Tömistelyä

Mulla on suvussa osteoporoosia ja huonokuuloisuutta. Kuulolle mä en voi mitään, mutta osteoporoosiriskiä voi omalta kohdaltaan vähentää. Hydrobicit ei vaikuta siihen mitenkään, joten mä liityin pitkästä aikaa liikuntakeskuksen jäseneksi. Eilen ei sattunut olemaan sopivaan aikaan yhtään jumppatuntia, joten mä menin ennakkoluulottomasti kuntosalille. Pyöräilin ensin puoli tuntia munapyörällä ja menin sitten vemputtamaan niitä lihasvehkeitä. Pyöräily on ihan ookoo (eka mä luin vähän kirjaa, sitten kuuntelin podcasteja) mutta se lihaspuoli on tappavan tylsää.

Ongelma 1: Ne laitteet on jotenkin kliinisiä. Eihän oo kauheesti järkeä jumpata kerrallaan vain yhtä lihasryhmää.

Ratkaisuehdotus 1: Tee hyvä ihminen vapailla painoilla. Se on luonnollisempaa ja syvät keskivartalon lihakset pääsee mukaan.

Todellinen ongelma 1: Mä en voi käyttää vapaita painoja, koska pelkään loukkaavani itseni, koska mä oon kömpelö ja pudotan varmasti painon jalalleni tai päähäni. Lisäksi painojen käyttäminen on mun mielestä niin pro-bodausta ettei mulla oo sellaiseen kiinnostusta.

Ongelma 2: Uuteen laitteeseen mennessä pitää kantaa juomapullo, Kindle ja kaikki muu omaisuus mukana ja asetella ne taas nätisti lattialle enkä mä viitsisi millään.

Ratkaisuehdotus 2: Älä ota sinne mukaan mitään ylimääräistä, mäntti.

Todellinen ongelma 2: Jos mulla ei oo vettä mukana, mä dehydroidun ja ryhdyn kamalan kiukkuiseksi. Mulla on siis sitä mukana joka tapauksessa eli mä en voi pitää tätä ongelmana. Kunhan marisen.

Ongelma 3: Mulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka suurilla painoilla ja kuinka monia toistoja mun pitäisi tehdä.

Ratkaisuehdotus 3: Anna Homiksen tehdä itsellesi hyvä ohjelma.

Todellinen ongelma 3: On se silti tylsää, kun täytyy yksin nyhjätä eikä kukaan huutele, et hyvältä näyttää. Eli motivaation puute.

Ratkaisuehdotus todelliseen ongelmaan 3: Mee sit vaikka jumppaan jos oot niin lapsellinen. Noin anaaliset ihmiset pystyy varmaan sitoutumaan aikatauluihinkin.

Loppupäätelmä: Sinne mä oisin halunnut mennä alun pitäenkin, tänks! Eikä aikataulut oo mikään ongelma. Sitä paitsi pyöräily ei tömisytä yhtään uimista enempää. Mä meen jatkossa jumppaan.

Eilen pidettiin jälleen lomakuvakisa. Edellisen kerran voitto oli mennyt Puotilaan, joka oli sittemmin muuttanut Kulosaareen, joten meidän piti päästä näkemään Kulosaaren uusi asunto. Harmillisesti kuitenkin kulosaarelaislapsi oli joutunut viruksen valtaamaksi, joten bileet siirrettiin meille (siis tämä oli harmillista vain siinä mielessä, että ei päästy näkemään sitä uutta kämppää, muutenhan oli suorastaan huippua saada kavereita kylään!). Tietoteknisten vaikeuksien vuoksi Leppävaara jätti tyyten tulematta, mitä voidaan pitää jopa suurempana harmina, koska kulosaarelaisemäntä oli käyttänyt seitsemän tuntia tehdäkseen kahdeksan litraa keittoa ja koska perusidea ei sitten kuitenkaan ole ne kuvat vaan ne ihmiset. Pienen kulosaarelaislapsen virusta voidaan kuitenkin jälkeenpäin pitää osin positiivisena harmina, koska ilman sitä kisa olisi pidetty Kulosaaressa luottaen Leppävaaran laitteistoon. Nyt päästiin näkemään sentään neljä esitystä. Handyman oli luonut dogma-henkisen katsauksen lomakuvakisan olemukseen, Töölö toi arvioitavaksi omia tuotoksiaan, Kulosaarella oli hienoja maisemakuvia sekä Stockmann-katalogista tuttu mies sekä Tapiolalla oli kesäisen riemukas perinteisempiä perhearvoja kunnioittava show. Tällä kertaa voittajan valinta ei ollut yhtä helppoa kuin aiemmin, vaan jouduttiin viralliseen äänestykseen, jonka voittajaksi valikoitui kerrassaan erikoinen Handymanin von Trier meets Blair witch -tyyppinen kollaasi. Kiitämme luottamuksesta. Seuraavassa kisassa on tarjolla pinaattikeittoa.

Elämyskameli suosittelee

omalle luonteelle sopivat harrastukset