Päänsärky

Internetvarkaiden uhallakin kerron olevani ulkomailla, nimittäin Berliinissä. Mukanani on Handyman ja Långstrump, joten matkalla on lämmin vittuilun ilmapiiri. Harmi vaan että mulla on eilisestä lähtien ollut ilkeä päänsärky, joka on kiristänyt mun pinnan ihan viimeisilleen enkä mä jaksaisi kuunnella vinoilua nyt yhtään. Toivottavasti päänsärky menisi nyt pois. Mulla ei yleensä särje päätä, joten en osaa suhtautua särkyyn osana elämää ja ihmisyyttä vaan kiukkuan.

Berliini on kyllä ihana. Ainoa Berliinin ihanuutta vähentävä seikka on se, että superärsyttävä Kemikaalikimara-blogin muija kertoo internetissä rakastavansa Berliiniä, mut se ei oo Berliinin vika. BBC:n ja kaikkien muidenkin sääprofeettojen mielestä täällä pitäisi sataa koko ajan, mutta silti aurinko paistaa. Tänään tuli pari tiukkaa kuuroa, mutta nekin kesti vain muutaman minuutin kerrallaan. Lämpötila on sellainen, että on mukava kävellä, ei tule liian kuuma (17-22°).

Me käytiin eilen katsomassa Bodyworlds-näyttely. Siellä on siis näytillä oikeita ihmiskudoksia, jotka on valettu hartsiin tms. Mä muistan, että vuonna 1998 se oli just lähtenyt Mannheimista, kun mä sinne mennä toohotin ja mua harmitti suuresti. Siitä lähtien mä oon halunnut nähdä sen. Ihan hienoja juttuja siellä oli, mutta tuli työasiat mieleen, joten mä en oikein päässyt mukavaan lomatunnelmaan. Mut nyt se on nähty eikä enää tarvii mennä. Hyvä niin.

Täällä tulee syötyä lähinnä itämaista ruokaa, koska se on niin halpaa ja etenkin vietnamilaisia ja thaimaalaisia ravintoloita on kaikkialla. Tänään käytiin kuitenkin perinteiseen saksalaiseen tapaan Vapianossa. Mä oon käynyt nyt kertaalleen Helsingin ja kertalleen Berliinin Vapianossa sekä S-ryhmän Bravuria-kopiossa. Nyt mä voin sanoa, että näissä kaikissa ruoka on oikein hyvää, mutta konsepti on kyllä aika ontuva. Mun mielestä ei oo siistiä seistä jonossa odottamassa ja katselemassa, kun se ruoka valmistuu. Mä istun sillä välin mieluummin kavereideni kanssa pöydässä tai teen sen ruoan sit ite, ni saa bologneseenkin herkkusienet mukaan. Täällä oli kyllä valittavana myös tummaa spagettia, mikä toki ilahdutti.

Saksassa on joutunut avartamaan harrastusmielipiteitään. Koska lähin maauimala on junamatkan päässä, mä en oo saanut houkuteltua seuraa sinne mukaan, joten on pitänyt pulikoida hotellin altaassa. Siinä ongelmana on se, että sen syvyys on vain 1,3 m, joten mukaan raahattu vesijuoksuvyö ei ole päässyt mukaan. Mä oon siis pitkästä aikaa uinut. Sekin on kyllä varsin mukavaa! Uskallan jopa nykyisin laittaa rintauidessa naaman veteen, joten niskakaan ei tule ylettömän kipeäksi. Pitää varmaan ostaa uimalasit, jotta voisi pitää vielä silmiä auki.

Lomakuvakisaan me ollaan annettu tällä matkalla nyt aika paljon tasoitusta. Kamera ei ole edes mukana  koko ajan ja ainakaan kuvia ei muisteta ottaa. Jos otetaan, niin niissä näkyy aina joko Handyman ja Långstrump tai mä ja Långstrump. Mulla ja Långstrumpilla on kiusaantuneet tai pitkästyneet ilmeet (koska Handymanilla kestää vähintään viisi minuuttia ottaa kuva, missä vaiheessa me ollaan yleensä jo kävelty pois kuvauspaikalta) ja Handyman näyttää vain urpolta.

Oho tulipa negatiivinen päivitys. Syytän silmän takana tuntuvaa kairaavaa kipua.