Hipsteriä ei voi määritellä, koska määritelmä tekee joukon eikä hipsteri kuulu joukkoon. Mä oon hiljalleen alkanut tajuta olevani hipsteri. Tärkein peruste tähän on tietty se, että mä en kerta kaikkiaan pidä itseäni hipsterinä ja loukkaannun, jos mua sellaiseksi kutsutaan. Joku Långstrumpin kaveri oli myöntänyt olevansa hipsteri, mikä tietysti tarkoittaa, että hän ei voi olla hipsteri. Muita perusteita mun hipsteriyteen voisi olla se, että radiossa sanottiin sellaisten kolmekymppisten olevan hipstereitä, jotka välttelee seuramatkoja ja varaa itse lentonsa ja hotellinsa internetistä. Hipstereitä on siis aika paljon. Hipsterit myös asuu kaupungissa, koska maaseudulla asuvia hipstereitä kutsutaan hipeiksi. En kuuntele Flow-festareilla esiintyneiden artistien musiikkia, mutta voin silti keskustella siitä (joutavaa). Sovin siis siinäkin suhteessa hipsteriksi. Mä en kyllä pukeudu mukarennosti isoisäni vaatteisiin enkä laita tukkaani pitkään, jotta saisin sen näyttämään siltä ettei sitä ole laitettu lainkaan. Mut hipstereitähän ei voi kategorisoida.
Kävin toissapäivänä Kotossa lounaalla. Nyt pitäisi tietysti sanoa, että olipa ihanaa! Mä en syö sushia, koska se on epäilyttävää ruokaa. Tilasin siis teriyaki-kanaa. Eturuoaksi tuotu misokeitto oli mahdottoman suolaista ja itse kana kuvottavan suolaista. Jouduin pyyhkimään kanapaloista kastikkeet riisiin, mutta ne olivat silti miltei syömäkelvottoman suolaisia. Mä käytän ruoanlaitossa melko vähän suolaa ja mun mielestä jo Ruispalat on hiukan turhan suolaisia, joten mä en varmaan oo teriyakin kohderyhmää. Ymmärrän toki, että joskus menneinä aikoina on teriyaki ollut varmaan tapa säilöä lihaa, jolloin suolalla on ollut tärkeä rooli, mutta nykyään on jääkaapit. Pienempi nalkutuksen aihe on se, että kanakimpale oli pilkottu kookkaahkoiksi palasiksi eikä niiden pilkkominen suuhun mahtuvaan kokoon ollut helppoa tylpillä syömäpuikoilla. Tämän olisin voinut antaa anteeksi, jollei ruoan suola olisi ollut nuhaisen ketjupolttajan makunystyröille säädettyä.
Elämyskameli suosittelee
jokin muu ravintola
2 comments:
Koto on tosi hyvä, mutta jos teriyakin ja muutenkin itämaisen keittiön tuntemus rajoittuu mäkkärin hapanimelädipin makuun, niin voihan se silloin olla aika tymäkkää.
Eikä hipsteri ole siitä kiinni että myöntääkö itse olevansa tai ei. Ei punatukkaisuuskaan poistu sillä että itse sanoo olevansa punatukkainen. Ja kameli ei ole hipsteri, vaan nörtti.
Poikaa pelottaa että mä kerron sen käyvän lounastamassa Torissa. Hipsteriyden merkit ilmassa. Ja ehkä nörttikin? Eipä käy kiistäminen.
Ollessani ala-asteella Vantaan kaupungin keskuskeittiö laittoi ylenmäärin suolaa kaurapuuroon. Mä luulin ettei ne osanneet, mut ne halusikin tutustuttaa mut itämaisiin vaikutteisiin. Olinpa mä tyhmä.
Post a Comment