumarengeilla, keksinmuruilla ja mansikkasorbetilla ja Handyman otti jäätelölajitelman eli vanilja- ja suklaajäätelöä sekä mansikkasorbettia, päällä keksinmuruja, raparperikastiketta, merisuolalla maustettua tummaa suklaata ja paukkukarkkeja. Ihanaa.

Mä olin eilen Långstrumpin kanssa Kumpulassa jo aiemmin mainittujen lääkiskavereiden kanssa iltaa viettämässä. Oli hauskaa, tulin kotiin tismalleen klo 1:00 (hihii!). Illan aikana keksittiin lähteä joulumarkkinoille Keski-Eurooppaan, ehkä Wieniin. Mä oon innoissani tänään selvittänyt lentoja ja hotelleja. Wienin hotellit on osoittautuneet aika kalliiksi ainakin Berliinin hintatasoon verrattuna, mutta ainakin internetistä katsoen ne on upeita ja niinpä mun mielestä hintansa arvoisia, se on sentään ihana Wien. Ihanuuden mä tiedän siitä, että kun mä olin 10-vuotias, Wien oli ihana. Mihin se muuttuisi? Sen sijaan ihmetyttää, että Jyväskylästä ei toukokuun lopulle löydy kuukauden varoitusajalla hotelleista enää kuin jonkinlaisia sviittejä, joissa on 37 neliöö, oma sauna ja 270 euron hinta. Se ei kuulosta hintansa arvoiselta.

Huomenna mulla on päivystys, sattumalta yhdessä Vilungin kanssa! On aina jotenkin hauskaa laittaa lausuntoa kaverin lähettämään tutkimukseen. Kirjeenvaihto Vilungille on varmaan vielä poikkeuksellisen metkaa. En malta odottaa!

Elämyskameli suosittelee
ravintola Coccola, Linnanmäen Kattila