Lost, returned or broken

Mä päivystin eilen. Äitiyslomalla oleva työkaveri vei mut päivystysvapaan kunniaksi Kasvihuoneilmiöön, koska se toivoi mun ostavan jotain hullua. Se oli niin ällistyttävä paikka, että menin ihan lukkoon enkä osannut ostaa muuta kuin lounasta ja ilimajokelaista pippurisalmiakkia. Tokihan mun ois kannattanut tuoda sieltä Handymanille vaikka luonnollisen kokoinen istuva intiaani, jolla on suden pää sylissä tai toistakymmentä hopeanväristä kynttilänjalkaa, mutta en mä kyennyt. Mainio paikka kyllä kerrassaan. Lounasvaihtoehtojakin oli niin paljon ja ne olivat niin herkullisen näköisiä, että olisi tehnyt mieli maistaa kaikkia, mutta siskonmakkarakeitto vei voiton ja samalla kielen mennessään. Jälkkäriksi otin lämpimän munkin ja maistelin myös vohvelia. Älyttömän hyvää. Päivystyksen jälkeen yleensäkin kaikki maistuu hyvältä, saati sitten jo muutenkin herkulliset jutut. Mulla on päivystäessä jotenkin sellainen meno, että yleensä syön banaanin ennen kuin se alkaa (kolmelta) ja seuraavan kerran muistan syödä nukkumaan mennessä (kymmenen-yhdentoista maissa). Silloin syön yleensä Saarioisten keiton tai edellispäivän tähteitä. Aamulla syön sitten jugurtin ja ehkä banaanin ja nekin lähinnä siksi, etten joutuisi kantamaan niitä takaisin kotiin. Joskus olisi toki fiksua syödä siinä illallakin, mutta kun sanelemattomien tutkimusten lista saa mut hurmokseen eikä tuu mieleen.

Kesä on kerrassaan tullut. Joka paikassa on vihreää ja tänään Espoossa kärpänen lensi suoraan mun oikeaan silmään. Se oli meille molemmille järkyttävä kokemus, koska sen kärpäsen raaja meni mun alaluomen alle ja mun piti onkia se pois. Mä selvisin vähäisellä sidekalvovammalla, mutta kärpänen joutuu jatkamaan elämäänsä viisiraajaisena, jos ollenkaan. En kuitenkaan talveen vaihtaisi eikä ehkä kärpänenkään.

Elämyskameli suosittelee
siskonmakkarasoppa