Retoriikkaa

Mä katselin eilen jääkiekkoa. Tai siis no "katselin" - mulla oli TV päällä samaan aikaan kirjaa lukiessani. Eka erä vaikutti niin tylsältä, että sammutin telkkarin, mutta se oli pakko laittaa päälle uudelleen, koska Maisa halusi katsella sitä (se tuijotti mazzia herkeämättä ja maukui kovin tyytymättömänä, kun mä sammutin sen). Mäkin siitä sitten innostuin, kun Mertarannan selostus on niin kovin hupsua. Politbyroon aamuäänestys huvitti mua kovasti, mutta sitä mä jäin suorastaan pohtimaan, että millaisella ajatuskululla päästiin leijonasta suteen. Satu jäi kovasti kesken: nyt on leijona kohdannut karhun! Ja Punahilkka on vienyt koriaan mummolaan ja susi kysyi, että mitä siellä korissa on ja siellähän on kolme maalia. Tää pysäytti. Mä olisin halunnut saada lisätietoa leijonan ja karhun kohtaamisesta, vaikka historiasta tiedän, että karhu voittaa aina (When lions fight bears, the bear always wins. During the Gold Rush, entertainment was put on for the benefit of prospectors, and this came in the form of bears fighting other animals. The bear always won against the local wildlife, so lions were shipped in from Africa to fight them. However, because the skull of a lion is weak, a bear can kill it in a single blow before the lion has a chance to attack. Lähde täällä ja kyllä, mä uskon QI-ohjelmaan kuin vuoreen.)

Kisut lähtee ylihuomenna! Voi kuinka suruista. Niihin on kyllä alkanut jo aika lailla kiintyä, vaikka niistä pääseekin karvaa ihan älyttömästi (furminaattori on Amerikassa) ja vaikka ne on estäneet mua pesemästä ikkunoita ja vaikka Siiri vaikeuttaakin blogittamista hurjasti juuri tällä hetkellä makaamalla näppäimistön päällä. Niistä on kyllä seuraa ja hupia ja ne on niin herttaisia, kun ne tykkää silittelystä ja taputtelusta. Tulee kova ikävä! Mä pelkään, etten mä näe niitä enää ikinä. Nyyh.

Nyt mä lopetan vetistelyn ja lähden Derbyyn!

Elämyskameli suosittelee
virkeät kielikuvat (älkää tehkö kuten minä teen vaan kuten Mertaranta tekee)