Elämää kisualueella

Lainakisut saapuivat toissayönä. Nyt ne hiippailevat täällä day and night. Mä osaan jo molempien nimet ja tunnen vähän niiden luonteita. Maisa-kisu on hyväntuulinen ja rauhallinen, pitkäkarvainen kisu, joka kävelee perässä ja toivoo rapsutuksia. Siiri-kisu on varautuneempi, epäluuloisempi ja lyhytkarvainen kisu, joka pinkoo saman tien pois, jos ihminen yrittää tulla edes paria metriä lähemmäs. Suurimman osan ajasta kisut hommaa ihan omia bisneksiään eikä oo juurikaan keskenään kontaktissa. Siiri on queen bitch, joka silloin tällöin voi käydä vähän tönimässä Maisa-kisua, jos jokin ketuttaa. Molemmat katselevat mielellään ikkunasta ulos, Siiri-kisu ihan erityismielellään. Toki näistä Siiri on se, jolle pitää laittaa silmätippoja. Pari ensimmäistä tippakertaa olivat riemukkaita, kun Siiri juoksi ympäri kämppää mahdollisimman ahtaasta paikasta toiseen ja Handyman ryömi perässä. Valitettavasti tänään tipanlaitto meni jo ihan hyvin kuulemma. Tylsää.

Maisa-kisu muikeena

Siiri-kisu vaanii saunassa

Mä oon kyllä jo ihan tottunut tähän kisuiluun. Ainoa rassaava asia on se, että hiekkaa ja Maisan karvoja on joka paikassa. Mä en tiennyt olevani lattian siisteydestä kohkaava ihminen, mutta selkeästi tämä asia vaivaa. Mä oon jo melkein myötämielinen kisun hankintaa kohtaan, mutta toi hiekkashow pitäisi jotenkin selvittää. Ja mua pelottaa tässä kisuasiassa sekin, että jos ottaisi yhden, niin alkaisiko Handyman saman tien vaatia toistakin?