Obliviooni

Mulla on ollut mielessä älyttömän monta aika hyvää kirjoitusaihetta tänä viikonloppuna, mutta oon ollut sen verran kiireinen etten oo kerennyt kirjoittaa. Nyt kun on aikaa, niin en muista niistä yhtäkään. Onpa ikävää ja melko kiusallista. Öh no emmämuista.

Mua on töissä viime aikoina erityisesti hyvinpidelty. Pomo julkisti, että mä oon syyskuussa (siis puolen vuoden päästä) lähdössä pois ja siitä on moni työkaveri sydämistynyt. Monelta suunnalta on tultu sanomaan, että mä oon kovin pidetty työkaveri, mikä on mua kovasti ilahduttanut. Oon yrittänyt selittää, että mä oon siellä vielä viisi kuukautta, mutta moni on silti kokenut tarpeelliseksi tällaisen kertoa. Herttaista.

Mä oon jo siirtänyt katseeni kesään ja julkisella sektorilla töissä ollessa on kesälomakin tietysti mielessä, koska kesälomat täytyy päättää viimeistään helmikuun alussa. Mä olin jo päättänyt loma-ajakseni 8.-28. elokuuta ja lähettänyt puollotkin pomoille sähköisesti ja ne oli hyväksyttykin. Sitten ilmoitettiin, että kuiva fysiikan ja säteilysuojelun kurssi, jonne mun pitää osallistua, järjestetään 17.-19. elokuuta, joten mun siis ilmeisesti täytyy keskeyttää kesälomani kurssin vuoksi. Aika vähäisenä boonuksena mä pidän sitä, että se kurssi järjestetään Kuopiossa eli pääsee matkustamaan. Kurssi on onneksi tiivis - joka päivä on opetusta klo 8:00-17:00 ja iltaisin vielä läksyjä, joten ei pääse kyllästymään. Pari tenttiäkin siitä järjestetään, joten motiveissöni on miltei kohdallaan. Ja myöhemmin Espoossa työskennellessäni on varmaan ihan kivaa, että on käytettävänä sit kolme ylimääräistä lomapäivää esim. alkukeväästä.

Mä oon nyt päättänyt äänestää vihreitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Musta on nyt siis tullut cityfemakko ainakin vihreiden äänekkäimpien poliittisten opponenttien mielestä. Mä nyt vaan oon sitä mieltä, että energiaveroja tulisi nostaa ja sukupuolineutraali avioliittolaki sekä adoptio-oikeus tulisi järjestää. Vihreitä vastustavien tahojen asenteet tuntuvat olevan aika raakoja, koska esim. perussuomalaisten varapuheenjohtajan kommentti "Perussuomalaisten täysimääräinen menestys on edellytys sille, että vihreät voidaan sysätä pois hallituksesta ja vihreä vouhotus homo- ja lesboliittoineen sekä viherveroineen saadaan takaisin marginaaliin. Sinne, minne ne kuuluvatkin" pahoitti mun mielen. Hiukan hupsu naimalakkokampanja on saanut varsin hupsuja kommentteja, kuten esim. että hyvä vaan, jotta vihreitä syntyy jatkossa vähemmän. Näille ihmisille tekisi mieli sanoa, että a) ei lapsentekoon avioliittoa tarvita ja b) heterot tekevät suurimman osan homoista ja muut kuin vihreät suurimman osan vihreistä.

Mua on tässä vaalihumussa ottanut aika lailla päähän persujen jatkuva mollaaminen. Kyllähän nekin saa olla mitä mieltä tahtovat, mutta retoriikan ei tarvitsisi olla aina niin vastenmielistä. Eniten mua siinä puolueessa ihmetyttää sen vastakohtaisuus: puoluejohdon ja riviehdokkaan mielipiteet tuntuvat olevan monesta suuresta asiasta (esim. energia- tai puolustuspolitiikasta) miltei vastakkaiset. Lisäksi puolue yrittää profiloitua jonkun tavallisen kansalaisen, siis perussuomalaisen, puolueena, mutta sopivasti unohtaa mainita, että puheenjohtaja on valtiotieteiden maisteri ja suurin tähti Helsingin vaalipiiristä on Eirassa asuva filosofian tohtori, jonka väitöskirjan aihe oli muinaiskirkkoslaavi. Mua häiritsisi eniten kuitenkin persujen äänestämisessä se, että koska ääni menee puolueelle ja puolue lienee yhtä mieltä vain homoliitoista, niin olisi todella hankalaa arvioida, millaisia muita päätöksiä mun mandaatilla tehdään. Sama ongelma on toki monessa muussakin puolueessa.

Elämyskameli suosittelee

poliittiset pohdinnat