Henkilökohtainen epäonnistumisten päivä

13. lokakuuta vietettiin kansainvälistä epäonnen päivää, mut se kuten kaikki muukin meni multa ohi. Mä pääsin hyppäämään epäonnen kelkkaan vasta tänään. Koska haluan kuitenkin suhtautua elämään ylipäänsä positiivisesti, ruodin tässä sekä posi- että negatiiviset osat päivästä.
-Heti aamusta hävisi mun ihana heijastin, jollaisia ei enää tehdä.
-Junassa mun viereen istui harvinaisen ärsyttävä lapsuusajan tuttava ja mun piti kuunnella sen jollotusta hauskan podcastin sijaan.
-Mun varaama hydrobic-tunti peruttiin.
-Vesijuoksuseuraksi lupautunut Lettipitko joutuikin jäämään töihin ja jouduin vesijuoksemaan yksin.
-Yksin vesijuokseminen on varsin tylsää ja mun waterproof iPodista oli patteri yllättäen loppu.
-Mä jouduin juoksemaan uimapuvussa, vaikka olin Yrjönkadulla, koska vain vesijuoksuvyöhön, sykemittariin ja pukukaapin avaimeen sonnustautunut ihminen näyttää yksinkertaisesti typerältä.
-Yrjönkadun vesijuoksuradalla oli hemmetin paljon koiraa uivia nuoria ihmisiä, jotka ärsyttää mua ihan luokattoman paljon.
-Nyt on nälkä enkä mä millään jaksaisi ruveta laittamaan ruokaa.
+Löysin kivat heijastimet vanhojen ihanien tilalle. Uudet heijastimet ovat myös vanhanaikaiset kovat, jotka on todettu tehokkaammiksi kuin pehmeät.
+Töissä mä en suuremmin munaillut.
+Mä vesijuoksin miltei vaivattomasti jopa pidempään kuin olin suunnitellut ja silti sykkeet pysyi hyvällä tasolla.
+Koko päivän kiusannut selkäkipu jäi altaaseen.
+Mä maltoin venytellä reippaasti uimisen jälkeen melkein kymmenen minuuttia.
+Lettipitko tulee kohta kylään!
+Katjnin symppis kommentti viime postauksen kommenttiraidalla.

Elämyskameli suosittelee
se hopeareunus