Reagenssit

Sen mä oon työssäni oppinut, että kaikilla ihmisillä on joku heikkous, johon stressi kanavoituu. Eli jos mieliala on huolestunut, jännittynyt tai jotenkin muuten negatiivisesti värittyneellä partisiipilla kuvattava, on kullakin oma somaattinen ominaisuus tai sosiaalinen tapa, johon stressin voi siivilöidä. Jotkut kärsii päänsärystä, jotkut vatsakivuista, jotkut ryhtyvät kiukkuisiksi, jotkut juovat ylimäärin alkoholia ja jotkut menettävät yöunensa. Handymanilla on stressimasu. Aina kun Handylla on liikaa stressiä, niin sen masu tulee kipeäksi. Mä oon ehkä enemmänkin stressikärttyilijä ja uutena ilmiönä myös stressivalvoja. Tää on jännää. Toisaalta mä somatisoin myös rintakehän ahdistustuntemukseksi. Ois siistiä osata somatisoida esim. yskällä tai ihottumalla. Tai nilkkamurtumalla!

Työasiat luistavat mukavasti. Oon ollut samassa työpaikassa jo kuusi (6!) viikkoa enkä vielä suunnittele vaihtoa. Olen itse asiassa jo alustavasti sopinut jatkavani sovitun viiden kuukauden jälkeen vielä ainakin 8 kk. Erot aiempiin työpaikkoihin ovat suuria: työtaakka on kohtuullinen ja omaa työtä pystyy oikeasti sumplimaan itselle sopivaksi. Negatiivisena puolena on työyhteisö, joka ei ole läheskään niin rento ja mukava kuin käytännössä katsoen kaikissa aiemmissa työpaikoissa. 1-2 kollegaa on itse asiassa todella sietämättömiä ja aika moni muukin varsin nuivia, mutta onneksi työ on kuitenkin aika lailla yksinäistä ja työn kannalta oleelliset yhteistyökumppanit (tärkeimpänä mun oma hoitaja) on hyviä tyyppejä. Näitä mänttejä tarvitsee nähdä vain puolen tunnin ajan päivässä, minkä mä hyvinkin siedän. Ja jos en siedä, voin jättää menemättä lääkärikokouksiin. Kokonaisuutena erot jää kuitenkin plussalle. Mä kestän nimittäin paljon mieluummin rasittavia harvoin tavattavia työkavereita kuin tappotahtista työtä. Mä tykkään tehdä työni hyvin ja nyt mulla on siihen mahdollisuuskin.

Mä oon muuten päättänyt, että kuluva syksy on omistettu harrastuksille ja sosiaalisuudelle. En aio sopia mitään työjuttuja ilta- tai viikonloppuajoille vaan tehdä puhtaasti virka-aikaista työtä (paitsi 16.9., kun silloin mun pitää pitää putiikki auki klo 18:aan saakka). Tavoitteena olisi puuhata vapaa-ajoin jotain kivaa, koska se on työnteossa positiivista, että ei tarvii lukea tentteihin iltaisin tai viikonloppuisin. Lisäksi tää on viimeinen syksy, jolloin mun ikä alkaa kakkosella. Ensi syksynä pitää jo olla aikuinen ja koko ajan huolestunut. Sekin on varmaan kivaa omana aikanaan, mutta nyt eletään kultaista nuoruutta! Tai edes kissankultaista nuorta aikuisuutta.