Säätiloja

Lähdettiin eilen Handymanin kanssa jo iltapäivällä laina-autolla kohti Savonlinnaa. Minä ajoin. Hiljalleen sinne päin mennessä tuli koko ajan pimeämpää, liukkaampaa ja lumisempaa. Perillä olikin sitten metri lunta ja 14 astetta pakkasta. Totesin, että keksin lukemattomia hauskempia puuhia kuin pimeällä ja liukkaalla ajaminen. Kamalinta oli se, kun joku iso vempele (rekka, bussi tms) tuli vastaan ja pöllytti kuivaa pakkaslunta ympäriinsä niin paljon, että pariin sekuntiin ei nähnyt mitään muuta kuin sitä pirullista lunta. Silloin aina pulssi hyppäsi pitkälle toiselle sadalle ja hengitysfunktio heitti häränpyllyä. Ikävää oli myös se, että Handyman antoi ajoittain ymmärtää, että mä ajan liian hitaasti, varovasti tms. Siinä tilanteessa oli kuitenkin hyvä muistuttaa, että mä en oo toistaiseksi saanut yhtään autoa lunastuskuntoon.

Savonlinnassa oli Handymanin Mummo. Mukava, pirteä nainen. Lievän ongelman aiheuttaa kyllä se, että koska me käydään siellä vain n. 2-3 kertaa vuodessa, ei juurikaan ole mitään puhumista. Kun on keskusteltu tutut sukulaiset, niin siinähän se. Nyt 9 vuoden koulutuksen jälkeen Mummo tietää, ettei me sinne mennä sen ruokia katsomaan. Kuitenkin siellä on AINA kolmen ruokalajin ateria valmistettu ihan meitä varten. Ähky tulee.Iso savonlinnalaissiilo

Yötä oltiin suunniteltu viettävämme hotellissa Jyväskylässä, mutta Mummo-visiitin jälkeen intouduttiin vielä käymään Tätikaverin luona, joka yllättäen edelleen asuu Savonlinnassa, vaikka lopetti työnsä vuodenvaihteessa. Siellä oltiin kymmeneen asti, kun alkoi väsyttää niin himputisti, että otettiin vastaan Tätikaverin tarjous majapaikasta. Yöllä oli satanut reilusti lunta ja aamusta kahdeksan jälkeen kun lähdettiin Tampereelle päin, oli Handymanilla vähän sitten puuhaa. Mä en saanut edes auttaa.

Savonlinnasta lähdettiin sitten pirullisen liukasta ja lumisateista tietä Tampereelle Pikkusiskoa ja Teekkaripoikaystävää katsomaan. Käytiin syömässä ja sitten Handymanin piti rassata Pikkusiskon läppäriä. Handyman on mennyt semmoisen synnin tekemään, että on kertonut Pikkusiskolle Elämyskamelista ja nyt on sitten sielläkin alettu lukea blogia. Kommenttia tuli pilkkusääntöjen noudattamatta jättämisestä. Haluaisin tässä sanoa, että se johtuu osalti laiskuudesta, osalti kansalaistottelemattomuudesta eikä suinkaan siitä, etten osaisi pilkkusääntöjä. Toisaalta tämä kommentti oli odotettavissa, Pikkusiskohan on käynyt kaiken maailman yliopistollisia pilkunviilauskurssejakin.

Tampesterissa humppamaisteriopiskelijat saavat järvinäköalallisen yksiön. Järvi on tuo, joka näkyy taustalla poikkeuksellisesti valkeana sumun ja lumen vuoksi, kuva siis Pikkusiskon partsilta otettu

Oli kyllä ihanaa palata lumettomaan Helsinkiin, jossa ei oo yhtään liukasta! Seuraava pitkä automatka tehdään kyllä kesäsäillä ja -renkailla.