Me paettiin kuumaa asuntoa kuumaan seutubussiin, jolla mentiin ilmastoidulle lentokentälle tutustumaan parin kuukauden ikäiseen Starbucksiin nyt kun siellä ei tarvinnut enää suuremmin jonottaa. Starbucksissa on hyvää vaniljarooibosta, mutta koska mä oon nykyään kahvikittari, saatoin ekaa kertaa elämässäni tilata sieltä kahvijuoman. Lähdin heti irrottelemaan tilaamalla fraputsiino kahvin rasvattomalla maidolla ja sain maailman iloisimmalta Starbucks®-työntekijältä ohjeen, että voin tilata sen jatkossa sanomalla Coffee Frappuccino® Light. Se myyjäpoika oli kerrassaan niin iloinen ja ekstrovertti, että mua alkoi huimata. Handymania ahdisti sen suunnaton iloisuus, mun mielestä se oli virkistävää ja hupaisaa. Coffee Frappuccino® Light oli ihan hyvää, mutta niin olisi ollut vesikin. Handymanin vakkarituotteeseen Strawberries & Cream Frappuccino® sai uutuutena piparminttumakua, joka mun mielestä paransi sitä huomattavasti. Starbucksin hieman hämmentävä tapa kysyä asiakkaan nimeä on aiheuttanut ongelmia Handymanille Saksassa aiemmin, sillä saksalaiset eivät usko ypsiloniin vaan kirjoittavat Handymanin etunimen umlauteilla ja se näyttää huvittavalta. Mun nimen ne kirjoittaa totta kai moninkertaisella veellä. Handyman on jo päättänyt, että kolmen viikon päästä koittavalla lomalla pitää SB:ssa väittää nimensä olevan Horst. Sen ne osaa kirjoittaa mukiin ja lausua tunnistettavalla tavalla. Mä voisin olla Magdalene.
Me oltiin eilen Vantaalla kaverin luona pelailemassa lautapelejä. Kaverit olivat ostaneet Saksasta joskus Dominionin, kun oli halvalla saaneet. Peli oli vielä muoveissa ja rouva totesi, että kiva olisi sitä joskus pelata. Mä tartuin heti tähän kiinni ja sitä sitten pelattiin. Hieman pelin saksankielisyys tuntui alkuun haasteelliselta, koska komponentit ovat vahvasti kieliriippuvaisia. Melko nopeasti saksankielisyyteen tottui ja peliä pelattiin ihan huumaantuneina ainakin neljä kertaa. Oli ihan mielettömän hauskaa! Miksen mä pelaa sitä useammin?
Elämyskameli suosittelee
Dominion
2 comments:
Täsmennyksenä sen verran että tämä Sademies-tason idea lentokentälle menosta oli itsensä Kamelin, joka seurasi idolinsa Lotta Backlundin esimerkkiä.
Ja toi kuvaus ei anna tarpeeksi kattavaa kuvaa myyjän olemuksesta, joka oli (pukeutumista lukuunottamatta) ilmetty Pikku Britannian Daffyd.
Hehe, Pürü. Paras Berliini-juttu ikinä!! Tonne Starbucksiinhan on pakko lähteä jos on Daffyd myymässä.
Post a Comment