Painostusta

Kokeilin tässä huvikseni, että kauanko voi olla päivittelemäti ennen kuin joku (poislukien Handyman) huomauttaa. Ilmeisesti 5 päivää. Pelkästään ei päivittämättömyys oo johtunut kokeilunhalusta vaan myös siitä, ettei kehtaa kertoa, että mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. No pakko kehdata. Ei tässä mitään. Tilasin Lundia-pöydän keittiöön, oon käynyt töissä ja Motonetissä ostamassa lisää vakuumipusseja. Sain Savonlinnasta Oregonin, mutta sitäkään ei ole vielä pelattu. Nuha on edelleen. Status quo. Jännintä on ollut töissä puuhastella erään potilaan, jota psykiatri luonnehti sanoilla "harmiton hullu", kimuranttien asioiden parissa.

Pikkusiskon gradu on valmis ja painosta tullut. Mä jo vähän selailinkin sitä, mutta aika puuduttavaa tekstiähän se oli. Onneksi ei itse oo tarvinnut sellaista pykätä! Ei ois onnistunut. Kuukauden päästä Pikkusisko on lähdössä Teekkaripoikaystävän (joka muuten kohta on DI-poikaystävä) kanssa Thaimaahan valmistumista juhlimaan. Ja mä surin jo sitä, että tekisi mieli mennä taas Berliiniin. Aloin jo laskeskella, että onko energiataloudellisesti tehokkaampaa mennä Berliiniin lentokoneella 2 h vai kotisatamasta laivalla 27 h + Travemündesta junalla 2 h. Sit tuli mieleen taas se vanha kuiva sanonta, kuinka "ekologisin matka on se, joka jää tekemättä". Pitää ekosekoilla kotona vain ja paheksua toisten Thaimaan-matkoja. Niin ja paheksua sitä, että Pikkusisko jatkuvasti nalkuttaa mulle blogin löysästä pilkkukulttuurista! Lue jotain muuta, luuseri!

Oon toki ollut kateudesta vihreänä, kun Långstrump oli päässyt jollekin nörttikeitaalle keekoilemaan työn puolesta. Kamelikin kaipaa levähdyspaikkaa! Huomenna on viikonlopun alku ja ylihuomenna ystävänpäivä. Pitkähkön seurustelusuhteen ehdoton etu on se, ettei koskaan pety ystävänpäivänä tms lällyttelypäivänä, kun osaa olla odottamatta mitään grand gestureja homekorvaiselta Handymanilta. Tai jos se nyt vaikka tajuis! Vink!