Alkaa jo ryydyttää tää joulujuhlinta. Ensin odotettiin 1,5 kk joulua, jonka jälkeen oli aina yhtä tarpeettoman oloiset välipäivät ja vuoden vaihtumisen juhlallisuudet. Nyt uudet välipäivät, joiden jälkeen toiseksi keksityin juhlapyhä, loppiainen. Loppiainen tuntuu jotenkin jouluhössötyksen krapulapäivältä. Tänään on varmaankin kokeiltu ensimmäistä kertaa 32000 paria joululahjasuksia ja syöty suklaarasioiden pohjalle jätetyt harmahtavat armanjakkimakeiset (paitsi meillä on edelleen itsenäisyyspäivänä avattu rasia, jossa on myös mm. caramel-täytemakeisia ja puolukkamarsipaaneja jäljellä). Kun nyt olisi joku tavallinen työviikko. Ensi viikkokin menee ihan reisille, kun on lääkäripäivät, joiden takia mun sijoitus vaihtelee päivästä toiseen. Ja huomenna Pikkusisko täyttää vuosia! Elämä on yhtä juhlaa.
Handyman otti loppiaisesta ilon irti ja lähti Lankomiehen kanssa Itä-Suomeen. Klo 14:07 tuli väliaikatiedotus Kyrsyältä. Sittemmin ei oo kuulunut mitään. Sieltä tullaan varmaan takaisin heilit molemmissa kainaloissa. Mä käytin aikani hyväksi lukemalla ensimmäisen Inspector Lynley -dekkarin (A Great Deliverance), joka oli erinomainen ja iljettävä dekkari. Hyvässä mielessä muistutti Stieg Larssonia.
Mä vietin alkuviikosta saikkupäiviä ja koska olin vuoteenomana, en jaksanut juuri muuta tehdä nukkumisen lomassa kuin katsella teeveetä. Olen nauhoittanut juuri näitä tilanteita varten useita elokuvia, joihin en kuitenkaan yleensä ole jaksanut keskittyä ollessani sairaana. Nyt katsoin kiukulla kaksi Jennifer Aniston -leffaa: Along Came Polly ja Break-up. Näistä ensimmäinen on harmiton hömppäkomedia, jonka saattaa hyvinkin katsoa sairaana ollessaan ja jälkimmäinen mitä kauheinta sontaa, joka yrittää olla taide-elokuva. Kiusallinen elokuva kaiken kaikkiaan. Ei sovi edes kolmessa osassa katsottavaksi.
Tää oli nyt aika tyhjänpäiväinen postaus, mutta taas yksi lähempänä 158:aa ja tietty kuolemaakin.
Elämyskameli suosittelee
hämärässä luetut dekkarit
3 comments:
tähän voi sanoa, että ennen vanhaan agraariyhteiskunnassa joulu kesti n. kuukauden. joulu alkoi 21.12 tuomaan päivänä ja loppui 13.1. nuutin päivänä, tästä mm. nuuttipukki -termi. "hyvä tuomas joulun tuopi, paha nuutti pois viepi". joulun tuloa alettiin fiilistellä jo heti syyslahdin jälkeen. "tulispa joulu, jotta sais yölläkin syödä". ja sitä rataa. mutta nykyään joulu näyttää degeneroituneen hissimusa tasolle. tässä teille pieni kulttuuriantropologinen infopläjäys.
Joo, mua kyrsii kans joulussa aina just tää leimi pitkittäminen. Joulu on ihan ookoo, mut sit alkaa arki. Mut ei, kun jengi sluibaa niin että lopputuloksena on kolme viikkoa sellasta ankeeta haahuilua. Ois ees yhessä kasassa ne pyhäpäivät. Loppiainen on kyl just kaikista turhin.
Lisäks nää käpyset arkipyhät aiheuttaa aina myös sen, että kaikki **** demarit on onnessaan palkallisesta vapaapäivästä. Ihan ku työnantaja ei ois huomioinu palkkaa ynnäillessään, että näitä arkipyhiä on tietty määrä.
Niin, ja Along came Polly: se on mun mielestä katsomisen arvoinen pelkästään Hank Azarian superurpon sivuhahmon takia, ja ennen kaikkea ranskalaisella aksentilla lausutun repliikin "look me in ze eyeball" takia!
Post a Comment