Keväinen Tukholma

Perjantaina lennettiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Tukholmaan Lettipitkoa helssaamaan. Jo menomatka oli hurja, alkuun kone oli parikymmentä minuuttia myöhässä ja itse lento kesti suunniteltua kauemmin, koska Arlandassa oli ukkosmyrsky ja meidän piti lennellä sen yläpuolella hetki sopivaa laskeutumisluukkua odotellessa.

Yövyimme Omenahotellissa. Se on aivan upouusi, avattu juuri ennen vappua. Alakertaan oli tulossa jonkinlainen urheiluravintola, joka avaa viikon päästä. Olen ollut joskus yötä Tampereen Omenahotellissa ja tämä oli tietysti samanlainen. Parisänky ja vuodesohva. Långstrumpin huoneen pohja oli parempi kuin meidän, koko oli sama. Vessa oli samanlainen kuin laivan hytissä sillä erotuksella, että siellä oli vain yläsuihku, ei käsisuihkua (bidee oli pytyn vieressä). Se ihmetytti, että hotelli oli muuten erittäin esteetön, mutta vessa sijaitsi noin 30 cm korkeammalla kuin muu huone. Vessaan oli siis korkea porras, jota on mahdotonta ylittää pyörätuolilla. Vessassa ei ollut valokatkaisijaa vaan jonkinlainen liiketunnistin, joka oli meidän huoneessa liian herkkä (valo syttyi keskellä yötäkin) ja Långstrumpilla jotenkin viallinen (valo välkkyi ja saattoi sammua vaikka L oli suihkussa). Hotellia voi kuitenkin suositella. Sijainti oli hyvä, noin 1 km Sergels torgilta luoteeseen aivan lähellä puistoa, jossa oli Stalinin (tai muka jonkun ruotsalaisen sosiaalidemokraatin, mutta selkeästi Stalinin) patsas. Huone oli siisti ja edullinen (1100 sek/yö, arkisin 600 sek/yö). Olen yöpynyt Tukholmassa aiemmin neljässä hotellissa (Silja Ariane, Radisson Strand, Gustav Vasa sekä Oden) ja Omena oli kokonaisuutena niitä kaikkia parempi.

Kuinka niin muka tää jätkä ei oo Stalin?

Nyt kun mä oon jo kertonut, että Omenahotelli oli mun mielestä oikeasti hyvä, voin alkaa mietiskellä, miksi pizza-Rabbe oli päättänyt valita juuri sen nimenomaisen taideteoksen huoneidensa seinälle, jonka oli valinnut. Kuva on alla. Alkuun sitä vilkaisee, että kesäpiknikhän siinä, eipä kummempia. Tarkemmassa analyysissä alkaa katsojaa hämmentää. Puistossa istuskelevat miehet ovat pukeutuneet pukuun, toisella on turbaanikin päässä. Nainen on alasti, toinen nainen pesee hiuksiaan virrassa sonnustautuneena verhoon. Ei tarvitse Rabben pohtia, miksi Omenahotelleissa on jonkinlaista paritusongelmaa.

Leppoisa piknik

Tukholmaan on avattu Wagamama-ravintola. Konsepti oli tuttu jo 1,5 vuoden takaisesta Kööpenhaminasta ja sinne oli päästävä nytkin. Wagamama ei pettänyt. Edullista ja hyvää ruokaa, kiva tunnelma ja ihana tarjoilukissa. Mä otin jälkiruoaksi hedelmäsalaatin pitkälti sen takia, että kyytipojaksi luvattiin cashewpähkinöitä ja sitruunaruohojogurttia. Jugraa olikin (hyvää!), mutta cashewien tilalla oli maapähkinöitä. Kun lentokentän pähkinäsekoituksestakin olivat cashew't vaihtuneet chilipähkinöiksi, alkoi Långstrump jo epäillä vakavaa maanlaajuista cashew-pulaa. Onneksi Suomessa niitä vielä on.

Mä ostin Tukholmasta kengät. Ne on muuten ekat mun ikinä DinSkosta ostamat kengät. Mun tyyliset, kivan näköiset ja varsin edulliset, hyvät pohtimiskengät (mulla on nimittäin jonkinlainen relatiivinen kenkätarve, mutten ole vielä oikein päättänyt, minkälaiset kengät mä tarvisin. Pohtimiskenkiä mä voin käyttää pohtimisajanjaksolla). Ne on ballerinamalliset, joten mun piti ostaa kyytipojaksi avokassukat, semmoisia mä en ookaan ennen omistanut. Valitettavasti mun selvästi erikokoisista jaloista johtuen oikean jalan kenkä rullaa avokassukan kävellessä päkiän alle. Melko ärsyttävää. Ehkä mun pitää teipata sukka kiinni jalkaan tai hylätä oikeasta jalasta sukka kokonaan. Vaikeita pohdintoja. Onneksi mulla on pohtimiskengät.

Elämyskameli suosittelee
Wagamama-ravintola(t) ja Tukholman Omenahotelli