Slapstick

Mun elämä on huonoa slapstick-komediaa. Eilen oli koko päivän jotenkin nuivee olo. Aamusella tutustuttiin tekniikan museoon, jossa oli kuuma ja joka oli aivan valtava. Sen jälkeen käytiin syömässä. Tässä vaiheessa aurinko meni piiloon ja Handyman piti sitä enteenä sille, että ois ihan mahtava idea käydä rantabaarissa. Mua väsytti. Mentiin kuitenkin Spreen rannalle lokottelutuoleille. Siellä oli pirun kylmä.

Lokottelutuoleilta lähdettiin hotellille, koska mulla oli vatsakipua. Nukuin muutaman tunnin, jolla vatsakipu hellitti, mutta sitten alkoi vatsatauti. Ilta meni rattoisasti oksennellessa. Aamusta ei enää pahoinvointia ollut, ja menin suihkuun. Siellä tuli yhtäkkiä kamala huimaus ja pyörryin vannaan loukaten selkäni. Tämän jälkeen vatsatauti muutti muotoaan ja jatkuu nyt sitten vieläkin. Aamulla huimasi aivan hirveästi, aamiaisella tarjoilijat katsoivat tietäväisesti, että on rouvalle edellisiltana alkojuomat maistuneet. Jäin aamulla petiin, kun Handyman lähti museoon. Päivällä päätettiin lähteä puistoon, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli typerin idea ikinä. Ajettiin ensin sporalla 30 min, minkä jälkeen mun selkä oli niin kipeä, että itketti. En olisi millään pystynyt selkäkivun kävelemään siellä puistossa, joten otettiin samantien spora takaisin. Sporassa alkoi taas huimata niin, että normaalisti pää pystyssä istuessa silmät oli mustana koko ajan. Handyman oli oma empaattinen itsensä ja kielsi mua nuokkumasta. Lisäksi mies lähti paria pysäkkiä aiemmin pois kuin mä ja jätti siis mut todella huonovointisena yksin sporaan. Heräsin sitten päätepysäkillä, kun olin yksinäni pyörtynyt sinne sporaan. Siitä lähtien mä oonkin vain maannut ja istunut vessassa. Huomasin tässä senkin, että selkäkipu ja vatsatauti on kettumaisin sairauskombinaatio evah, syytä voi jokainen miettiä tykönään.

Handyman on kyllä huonointa matkaseuraa sairaalle. Jatkuvasti saa kuulla naljailua ja voihkimista, kuinka nyt hänen lomansa on niin hankalaa, kun pitää käydä hakemassa kaupasta mehua ja apteekista Buranaa. Pari kertaa Handyman on tänäänkin toivonut, että kunpa olisikin semmoinen nuori terve nainen tässä rinnalla eikä vanhus! Se ei vaan tajuu. Ihan niinku mä oisin halunnut viettää lomani näin. Lisäksi Handymanin muisti on kyllä varsin lyhyt - viime kesänä Lontoossa se oli itse vatsataudissa ja oksensi mm. ravintolassa pari kertaa ja mun piti se kyllä kestää ja sympatiseerata. Nyt se typerys ei ees tajua olla hiljaa, kun mä kärsin. Toivottavasti tästä huomiseksi tokenee, että näkisi vähän kaupunkiakin. Kun eihän Handyman oo tajunnut tänään matkoillaan ees kameraa ottaa mukaan, että olis mitään saumaa lomakuvakisassa.