Vii-vii-viiskytluku

Syksyn minilomanen! Pakkasin Handymanin, jonka silmä on jo ruotsalaistenkestävä, ja Långstrumpin mukaan ja annoin Blue1:n kuljettaa meidät Tukholmaan. Tällä kertaa valittiin matkantekovälineeksi kentältä keskustaan Swebus tavallisen sateenkaarivärityksisen Flygbussarnan sijaan. Swebusissa saatiin matkustaa kolmisin kuljettajan kanssa (naapuripenkillä saattoi matkustaa erään luuserituristin unohtama reppu). Kuljettaja oli niin hienotunteinen ja kohtelias, että vaihtoi kesken matkan suomenkieliselle expat-radiokanavalle, jossa haastateltiin jotain Tukholmaan muuttanutta finnjäveliä, joka oli - luoja sentään - seurustellut joskus myös ydinkaupungin ulkopuolella asuneen kanssa. Sen jälkeen soitettiin laulua, jossa laulettiin ainakin vii-vii-vii-viiskytluvusta ja vii-vii-vii-viikonlopusta. Heja!

Kun käveltiin Citycentralenista Omenahotelliin, päätettiin, että seuraavan kerran voidaan mennä aikuisten hotelliin, joka sijaitsee keskustassa. Omenakin on ihan hyvä, mutta täällä on pirun kylmä ja se pienikin kävely viluttaa. Ilta kruunattiin vietnamilaisella aterialla trendikkäässä Vasastanissa. Nyt tultiin hotellille nukkumaan ja koska mun piti tehdä saksanläksyjä, sain vihdoin päivitettyä blogia, hurraa!

Me käytiin eilen katsomassa uusi Bond-elokuva. Handyman oli saanut plus1-ennakkonäytöskutsun joltain työinstanssilta ja pyysi mut mukaan. Mahtava leffa. Daniel Craig on kerrassaan upea ja vieläpä kyllä poikkeuksellisen ihana. Elokuva oli selkeästi synkempi kuin moni edeltäjänsä, vaikka ei nekään oo mitään pirteäpiipareita. Leffa kesti 2,5 tuntia mutta kertaakaan ei tullut tylsää. Haluaisin katsoa uudelleenkin. Ei helkkari kuinka hyvä se oli ja niin bond.

Kävin vihdoin äänestämässä tiistaina. Menin koppiin vielä ahdistuneen tietämättömänä, ketä äänestän. Oli jonoa, joten ei ollut kovasti aikaa päättää. Olen melko varma, että äänestin Fatbardhe Hetemaj'ta. Jälkeenpäin olen kovin tyytyväinen valintaani. Ei ole ahdistanut jälkeenpäin enää ollenkaan. En oikein tiedä, mitä Hetemaj kannattaa paitsi yrittäjyyttä, mutta ääni menee puolueelle. Tällä kertaa siis Kokoomukselle. Sellaista se.

Elämyskameli suosittelee
minilomanen (todellista rakkautta)

Kuolaa

Maastohiihto on TV-lajina melkein tylsempi kuin golf. Jopa mäkihyppy on kiinnostavampaa. Mä en oo ikinä oikein innostunut hiihtokisoista, koska hiihtäjillä on typerät vaatteet, kuolaa leualla ja joka paikassa näkyy lunta. Dopingskandaalia oon seurannut lähinnä huvittavana eksoottisena kuriositeettina. Olen pohtinut, että jos vielä 70-luvullakaan useimpien suorituskykyä parantavien aineiden sivuvaikutuksia ei tiedetty, ne eivät olleet kiellettyjä, niitä käytettiin yleisesti ja ne todellakin paransivat suorituskykyä, niin kuinka typeriä ihmisiä urheilijat olivat, jos eivät niitä käyttäneet? En ole koskaan pitänyt Juha Mietoa mitenkään erityisen nokkelana, mutta eiköhän sekin nyt tän verran olisi tajunnut? Isi oli kyllä sitä mieltä, että ei kepulainen välttämättä ymmärrä.

Dopingpohdiskelut ovat toki nyt jälleen pinnalla, kun taas on asiaa julkisuudessa vatuloitu. Kovasti kiinnostavia elokuvia ei viime aikoina ole teattereihin tullut, mutta sentään Sinivalkoinen valhe. Oli tosi hyvä! Ainoa hiukan ärsyttävä asia oli se, että ohjaaja oli päättänyt toimia itse kertojana ja hän ei ollut oikein hyvä ääninäyttelijä, katkonainen puhe vähän häiritsi. Muuten leffa oli mielenkiintoinen, hyvin tehty ja hauska. Tylsäksi se ei käynyt. Mä olin tosi tyytyväinen, että sekä Suomen elokuvasäätiö että EU:n elokuvarahoitussysteemi olivat tukeneet elokuvan tekemistä. Tällainen rehellisyys ja itsetutkiskelu on harvinaista suomalaisessa elokuvassa. Hiukan kirvelee se, että Suomen elokuvasäätiö oli myöntänyt Sinivalkoiselle valheelle 135 000 euroa ja toiselle tänä syksynä ensi-iltaan tulevalle kotimaiselle merkkiteokselle, nimittäin elokuvalle Rakkauden rasvaprosentti, SES myönsi tukea 700 000 euroa. No ehkä sit mun ei tarvii mennä Rakkauden rasvaprosenttia katsomaan, kun SES on myöntänyt mun lottorahoista sille jo noin paljon.

Elämyskameli suosittelee
Sinivalkoinen valhe

Vaaliahdistus

Mä oon tehnyt tulevista kunnallisvaaleista itselleni liian suuren ongelman. Mä oon totaalinen poliittinen hoipertelija, kun juuri viime vuonna päätin ryhtyä vihreäksi ja nyt jo heti kaduttaa. Mua ärsyttää etenkin se, että vihreät äänesti Vallilanlaakson joukkoliikennekatua vastaan. Toki mukana oli asemakaavaongelmaakin ja vihreät kannattivat raitiolinjan rakentamista tälle kadulle, mutta silti mua ärsyttää. Lisäksi vihreät liberaalit ovat harvassa ja ääni Osmo Soininvaaralle auttaa jonkun tulipunaisen feministin vaikeuttamaan yrittäjän elämää ja järjestämään seitsemännentoista kesäfestarin Alppipuistoon. Toisaalta kokoomuksella on änkyräsiipensä ja ennen kaikkea Harry "Molo" Bogomoloff. Haluaisin ehkä äänestää Fatbardhe Hetemajta, mutta meneekö ääni Mololle? Mä yritän nyt määritellä itseni näiden vaalien kautta eikä se tunnu oikein järkevältä. Ehkä mun on parasta olla äänestämättä ollenkaan. Ei mun äänellä oo kuitenkaan merkitystä. Äänestän sit vaikka Lääkäriliiton vaaleissa.

Muhjunaama

Handyman kävi sunnuntaina lenkillä Långstrumpin kanssa. Kotiin se tuli naama veressä. Oli kompuroinut Töölönlahden korokekiviin ja ottanut silmäluomella vastaan. Hyvä oli, että juoksukaverina oli neurologian kurssin käynyt lääket.kand. Yläluomella melko iso vuotava haava ja lisäksi poskessa, olkapäässä ja polvessa pinnallista ruhjetta. Kädet lienivät selän takana, sillä niissä iho oli täysin siistiä. Silmäluomen haava vaati lääketieteellistä attentiota ja kun mulla ei ollut edes pikaliimaa, niin mä vein potilaan Silmäklinikalle (tässä vaiheessa kello oli sunnuntai-iltana noin 21:45). Kun me päästiin sinne, siellä ilmoitettiin, että lähettävän lääkärin pitää soittaa etukäteen silmäpäivystäjälle ja tiedustella, voiko lähettää eikä sitä paitsi meillä ommella aikuisten haavoja kuuden jälkeen illalla (?). Me oltiin jo lähdössä naapuritaloon, kun hoitaja vielä sanoi, että mä voisin kuitenkin soittaa sille päivystäjälle, josko se tulisi katsomaan. No mä soitin ja muutaman hämmentyneen orientaatiokysymyksen jälkeen se tuli ja ystävällisesti ompeli sen haavan. Mua kerrassaan ihmetytti se periaatepäätös, että jonkin tietyn kellonajan jälkeen haavoja ei ommella. Eihän niitä voi aukikaan jättää! Tämäkin tiputteli koko ajan niin, että lappua piti pitää päällä. No mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on Handyman sen näköinen, mitä Agent Provocateur -luonteella on odotettavissakin.

Elämyskameli suosittelee

virka-aikainen itsensä telominen

Pätkäunet

Päivystin eilen Töölössä. Illalla oli melko kaoottinen tunnelma - ei kiireinen vaan sekava. Yöksi rauhoittui, mutta noin tunnin välein mun piti herätä katsomaan jotain kuvaa, joten unet jäivät melko hajanaisiksi. Päivälläkin nukuin yhteensä vain kolme (1+2) tuntia. Lounaalle lähtiessäni olin niin sekaisin, että työnsin nappikuulokkeiden pistokkeen korvaani ja korvanapit lompakkoon ja tajusin ongelman vasta sitten, kun lompakkoa naputtelemalla en saanutkaan podcastia päälle. Kyllä ensi yönä uni maittaa!

Podcasteista tuli mieleen, että mä keksin tänään nerokkaasti, että mähän voin opiskella saksaa kuuntelemalla saksankielisiä podcasteja! Pari kivaa jo löysinkin: Krimikiste esittelee uusia dekkareita ja aivan mahtavassa ja hyvin tehdyssä Hoaxillassa skeptikot perehtyvät urbaaneihin legendoihin ja myytteihin (esim. Torinon käärinliinat, homeopatia ja Titanic). Ihan kivasti mä sitä ymmärrän, toki isot sanat saattaa mennä ohi. Loistoidea, vaikka itse sanonkin! Nyt voin työmatkoilla upottaa itseni germanistiikkaan.

Mä kävin tänään kokeilemassa sitä LesMillsin CXWorxia typerästä nimestä huolimatta. Se oli tosi kiva ja aika rankka lihaskuntotunti. Mä en yleensä kauheasti tykkää tunneista, joilla käytetään monimutkaisia välineitä, mutta tää vielä meni (kuminauha ja paino maton lisäksi). Täytyy mennä uudelleenkin, mutta joku oma nimi sille on keksittävä. Ihan vaikka "jumppa".

Elämyskameli suosittelee
saksankieliset podcastit

Puuhaviikonloppu

Onpa ollut kiirusta! Toissapäivänä oli Handymanin entisen työkaverin tuparit Kannelmäessä. Handyman oli kutsuttu avec ja mäkin pääsin mukaan. Mä en tuntenut sieltä ketään, kyseisen kaverinkin mä oon tavannut vain kerran pikaisesti jollain parkkipaikalla. Mä en tunne Kannelmäkeä lainkaan, mutta näkemäni pala näytti oikein viihtyisältä. Kyseessä oli 70-luvun rivitaloasunto massiivisessa 190 osakkeen yhtiössä. Järjettömän kokoinen rivitaloyhtiö! Niillä oli oma kerhohuone ja viikottaiset pilatestunnitkin. Mahtavaa. Meidän kerrostalossakaan ei oo kuin noin 80 asuntoa. Vaikken tuntenut sieltä ketään, oli hauskaa. Voihan sitä tuntemattomienkin kanssa rupatella. Lähdettiin kotiin kyllä jo aika aikaisin, kun mä olin päivystänyt edellisen yön ja unet oli jääneet vähän nirkoisiksi.

Eilen oli tosiaan mummin 80-vuotispäivä ja -juhlat. Sankari jaksoi juhlia pirteästi pitkälle yöhön, alkoi jutella nukkumaanmenosta vasta yhdentoista korvilla. Juhlissa oli paikalla mummin ihana sisko, kaikki mun enot, kaikki niiden lapset ja niiden lapset ja tietty mun vanhemmat ja Pikkusisko (Diplomi-insinöörikihlattu jätti kylmästi tulematta pehmoisiin sukujuhliin häiden takia! Outrageous!). Mä olin tilannut tädiltä laukun ja nyt mä sen sain. Se oli tehty ihan just mun tarpeisiin, jatkossa täti alkaa ehkä tehdä samantyyppistä mallia laajempaankin myyntiin, mut tää on ihan prototyyppi. Tosi makee!

Tänään oli Handymanin trophy wife -jäätelöpäivä. Handyman oli kutsunut useita naisia meille tekemään kotijäätelöä, mutta keittiöremontin vuoksi jäätelöiltamat oli siirretty Saareen Handymanin äidin luo. Tehtiin vaniljajäätelöä tismalleen ohjeen mukaan ja mustikka- sekä minttusuklaa-stracciatella-jäätelöä kovasti ohjeita modaten. Vanilja- ja mustikkajäätelöt tehtiin käsin ilman konetta ja stracciatella Lankomiehen tyttöystävän jäätelökoneella. Maut olivat herkullisia kaikissa, mutta stracciatella oli parasta sekä makunsa että koostumuksensa puolesta. Se oli itse asiassa niin hyvää, että tapojeni vastaisesti voisin postata ohjeen tähän alle, vaikkei tää ookaan mikään ruokablogi. Täten nekin, jotka eivät tänään paikalle päässeet, voivat innostuksen puuskassa tehdä tätä kotona ja kuvitella, kuinka mukavaa meillä oli. Aika paljon oli kyllä flunssa ja muut syyt osallistujia karsineet, mutta läsnäolleilla oli kivaa. Myös Anoppi oli osan aikaa paikalla ja hän oli ilahtunut seurasta, etenkin Marylandin mukana saapunut nuorimies hurmasi Handymanin äidin. Kiitti osallistujille!

Stracciatella-kotijäätelö Handymanin tapaan
(5-6 reilua annosta)
2,5 dl täysmaitoa
0,8 dl sokeria
1 muna
(hiukkasen vaniljajauhetta)
2,5 dl kuohukermaa
2 dl turkkilaista jogurttia
1 pss (120 g) Fazer taloussuklaarouhetta
1 pss (150 g) Marianne Crush -rouhetta

Kuumenna maito, sokeri, muna ja vaniljajauhe kattilassa, älä keitä. Jäähdytä vähintään huoneenlämpöön. Lisää kuohukerma, jogurtti ja rouheet ja sekoita. Kaada jäätelökoneeseen ja toimi tavalliseen tapaan. (Vinkki: myös suurempi jogurtti/kerma-ratio voisi toimia, tässä oli jogurtin maku varsin vieno)

Elämyskameli suosittelee
kivat kotijäätelökekkerit

Saari

Mä vietin tänään päivystysvapaata käymällä Lankomiehen luona kylässä. Lankomies asuu tyylikkäiden ja hillittyjen ihmisten Lauttasaaressa. Bussi 20 on eksoottinen kokemus. Siellä istuu varmasti suhteellisesti eniten turkkimummoja mihinkään muuhun HKL:n ajoneuvoon verrattuna keskustellen "Saaressa" asumisesta. Lauttasaaressa saa käsityksen siitä, mikä on muodikasta. Lukion pihalla olevista 20 pyörästä 16 on Jopoja, samoin kaikki 13-vuotiaat tytöt pyöräilevät Jopoilla. Ei niillä mauttomilla vaaleanpunaisilla, joita on kaikilla Kallio-Punavuori-akselin hipstereillä vaan valkoisilla ja kirkkaanpunaisilla. Kaikki Jopot ovat tahrattomia, vaikka joka paikassa on kuraa. Katajaharjulaiskahvilan edessä on viidet lastenrattaat ja asiakaspalautteen mukaan sieltä saa lounaaksi joka päivä pienen palan geneeristä quichea, jonka päivän täytteiden eroa eilispäivän täytteisiin ei silmät kiinni erota. Quichen kanssa saa salaatin, millä tarkoitetaan isoa kasaa pastaa ja Pirkka-salaatinlehtiä. Palvelu on töykeää, jos ei ole tajunnut tuoda lapsia mukaan (hyvä syy tuoda lastenrattaat kahvilan eteen). Aika kutsuva mainos.

Mun isoäiti täyttää huomenna 80 vuotta. Hieno juttu. Kyseessä on sen keväällä kuolleen Annin tytär ja juhlia vietetään mun vanhempien luona. Sankari on toivonut suklaakakkua ja jokirapusalaattia. Lahjaksi mummi saa lapsiltaan nojatuolin ja multa ristikkolehden vuosikerran. Tulee varmasti kovat bileet!

Elämyskameli suosittelee
elämysmatkat kotikaupunkiin

Merihaka

Me käytiin illansuussa Handymanin kanssa Merihaassa kävelyllä. Mieletön paikka. City-lehti (pthyi!) valitsi Merihaan muutama vuosi sitten kaupungin parhaaksi parkour-maastoksi ja ne oli kerrankin varmaan oikeassa. Nytkin nähtiin teinien hyppelevän seinillä. Merihaka on asuinalue just mun mieleen, koska se on kuin Berliini. Rakennusliike Haka rakensi Merihaan 1973-86 ja mä muutin sinne puolivuotiaana, asuin siellä kolme vuotta. Pari vuotta sitten menin autolla Merihaan autokannen läpi ja mulle tuli yhtäkkiä kovin voimakas muistijälki yksistä portaista. Aika spuukia, mutta ihanaa. Merihaka on mun paikka. Ehkä sinne vielä joskus? Ylimpien kerrosten kämpät saattaa kyllä olla ns. harvoin tarjolla, mutta eipä tässä olla nyt seuraavaksi Merihakaan muuttamassa. Onneksi Berliinissäkin voi päästä samaan fiilikseen.

Mä tykkään hassuista wlanien nimistä. Niitä voi kyttäillä kaupungilla ja kavereiden kodeissa. Meidän ratikkapysäkiltä salasanan tunteva pääsee anaalirauhaseen tai PUUTERIPUPUun. Myös kultainennoutaja, Miekkosen verkko, kalaverkko, Kalliosta kajahtaa ja erään Kamelin lukijan naapurin EmmiJoonas on omituisia. Sanonysaatana-nimi kertoo turhautumisesta nimen keksimistilanteessa ja Ei sun nettis!! hiukan pikkutyttömäisestä uhosta. Kuntosalilla alkoi naurattaa, kun puhelin kehotti liittymään Puuma-Sirpan verkkoon. Vaikuttaa hyvältä muijalta.

Mä olin maanantaina hiukan väsynyt, koska olin nukkunut melko kehnosti edellisen työyön enkä erinäisten appointmenttien takia ehtinyt päivällä nukkua kuin tunnin. Kotoa lähtiessä tuntui siltä, että yli kolmen tunnin saksarypistys voi käydä mahdottoman raskaaksi, mutta kuin ihmeen kaupalla mä olin suorastaan säkenöivän virkeä koko ajan. Tunnit on niin mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia, että ei siellä muista olla edes väsynyt! Opettaja on huumorintajuinen, mukava ja osaava ja jotenkin sitä jaksaa olla virkeä ja motivoitunut, kun muutkin ovat. Kielioppi on kivaa ja keskustelutehtävät todella kehittäviä. Muut oppilaat ovat kovin erilaista väkeä, mutta kaikkia yhdistää aito kiinnostus ja innostus saksaa ja Saksaa kohtaan. Mä oon aivan hurmaantunut siihen ja suosittelen kaikille saksanopiskelusta kiinnostuneille Goethe-instituutin kursseja. Tästä tuli nyt pidempiaikainen juttu. Ehkä mä innostun tekemään tenttejäkin! Aikuisopiskelijuudessa on se ehdoton etu, että vaikka vaatimuksena on 180 sanan aine, ei 207 sanasta tarvitse lähteä typistämään, koska on aikuinen. (Joo, mä käsitän että toi on lähinnä ressunörien ongelma, mutta, no, mulle se on aina ollut ongelma ja uskon monen lukijan jakaneen tämän ongelman. Täällä ressunörät ovat yliedustettuina. Norssejakaan ei katsota pahalla.) (Se oli sulle, Stalkkeri!)

Elämyskameli suosittelee
Merihaka
hassut wlanien nimet
saksa ja Goethe-instituutti

Jumppasanoja

Mä harrastan sanoja. Mun mielestä on mukavaa pohtia, mistä sanat saavat alkunsa ja miten ne liittyvät toisiinsa. Pidän etenkin sellaisista lainasanoista, joiden juuria on vaikea keksiä. Hyvä esimerkki on broileri, jota olen vuosikausia pohtinut. Missään muussa kielessä ruokakananpoikaa ei sanota broileriksi. Sana vaikuttaa tulevan englannista, mutta miten ihmeessä? Vasta viime vuonna mulle selvisi, että DDR:ssä kananpoikaa sanottiin broileriksi. Kyllä jossain itäisen Saksan pikkukaupungissa kansallistunnon kyynel nousisi silmään, jos kuulisivat, että sana on vielä voimissaan täällä pohjoisten ystävien joukossa.

Koska mä oon sanafani, mä tuun surulliseksi, kun sanoja käytetään epämääräisesti tai suorastaan virheellisesti. Jo jumppamaailmasta mä keksin kaksi esimerkkiä. Mä muistan selvästi käyneeni 90-luvun alussa Hakunilan koulun jumppasalissa Vantaan naisvoimistelijoiden perusaerobicissa, jossa yksi askeleista oli "reippi", jota nykyään kutsutaan V-askeleeksi. Reippi eli kreippi eli greippi on edelleen käytössä terminä ja se tarkoittaa sivu- ja ristiaskeleen yhdistelmää, jonka nimi on varmasti johdettu sanasta grapevine. Tällä viikolla mulle selvisi, että jumppaohjaajien määräämä "huuveri" (syvien keskivartalolihasten treeniasento lankku), jonka oon ajatellut olleen J. Edgarin lempitreeniasento tai viittaus vanhanmalliseen pitkänomaiseen imuriin, onkin oikeasti englanniksi hover, missä onkin enemmän järkeä. Mua on pidetty vuosia epätietoisuudessa! Ärsyttävät jumppaohjaajat.

Tänään on ollut vähän huono päivä. Aamulla iski kierokaula eli niska-hartiaseutu tuli vasemmalta niin kipeäksi, että päätä ei ole voinut kääntää ja lavan vieressä on jatkuva ikävä kipu. Menin aamulla kuntoilemaan sitä parantaakseni ja kuntosaliharjoittelusta olikin hiukan apua. Sen jälkeen olen syönyt särkylääkkeitä ja potenut. Handyman meni auttamaan kaveria hädässä, joten olen potenut yksin. Mun piti tehdä saksanläksyt (kielioppi- ja sanastotehtäviä ja 180 sanan mielipidekirjoitus), mutta en ole kivun ja särkylääkepöhnän vuoksi oikein jaksanut olla hereillä. Sinänsä ei haittaa, että lauantai meni vähän pilalle, mutta huolestuttaa huominen päivystys. Toivottavasti niska on kunnossa.

Handyman huomautti, että tässä kuussa mä oon päivittänyt blogia häpeällisen huonosti ja on ilmeisesti tulossa ennätyskuukausi blogilaiskuudessa. Pahoittelen. Mitään ei ole tapahtunut! Kukaan ei jaksa lukea jatkuvia selostuksia kuivista työasioista. Muuta ei ole. Jännin juttu tässä kuussa oli alakulo siitä, että Uimastadion sulki talvikaudeksi. Handymanin ihanuudesta voisi tietysti aina kirjoitella, mutta näin pitkässä seukkaamisessa sellainen käy kiusalliseksi. Sitten kun jotain tapahtuu, mä en muista kirjoittaa siitä. Paitsi sen muistan, että yksi nainen oli kaupassa mulle vihainen, kun otin banaaneja tertusta väärällä tavalla. Tertussa oli eturivissä kolme ja takarivissä neljä banaania ja mä otin kaksi eturivin banaania. Vieressä oli täti, joka alkoi ripittää mua siitä, että vierekkäisten banaanien ottaminen on väärin ja pitää ottaa peräkkäiset banaanit. Tää oli mulle uutinen.

Elämyskameli suosittelee
tarkka sanaston käyttö

Kosteus

Uimastadion meni kiinni, mikä harmittaa kovin. Täytyy mennä sisälle, ei yhtään niin kivaa. Kosteustasapaino pysyy kuitenkin mun elämässä stabiilina, sillä vaikka uimiset talveksi vähenee, niin kotona on varsin kostea ilma. Naapurista löydettiin näet vesivahinko, jonka syyksi paljastui meidän keittiön viemäriputki, joka on tihutellut meillekin ja nyt on keittiö revitty auki. Keittiö on muovitettu ja tulee kolmisen viikkoa näin olemaankin, huomenissa tulee kuivuri. Onneksi vessassa saa vettä käyttää. Kyllä ilman keittiötä muutaman viikon pärjää, mutta vessa-kylppärikompleksi onkin jo kinkkisempi.

Mä päivystin toissapäivänä ja päivystysyön jälkeen menin pariksi tunniksi lastenhoitohommiin. Kun tulin kotiin, oli tarkoituksena ottaa pienet päiväunet ennen saksantuntia. Se osoittautui vaikeaksi, koska tupa oli täynnä putkimiehiä ja muita miehiä, jotka kukin vuorollaan säikähtivät mun tullessa kotiin. Eräskin totesi hämmentyneenä, että oli kyllä jutellut jonkun miehen kanssa tästä. Ei ollut pojille tullut mieleen, että välttämättä tää kämppä ei kuitenkaan ole mikään bachelor pad.

Mä olin viime viikolla Naantalin kylpylässä koulutuksessa pari päivää. Se on ihan pähkähullu paikka. Tunnelma ja sisustus ovat suoraan Silja Symphonyltä 90-luvun puolivälistä. Hotellissa on pitkiä käytäviä, jotka on koristeltu peilein, lasein ja kullanvärisin ikkunanpielin, käytävillä on pieniä kauppoja (vie tuliaisia kylpylästä!) ja paikassa on kymmenkunta erilaista ravitsemusliikettä. Maa-ala on loppunut kesken, joten osa huoneista (esim. meidän huone) sijaitsee laivassa, jonne kävellään sisäkautta putkea pitkin. Meillä oli ilmeisesti luksushytti, koska hytissä oli parvekekin. Valtaosa kylpyläasiakkaista oli eläkeikäisiä, mutta silti kylpyosasto aukeaa aamuisin vasta kahdeksalta. Älytöntä. Asiakkaat kulkevat käytävillä aamutakeissa. Ulkoallas oli ihan kiva, mutta upeamman kylpyläelämyksen saa, jos käy samana päivänä sekä Itäkeskuksen että Tapiolan uimahalleissa. Kokeiltiin kavereiden kanssa vesizumbaa, joka oli todella turhan tuntuinen laji - päämäärätöntä vatkaamista, joka ei lattarimusiikin tahdissa tehokkaasti onnistu vedessä. Luennot olivat hyviä ja ihan mielenkiintoisia. Naantalin aurinko paistoi koko sen ajan, jonka olimme sisällä. Aina ulos tullessa alkoi sataa. Kannatti mennä.

Mukava ilma, sisällä tunkkaista. Mä meen ulos.

Elämyskameli suosittelee
aito ruotsinlaiva

Kuutamohaikailua

Me käytiin eilen Pumpumkatin kanssa Stadikalla uimassa (lue täältä viiltävä analyysi!). Mainio reissu - mukava tihkusade piti hiukset kosteina ja vesi oli lämmintä. Stadikka mainosti ensi perjantain kuutamouintia. Mä tuun perjantaina Naantalista Helsinkiin, juna on kahdeksalta perillä. Sen jälkeen voisi mennä kuutamouimaan, jos iho ei oo ihan ryppyinen kylpylän jäljiltä. Mä en oo koskaan kuutamouinteihin osallistunut, mutta voisin kuvitella sen olevan tunnelmallinen tilaisuus - leppeää musiikkia, hämärää ja ehkä kynttilöitäkin. Kuulostaa aika spesiaalilta.

Mä oon ylpeä Nokiasta. Yhtään ei kiinnosta Lumia 920:n mainossekoilu, vaan ihan niiden perustehtävän hoitaminen ilahduttaa. Mulla ei oo ollut Nokian puhelinta nyt muutamaan vuoteen ja silloin kun oli, ei Nokian valikoimissa ollut kosketusnäytöllisiä puhelimia. Tällä viikolla kuulin tapauksesta, jossa kuusikymppisen miehen viisi vuotta hyvin palvellut E61i oli mennyt rikki. Toki sen tilalle oli saatava uusi nokialainen ja kavereidensa kokemusten innoittamana tuo perusmies oli ostanut Lumia 900:n. Kyseinen herra on muodollisesti insinööri, käytännössä toimistoviineri ja kokee saksetkin hiukan liian teknisenä laitteena. Kuitenkin käyttäjä oli itse puhelinta näpytellen oppinut soittamaan ja vastaamaan puheluun, lukemaan ja kirjoittamaan tekstiviestejä ja yhdistämään Lumian autonsa handsfree-systeemiin. Se oli mun mielestä hienoa, tuollaisia puhelinten pitäisikin olla. Toki apua tarvittiin sähköposti- ja internetasetuksien kuntoon saamiseen, mut niihin enemmänkin tech-literatet ihmiset tarvitsee joskus apua. Hyvä Nokia!

Elämyskameli suosittelee
kuutamouintiseuraan liittyminen

Jälkkärivinkki

Eka työviikko loman jälkeen oli ihan kiva. Oli mukavampaa kuin mitä Taloussanomat etukäteen manasi. Ehkä iltaisin väsytti hiukan enemmän kuin normaaliviikkona, mutta se ei ihmetytä, kun joutuu venkslaamaan unirytmiä ja keskittymään tuntikausia toisin kuin lomalla. Tässä kun löytää rutiinin, niin eiköhän arjesta tuu ihan lutvakkaa taas.

Mä tein eilen vieraille omenapaistosta Hesarin puolukkapaistosreseptillä. Siihen laitettiin perusainesten (kaurahiutaleet, sokeri, voi) lisäksi myös esim. mantelia ja auringonkukansiemeniä ja mausteeksi kanelin lisäksi kardemummaa ja mä laitoin myös vaniljaa. Se oli herkullisen hyvää, mun mielestä paljon parempaa kuin peruspaistos. Ehkä seuraavaksi jättäisin kuitenkin kardemumman pois, siitä tuli vähän liikaa intialainen pullafiilis. Lisäksi mä tarjosin Glace Bourbón Vanilla -jäätelöä, joka rankattiin alkukesästä HS:n testissä parhaaksi vaniljajäätelöksi. Sekin oli hyvää, ei nyt mun mielestä mitenkään radikaalisti erilaista kuin muutkaan vaniljajäätelöt, mutta ihan hyvää, kauniin väristä ja näppärässä laatikossa.

FB:ssä on jälleen kiertänyt uusi ammatinvalintatesti. Pakkohan se oli tehdä. Se totesi mun arvostavan selkeää organisaatiota, jatkuvuutta ja turvallisuutta. Toisaalta se vihjasi mun olevan muutosvastarintainen ja turhautuvan jatkuvista muutoksista työpaikallani. Mä hakeudun kuulemma ammatteihin, joissa voin auttaa ihmisiä kuten terveydenhuoltoon, lastenhoitoon tai opetuksen pariin. Mun pitäisi kuulemma olla hammashoitaja, kirjastonhoitaja, sairaanhoitaja, lähihoitaja, lentoemäntä, koneasentaja, pappi, poliisi, bussikuski, sihteeri tai lääkäri. Jos mä kyllästyn nykyhommaan, voisin harkita koneasentajan hommia. Niissä ei niin haittaa vaikka onkin jäärä.

Elämyskameli suosittelee
Duunikone

Road trip, ravintola, kenkiä, laukkuja

Tällä haavaa viimeinen lomaviikko on ohitse eli lomat on lusittu, kuten Långstrump kehottaa asian ilmaisemaan. Oli niin paljon erilaista aktiviteettia, ettei oo ees blogia ehtinyt päivittää. Onnistunut loma.

Keskiviikkona käytiin Handymanin kanssa road tripillä Tampereella. Tampereella oli Pikku-Venetsialaiset (jonkinlainen pienyrittäjien tapahtuma), jossa mun sukulaisia oli esiintymässä ja josta mä ostin unelmanmukavat pienyrittäjän tekemät kengät. Suosittelen kovasti näitä kenkiä kaikille mukavista kengistä pitäville. Kandee tsekkaa myös täältä mun tädin tekemiä upeita laukkuja. Joissakin laukuissa on yltiösöpöjä rusetteja. Mä tilasin laukun ja nyt mua jännittää että millainen siitä tulee, koska tekijä tuntee mut niin hyvin ja tekee varmasti just mulle sopivan veskan.

Tampereelta ajettiin vielä Jyväskylään, koska noilla main joku 100-200 km ei oo matka eikä mikään. Hengailtiin pari tuntia Kummitytön ja sen sukulaisten parissa ja lähdettiin sitten iltasella takaisin etelään.  Oli mukavaa ajella rauhallista tietä ja kuunnella radiota.

Perjantaina mä kävin Goethe-instituutin tasokokeessa, koska olen päättänyt aloittaa saksantunneilla käymisen. Kuusiportaisella asteikolla (A1-A2-B1-B2-C1-C2, jossa A1 on aloittelija ja C2 käytännössä natiivi) sijoituin aivan B1:n ja B2:n rajamaille. Lupasin hiukan päntätä kielioppia ennen kurssin alkamista ja kurssikoordinaattori suositteli B2-tasoa. Jännää! Ostin ja päällystin jo oppikirjan, vielä pitäisi penaali täyttää ja viikon päästä pääsee opiskelemaan! Toki voisin opiskella radiologiaakin, kun vuoden päästä pitää mennä erikoislääkäritenttiin, mutta saksa tuntuu nyt niin paljon tärkeämmältä. Ehkä huomenna, kun pääsee takaisin töihin, mieli muuttuu. Handyman kävi myös mun pyynnöstä tasokokeessa, mutta närkästyi, kun kokeessa kysyttiin kielioppiasioita ja kurssi jää nyt hautumaan.

Perjantaina illalla me käytiin lukiokavereiden kanssa syömässä Boulevard Socialissa. Kyseessä on välimerellistä, pääosin Pohjois-Afrikan ruokaa tarjoava ravintola, jonka ideana on sosiaalinen ruokailu. Tämä tarkoittaa sitä, että ruoat tulevat kun ovat valmiita ja niitä on tarkoitus jakaa koko pöytäseurueen kesken. Meitä oli viisi ja kukin tilasi yhteisen alkuruokalautasen ja parin erillisen alkuruokapalluran lisäksi "oman" annoksen pääruoaksi. Alkuruokalautasella oli pitaleipiä sekä erilaisia tahnoja (esim. hummusta ja babaganoush-mössöä sekä tabbouleh-salaattia), lisäksi mä maistoin alkupalalihapullaa (tosi hyvä) ja pata negra -alkupalapalleroa, jonka olin luullut olevan jonkinlainen lihapulla, mutta joka osoittautui friteeratuksi juustoksi (hurraa...). Pääruoaksi kukin otti yhden annoksen, ja näissä kaikissa oli ruokaa reilusti. Esim. oma kanankoipiannokseni sisälsi neljä kanankoipea ja hiukan kastiketta, ei muuta. Ruoat olivat todellakin varsin eri aikaan pöytään, joten kaikki maistelivat kaikkien annoksia. Huikeimmiksi ruokalajeiksi osoittautuivat pari erilaista lammasta, jotka olivat kerrassaan herkullisia. Niitä voi suositella lämpimästi. Mun kana oli ookoo, mutta aika lailla tavallista. Merikrotti-simpukkarisotosta mä en oikein välittänyt, mutta se on enemmän mun kuin risoton vika. Jälkkäriksi mä otin ravintolan itse tekemää laventelipehmistä, joka oli hyvää, vaikka alkuun sen tuoksusta tuli mieleen mummon käsivoide. Maku oli siis herkullinen. Ravintola oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin Farang, jossa käytiin Handymanin kanssa keväällä. Sinne haluan ehdottomasti uudelleen, Boulevard Socialiin menen mieluusti uudelleen jonkun seuraksi. Myös Pumpumkatti kirjoitti samasta ravintolakäynnistä arvostelun, lue se täältä.

Ihana loma. On luonnollisesti hiukan haikeaa mennä takaisin töihin, mutta sellaista elämä on. Enköhän mä viimeistään ylihuomenna oo ihan työrytmissä (toivottavasti, kun keskiviikkona pitäis päivystää...).

Elämyskameli suosittelee

työssäkäynti, jotta lomailu tuntuisi näin kivalta

Moottoritie

Eilen Handyman sai ajaa isohkoa Audia Autobahnia pitkin. Osa Saksan moottoriteistä on nopeusrajoituksettomia ja osassa on rajoitukset. Me ajettiin kummankinlaista tietä pitkin. Matkanteko oli sujuvaa, vain yhdessä kohtaa liikenne mateli kävelyvauhtia noin kilometrin matkan tietöiden takia, muissa tietyökohdissa sai ajaa 60-80 km/h. Valtaosa henkilöautoilijoista ajoi noin 120-130 km/h myös rajoituksettomilla alueilla, mikä tuntui ihan sopivalta nopeudelta. Rekat ajoivat toki hiljempaa, mutta moottoritiellähän ne on helppo ohittaa. Myös Handyman siis ajoi liikennevirran vauhtia, vain pari kertaa turvallisissa kohdissa posotteli hiukan kovempaa. 180 km/h tuntuu jo aika nopealta. Matka oli mukava, vaikkakin Audissa nolotti. Se oli sedan, joten koko ajan oli sellainen tunne kuin mä olen 20 vuotta liian nuori siihen. Lisäksi Audissa oli todella ärsyttävä piipittävä parkkitutka, joka ei vähentänyt stressiä ahtaissa parkkihalleissa.

Audi ja Autobahn liittyivät siihen, että Handyman oli suunnitellut matkan Hampuriin minilomaseksi loman sisälle. Matkan tarkoitus oli kokeilla Saksassa autolla ajamista ja nähdä uudelleen Hampurin pienoismallinäyttely Miniatur Wunderland. Molemmissa onnistuttiin. Miniatur Wunderland on siis iso tila, jonne on rakennettu suuria pienoismallimaailmoita, mm. sveitsiläinen vuoristomaisema junineen, Las Vegas (Jenkit) sekä lentokenttä. Me käytiin joskus Lettipitkon kanssa Essenissä, Hampurissa ja Berliinissä ja silloin käytiin katsomassa MiWuLaa. Paikka on tosi hieno jopa mun mielestä. Handymanille se oli uskomattoman hieno. Sääli vain että siellä oli törkeän paljon väkeä, joten pienoismalleja ei pystynyt omassa vauhdissa tarkastelemaan ja sitten joutui ottamaan valokuvia sen suuremmin kameraan katsomatta (kun vain työnsi kameran ihmisten välistä jonnekin), joten kaikki kuvat on heilahtaneita. Lapsille (ehkä +7 vuotta) tää on ehdottomasti suositeltava, ehkä jopa itsessään matkan arvoinen.

Pikkusiskolle kuva!

Huomenna tullaan kotiin. Haikeeta.

Elämyskameli suosittelee
MiWuLa

Muutoksia

Berliini on taas kovasti muuttunut sitten edellisen käynnin huhtikuussa. Unter den Lindenin metrotyömaa on siirtynyt hiukan itään, bussilipun hinta on vähän noussut ja Bao Bao -panda on kuollut (tänään). Hotellin viereisen korttelin alakerrasta on yhtäkkiä kolme yritystä lopettanut. Luulin ensin, että nyt on eurokriisi iskenyt Cafe am Neptunbrunneniin, mutta kun näin näistä kolmesta kahden yrityksen muita toimipisteitä kaupungilla, päättelin taloyhtiön vain nostaneen vuokria niin rajusti, että vain (omien sanojensa mukaan) ykkösperunaravintola, Keb'up Gourmet ja AktivSchuh-kenkäkauppa pystyvät enää vuokria maksamaan. Järkyttävin muutos on tapahtunut kuitenkin hotellin akvaariossa, kun Isohuulinen kala on poistunut. Pumpumkatti raportoi jo alkukuusta, että ei ollut nähnyt Isohuulen tuntomerkkejä vastaavaa eläintä tankissa, mutta jaksoin silti toivoa. Nyt toivo on menetetty. Mä oon muistellut Isohuulista kalaa katsomalla tänään useita kertoja Monty Pythonin Dead Parrot -sketsin netistä. Isohuulinen kala is no more. Varovaisesti kuitenkin epäilisin, että Isohuulen sukulainen saattaisi olla tankkiin tuotu, sillä aivan saman näköinen, joskin pienempi kala siellä nyt ui. Poikanen? Jäämme seuraamaan.

Tänään käytiin museoissa. Ensin katsastettiin Deutsches Historisches Museumin vaihtuva näyttely Fokus DDR, jossa keskityttiin DDR:n eri lyhenteisiin (SED eli Puolue, FDJ eli nuorisojärjestö, DVP eli poliisi ja NOK eli olympiakomitea). Näytillä oli mm. useita Marxin, Leninin, Honeckerin ja Rosa Luxemburgin päitä, olympiamitaleita, lukemattomia kommaripöytäkoristeita ja DDR-designin mukainen televisiovastaanotin. Sieltä olisi saanut upeita valokuvia, mutta kuvaaminen oli kielletty. Teidän pitää kuvitella ne esineet tai mennä katsomaan. Tämän jälkeen mentiin Stasi-tutkimuskeskuksen Stasi-näyttelyyn, joka oli todella mielenkiintoinen ja kattava. Siellä oli mm. yksittäisten ihmisten Stasi-kokemuksia ja kirjoituksia siitä, miten Stasi seurasi esim. työelämää, urheilua ja uskontoa. Näyttely oli maksuton ja sieltä sai englanninkielisen audioguidenkin. Koska kaikkien guiden äänipätkien kuuntelussa olisi mennyt useampi tunti ja Handyman oli nälkäinen, päätin jättää osan kuunneltavaksi ensi kerrallekin.

Elämyskameli suosittelee
DDR:n historia

Journalistiikka

Sisareni on esim. tiedotusopin maisteri ja sen kunniaksi me ostettiin tänään saksalaisia lehtiä. Mä ostin jälleen Test-lehden, joka osoittautui viimeksikin aivan loistavaksi. Tällä kertaa vertaillaan mm. tiskikoneita ja nettivideovuokraamoita. Ostin myös uuden Focus-lehden, jonka edellistä numeroa luin Friedrichsbadin lukuhuoneessa. Se vaikutti todella mielenkiintoiselta ja hyvin tehdyltä lehdeltä. Saksan kuvalehti. Handyman osti SUPERillun, koska siinä on ristikko, vaikka se ei ole ristikkolehti. Handyman osti nimittäin eilen uuden kynän rikkoutuneen laukkukynänsä tilalle eikä ole malttanut odottaa kynän kokeilemista. Saksankielinen sanaristikko on oikein hyvä kynäntestausalusta. Mä ostin lisäksi vielä Exberlinerin, jota hehkutetaan kaikissa matkaoppaissa ja muissa Berliini-kirjoissa, koska se on englanniksi Berliinissä asuvien mamujen kirjoittama. Se osoittautui vihoviimeiseksi hipsteripamfletiksi, jossa kauhistellaan gentrifikaatiota ja suositellaan parasta paleobuffettia. Suorastaan koominen lehti.

Aamulla me käytiin Badeschiffillä uimassa. Mä olin jo edellisen kerran jälkeen ehtinyt unohtaa, minkälaisen kammottavan narkkihipsterialueen läpi sinne pitää mennä. Itse Badeschiff on ihan kiva, mutta se sijaitsee aika synkällä alueella. Siellä pulikoitiin ja paistateltiin päivää, mikä oli kivaa. Sinne mennessä tuntuu kyllä ihan kymmenvuotiaalta kun laukku tsekataan juomien varalta, koska siellä on oma baari ja oishan se kauheeta jos jollakulla olisi vaikka vesipullo mukana. Altaalle mennessä pari rekka-auton kokoista työntekijää kyttäsi, että kaikki käy suihkussa ja puhui samalla vihaisesti turkkia puhelimeen. Meidän penkkien vieressä yksinkertaisen oloiset jenkkitytöt poltti marihuanaa ja kikatti. Kovin viihtyisää. Jatkossa me uidaan maauimalassa. Niissä on vähemmän ihanaa ja enemmän saksalaista.

Pimeä ritari

Me käytiin tänään leffassa. Potsdamer Platzin Cinestar-teatteri on meidän suosiossa, koska se on (melkein) ainoa berliiniläinen elokuvateatteri, jossa leffat näkee originaaliversiona. Siellä on aina melkein tyhjää, mikä johtuu toivottavasti siitä, että me käydään leffassa kummallisiin aikoihin kuten maanantaina klo 18:15. Tänään meidän Batman-näytöksessä oli vain toistakymmentä katsojaa, valtaosa yhdysvaltalaisia. Saksassa pitää kuitenkin muistaa se, että popcornia ostaessa on syytä tarkasti sanoa haluavansa suolaista popcornia, koska nää myy myös sokeroitua ja se on monen mieleen, vaikka maistuu kerrassaan omituiselta.

Varoitus! Seuraavassa kappaleessa ruodin elokuvan juonta siten, että oleellisuuksia paljastuu. Kandee varmaan hypätä yli, jos haluaa pitää jotain salaisuutena.

The Dark Knight Rises oli liian pitkä. Siitä olisi voinut hyvin lyhentää ainakin taistelukohtauksia ja saada silti ehyen kokonaisuuden aikaiseksi. Toki saksalaisten mehu- ja pissatauot myös pidensivät leffaa. Täällä nimittäin mainosten jälkeen pitää voida käydä vielä ostamassa jätskiä ja näin pitkässä elokuvassa on 10 minuutin vessataukokin välissä. Juoni oli toki melko ennalta-arvattava. Jokseenkin koomista oli se, että pääpahis Bane toi mulle mieleen Timo Soinin - molemmat vantteria, kohteliaasti puhuvia mutta sävyltään yleisnegatiivisia kundeja. Heti kun Miranda Tate esiteltiin, mulle tuli mieleen James Bondin Miranda Frost, joka oli kireähkö petturinainen ja sellaiseksi tää Tatekin sitten lopulta osoittautui. Anne Hathaway oli ihana. Loppuratkaisu oli arvattavissa, mutta toi hyvän mielen ja jatkoa seuraa. Manttelinperijä Joseph Gordon-Levitt oli mun mielestä aika komea jo Kolmannessa kivessä ja nyt sitä on sitten pakko alkaa seurata Robinina, mikä on kivaa. Mätkimistä oli liikaa. Joo tuli selväksi, että Batman ja Bane on aika lailla tasaväkisiä mukiloitsijoita tai Bane vähän parempi. Näiden kahden välistä tappelunujakkaa näytettiin yhteensä varmaan 10-15 min ja se kävi vähän väsyneeksi. Miksi Bruce Waynen piti näyttää ihan Jeesukselta vankilasta karatessaan? Miksi piti kuulla koko Yhdysvaltain kansallislaulu ja nähdä useita riivittyjä USA:n lippuja? Kohtuullisen kiusallista. Miksi Liam Neeson ilmestyi yhtäkkiä Brucelle unessa? Kuinka ihmeessä jedi master voi olla Banen faija? Miksi Bane kirjoitetaankin Bane eikä Bayne kuten Bruce Wayne? Kokonaisuutena kuitenkin ihan viihdyttävä pala, mutta liian pitkä, etenkin mukilointia oli liikaa.

Tänään on ollut kummallinen sää. Koko ajan on lämpötila ollut yli kolmessakympissä, mutta välillä on tullut pikaisia isopisaraisia sadekuuroja. Nämä kuurot ovat olleet hyvin rankkoja, mutta lyhyitä, vain muutaman minuutin kestoisia. Kuurot eivät ole kuitenkaan viilentäneet päivää ollenkaan vaan tehneet ilmasta vieläkin kosteamman. Huomisesta pitäisi lämmön kuitenkin vähän laskea eikä enää yli 30°:n pitäisi mennä. Pystyy paremmin kävelemään.

Elämyskameli suosittelee

ihku Joseph Gordon-Levitt

Turvallisuusohjeet

Lentokoneiden turvallisuusohjeet on mielenkiintoista luettavaa. Muutama vuosi sitten netissä oli naureskeltavissa kuvia jonkin humoristien lentoyhtiön turvallisuusohjeistuksesta, jossa epäselvästä syystä oli esim. taikuri laskemassa puhallettavaa liukumäkeä. Eilisen Baden-Badenin ja Berliinin välisen lennon airberlin lensi yhteistyössä itävaltalaisen Niki-lentoyhtiön kanssa. Niki oli selvästi panostanut enemmän lentoemojen ulkonäköön kuin turvallisuusohjeisiin. Myös lentoemojen rintanapin teksti "The passenger comes first!" innoitti Handymania miettimään, mitä siihen vastaisi. Turvallisuusohjelapussa oli tavallinen ei kännyköitä -kuva. Sen vieressä oli toisessa boksissa kuva radiosta, kannettavasta CD-soittimesta ja kauko-ohjattavasta autosta. Nämä määriteltiin kielletyiksi nousun ja laskun aikana. Tämä hämmensi. Luulisi, että kannettavaa CD-soitinta saisi käyttää nousun ja laskun ulkopuolella vapaasti, kun 90-luvullakaan se ei ollut kiellettyä. Sen sijaan tuntuu erikoiselta, että kauko-ohjattavaa autoa saisi käyttää vapaasti kymppikilsassa. Tässä ei pohdituta pelkästään se, että kauko-ohjain todennäköisesti pyörittäisi cockpitin mittareita vähintään 720° vaan jo sekin, että lentokoneen käytävällä edes takaisin pörräävä pikkuauto tuntuu epäkäytännölliseltä lelulta. Kyllä sen päälle joku vanhus astuisi.

Tänään käytiin shoppailemassa. Handyman osti useita Nike-tuotteita ja mä pari paitaa ja hameen. Handyman sai myös vihdoin viimein hankittua latauslipukkeen iPadinsa prepaid-sim-korttiin. Nyt voidaan surffailla myös hotellin ulkopuolella ilman tunnontuskia! Tänään yritin jo hieman surffailla Starbucksissa, mutta verkko oli varattu. Toki neljä (4) jenkkihipsteriä yhteensä neljän (4) läppärinsä kanssa tarvitsi verkkoa tuntikausia, koska feisbuukkiin saattoi tulla uusi status minä hetkenä hyvänsä. Muuten, Saksassa ei Strawberries & Cream Frappuccinoon® saa piparminttuaromia kuten Suomessa. Kauheeta!

Ostosreissulta palatessa nähtiin Renault tulessa. Hieno hetki.

Ranskalainen auto teki näyttävän itsemurhan

Elämyskameli suosittelee

Niki

Friikkien lentokenttä

Baden-Baden jätettiin taakse. Kaupunki oli nätti ja sen kylpylät ja köysirata olivat ehdottomasti upeita ja tutustumisen arvoisia, mutta en kuitenkaan antaisi sille Michelin-asteikolla ihan kolmea tähteä. Kaksi tähteä, worth a detour, jos olet jo alueella. Miksi et olisi - Strasbourg, Frankfurt ja Basel ovat hoodeilla.

Ennen lähtöä kävimme vielä Friedrichsbadissa, joka on vanha roomalais-iiriläinen kylpylä. Siellä kylvetään alastomana. Neljänä päivänä viikossa naiset ja miehet kylpevät pääosin erikseen, muutoin yhdessä. Ideana on se, että kylpylässä on 17-askelinen reitti, joka kuljetaan määrätyssä järjestyksessä. Alkuun on tarkoitus lämmittää ruumiinlämpöä ylöspäin erilaisilla kuumilla huoneilla ja sen jälkeen viilentää hiljalleen viilentyvissä altaissa. Kussakin huoneessa/suihkussa/altaassa ollaan suositeltu minuuttimäärä (esim. 54-asteisessa huoneessa 15 min ja 68-asteisessa huoneessa 5 min). Välissä saa eri maksusta harja-saippuapesun, joka oli taivaallinen. Lopuksi saa kietoutua suureen lämpimään pyyhkeeseen, pääsee levittämään iholleen kosteusvoidetta ja rentoutumaan hiljaiseen ja/tai lukuhuoneeseen. Kierros kestää tiukasti ohjeen mukaan tehtynä hiukan alle kolme tuntia, mutta me skipattiin kokonaan hiljainen huone (30 min) eikä viivytty viimeisessä puolen tunnin lukuhuoneessakaan kuin vartti. Altaissa ja lämpöhuoneissa suositusajat olivat korkeintaan vartin, lopun rentoutumishuoneet ovat yhteensä tunnin. Alkuun mulla oli siellä vähän outo olo, koska muita asiakasnaisia en nähnyt ennen yhdeksättä huonetta. Kovasti paljon siellä oli japanilaisia keski-ikäisiä miehiä. Mua ei sinänsä alastomuus kauheasti haittaa, mutta tuleehan siinä vähän onneton olo, kun on yksin parinkymmenen miehen kanssa naakkenina. Onneksi mulla oli kärttyinen Handyman mukana. Mun makuun ehkä Caracalla Spa oli parempi kuin Friedrichsbad, koska musta on kivaa saada itse valita, millaiseen altaaseen menen missäkin vaiheessa ja tietää vaihtoehdot heti ennalta, mutta Friedrichsbadin tunnelma on kyllä ainutlaatuinen. Suihkut ja huoneet ovat todella antiikkisen näköiset ja etenkin saippua-harjahieronta tuntui ylelliseltä. Jos käy Baden-Badenissa, kannattaa käydä molemmissa. Yhdessäkin päivässä ehtii hyvin, jos jaksaa viisi tuntia kylpeä!

Lomamme sattuu juuri Keski-Euroopan helleaallon aikaan. Hesarin mukaan Pariisissa uidaan suihkulähteissä ja Saksassakin on varsin lämpöistä. Baden-Badenissa ei ollut missään ilmastointia, joten siellä oli lämmintä. Lentokenttä oli sentään ilmastoitu, mutta sielläkin viilentävän ilmastoinnin idea oli vesitetty pitämällä ovia auki isolle sinänsä viehättävälle terassille. Handyman viihtyi terassilla hyvin, koska siellä oli iso keinu, jollaisessa fb:n mukaan myös Polaah'n lapset Keski-Suomessa viihtyvät. Handymankin viihtyi ainakin vartin. Se olikin lentokentässä parasta.

Meidän lento oli kolme varttia myöhässä ja odottelu tarjosi oivan mahdollisuuden ihmiskyttäykseen. Mun mielestä häkellyttävin ihminen oli keski-ikäinen sinänsä ulkoisesti järjissään olevan oloinen nainen, joka käveli lentolaukkunsa kanssa turvatarkastukselta portille ja suoraan istuvien ihmisten ohi ulko-ovelle, jonka avasi ja aiheutti hälytyksen. Tämä hämmensi naista hieman eikä hän jatkanut enää ulos asti. Kun vartija tuli kyselemään, että mitäs helkkaria täällä tapahtuu, vastasi nainen kysymyksellä: "Hamburg?" Joo, kyllä tästä pääsee Hampurin lennolle, mutta tapana on ollut odottaa, että boarding alkaa eikä mennä itse availemaan lentokentän ulko-ovia.

Hampurin lennolle meni muitakin erikoisia tapauksia. Kenttä oli varsin pieni eikä siellä ollut kuin yksi kahvila ja yksi kauppa, jotka sijaitsivat noin 30 metrin säteellä kaikilta porteilta. Kuitenkin Anita Braun oli niin lumoutunut tarjonnasta, että ei kuullut virallista viimeistä kuulutusta vaan piti turvautua vielä erilliseen Anita Braun -kuulutukseen. Pari minuuttia tämän jälkeen Anita tulikin käsilaukkunsa, isomman laukkunsa, ostoskassinsa ja takkinsa kanssa portille kauhean innostuneen näköisenä ja alkoi penkoa boarding passiaan kaikista kasseistaan. Virkailija vaikutti hieman kärsivältä.

Kun Anita oli vihdoin saatu siitä aiemmin hälyttäneestä ovesta ulos bussille (asemalla ei ollut yhtään putkea vaan kaikkiin lentokoneisiin matkustajat kuljetettiin bussilla), tuli ovesta takaisinpäin vihreäpaitainen miesmatkustaja, jolla oli pissahätä ja hän kävi vielä pisulla ennen bussin lähtöä. Myös Anita pääsi takaisin lentoaseman vapauteen, kun pissalassia odoteltiin. Virkailija onneksi tajusi olla päästämättä Anitaa takaisin ostosparatiisiin tai kukaan ei olisi ikinä päässyt Hampuriin.

Meidän koneessakin osattiin. Kun tuli meidän vuoro matkustaa glamourisella lentokenttäbussilla terminaalilta koneelle, olikin koneessa sellainen tilanne, että boardingia ei voinut ihan välittömästi aloittaa vaan meidän piti odotella bussissa ylimääräiset pari minuuttia koneeseen nousua. Toki bussissa oli hieman lämmin, koska siellä oli melko paljon ihmisiä ja ulkolämpötilakin lähenteli ihmisen ruumiinlämpöä. Eräs noin 40-vuotias miesmatkustaja piti parin minuutin odottelua aivan kohtuuttomana ja alkoi hakata matkustamon ja kuljettajan tilan välistä ikkunaa ja huutaa "HEIß! HEIß!" aivan kuin kuljettaja ei ollenkaan ymmärtäisi, että tosiaan täällä on kuuma. Kuinka urpo täytyy olla, ettei ymmärrä, ettei laumaa sekopäisiä turisteja voi päästää itsekseen vaeltelemaan lentokentälle koneiden ja erinäisten ajoneuvojen sekaan vaan ovet pidetään tiukasti säpissä siihen saakka että koneeseen pääsee nousemaan?

Nyt ollaan siis Berliinissä miellyttävän viileässä hotellihuoneessa, joka on upean mahtava. Saatiin aika hyvään hintaan upgradettua huone junior suiteksi, joka on joka pennin arvoinen. Melkein liikaa luksusta!

Elämyskameli suosittelee
normaali lentokenttäkäytös

Etelässä

Tänään lähdettiin ulkomaille. Lennettiin ensin Berliiniin ja siellä vaihdettiin konetta Etelä-Saksaan. Nyt ollaan Baden-Badenissa. Baden-Baden on vanha kylpyläkaupunki, täällä on jotain 2 km:n syvyydestä kumpuavaa mineraalivettä, jolla on legendan mukaan terapeuttisia vaikutuksia. Lisäksi tämä on Saksan Monaco, koska täällä on hienojen ihmisten kasino ja muutenkin täällä on ihanan kallista. Kaupungissa yöpymisestä pitää maksaa veroakin.

Baden-Baden on kuin sievä Kouvola. Toki turisteja on enemmän kuin Kouvolassa, mutta jos Kouvolassakin olisi litium-arsenikkivettä ja kasino, voisi siellä olla yhtä paljon turisteja kuin täällä. Talot ovat mahdottoman kauniita ja valtaosin vanhoja - maailmansodissa viholliset eivät ilmeisesti pitäneet kylpylöiden tuhoamista tarpeellisena.

Nyt on tämän vuoden kuumin viikonloppu Saksassa paikallisten lehtien mukaan. En epäile. Lämpöä on yli 30° ja kovin on aurinkoista. Onni on olla kylpyläkaupungissa. Tänään kylvettiin Caracalla Spassa, jossa on kivat ulkoaltaat sisäaltaiden lisäksi, erilaisia poreita, pyörteitä ja suihkuja. Vesi on suolaista ja selvästi lämmintä, lämpimimmillään 38°. Jopa Handyman viihtyi. Ulkoaltaat osoittautuivat liian mukaviksi, Handyman poltti vasemman olkapäänsä pahasti ja mä oikean olkapääni vähemmän pahasti. En tiedä, miksi näin. Kerrassaan taivaallisen mukavaa siellä kyllä oli. Alle seitsenvuotiailta paikka on kielletty ihan turvallisuuden takia (paikoitellen vesi on kovin kuumaa aikuiseenkin makuun), mutta tämäkin huomioiden lapsia oli varsin vähän. Yli 1,5-vuotiaat ovat kyllä tervetulleita firman järjestämään leikkitädin hoitoon sillä aikaa kun vanhemmat kylpevät, ei huono idea.

Kylvyn jälkeen lähdettiin läheiselle kukkulalle, jonne menee hieno köysirata. Handymanin oli vaikeaa pysyä tajuissaan, koska köysirata oli niin jyrkkä, mutta hän oli poikkeuksellisen reipas ja matkat molempiin suuntiin menivät ihan hyvin. Vuorella oli tukahduttavan kuuma ja amerikkalaiset pitivät meteliä, mutta siellä oli onneksi varjoa ja maisemat olivat niin hienot, että amerikkalaiset unohtuivat. Huipulla olisi ollut myös näkötorni, mutta tyydyimme katselemaan maisemia tornin juurelta, koska ulkonakin oli tukalaa, saati sitten tornin lasikopissa ja umpiportaissa.

Baden-Badenin Radisson on tyypillinen länsisaksalainen luomus - sen verran vanha että ilmastointia ei ole ja huoneet ovat siistit, mutta aika vanhahtavat. Talvella hotelli kuten ehkä kaupunki muutenkin olisi parhaimmillaan. Esimerkiksi Caracallan lämpimät ulkoaltaat ovat varmaan todella vaikuttavat joskus marraskuussa. Tietysti kaupungin sydämessä puistoalueet ovat talvella tylsiä, mutta puistoja voi katsella muuallakin. Baden-Baden on kylpemistä varten. Huomenna kylvetään historiallisessa Friedrichsbadissa nakuna ja pesijänainen pesee!

Elämyskameli suosittelee
kylvyt ja köysirata

Halpaa ja luksusta

Me ollaan laiskoja eikä viitsitä käydä jatkuvasti viemässä paperiroskia, joten ollaan peruttu Hesarin tilaus ja kielletty mainokset ja ilmaisjakelu. Mä olin toissapäivänä kyläilemässä sellaisen kaverin luona, joka ei ole kieltänyt mainospostia ja sehän oli tosi hienoa. Luin tarkkaan kaikki Koivukylän S-Marketin tarjoukset ja onnen kaupalla myös Lidlistä oli tullut superlauantain tarjouslehtinen. Etenkin Lidlin muut kuin ruokatarjoukset olivat kiinnostavia. Nenäkarvatrimmeri 3,99 euroa. 24 lyijykynää kahteen euroon. Kylpyhuoneen mattosetti 12 eurolla (sis. suorakaidematon lisäksi omituisen ruokalapun muotoisen pytynedusmaton, molemmat imukykyistä materiaalia (kamala ajatus)). Pikkurahalla naisten varrettomat fleece-sukat liukuesteellä, kolme väriä (punaisen sukan pohjaliukuesteenä Aloha-teksti, violetissa perhoset ja harmaassa tähdet). Upeaa. Mä en oo lainkaan sarkastinen tässä nyt vaan mun mielestä ne oli rehellisesti jännittäviä. Mä en verenperinnön vuoksi voi narista Lidlin käyttötavaroista, koska mun isä on ostanut kengätkin Lidlistä. Se Lidlin mainos oli niin koukuttava, että mä sit menin eilen käymään Lidlissä, jonne ei yleensä tule mentyä. Näin pottahyllyllä suoranaista tönimistä (potat ja WC-aukon pienentimet 3,99 e) ja mua hirvitti. Yksikin nainen osti kuusi pottaa. Mä en ostanut mitään, vaikka aloha-sukat vähän kiinnosti.

Kyseiseen talouteen tuli myös Kirkko ja kaupunki -lehti, jossa on paitsi mielipideosio ("Esitän, että Kotinummen leikkipuistorakennuksen peruskorjaus aloitetaan ensi tilassa") myös maksettuja ilmoituksia. Ne mykisti. "Haluaisinpa kesäpihani viihtyisämmäksi, Kirkko ja kaupunki -lehdestä löydän varmasti minulle sopivan yrityksen!" Eipä ongelmaa, sillä Kirkko ja kaupunki ei petä. "Kesäpihaan viihtyvyyttä. Kestopuuterassit, aidat, laatat, muurit, istutukset, nurmikot. -- Mökki, parveke, vuosien kokemus. Panosta!" Toinen palveluntarjoaja ehdotti kylpyammeiden uudelleen emalointia takuutyönä ja useampi tarjosi hammaslääkäripalveluja, permanentteja ja joku vakuutti olevansa "tunnetusti hyvä muistisairaiden vanhusten palvelukoti". "Ostan äänilevysi Hyvään Hintaan, saat asiantuntijan arvion levyistäsi. Jani". Mäkin oon mielestäni levyjen asiantuntija. Hittibuumi3 on hyvä. Muuten, jos kaipaat kristillisiin arvoihin perustuvia kipsitöitä, niin soita Kuksan kipsitöihin (0440529028). K&K:ta lukiessa tuli mieleen Agatha Christien A Murder Is Announced, jossa henkilöt lukivat paikallislehden sekalaista-palstaa ja kukin vuorollaan pohti, kuinka tekohampailla onkin hyvät jälkimarkkinat.

Mä oon hereillä vähän eksoottiseen aikaan (4:53), koska roska-auto rymisteli kadulla ja roska-auton aromi levisi tänne kerroksiin saakka. Herätessäni muistin yhtäkkiä, että lentokone lähtee jo vuorokauden kuluttua ja nyt pääsee tekemään check-inin. Hurraa! Handymanin nukkuvat jalat liikehtivät hiukan levottomasti, kun tulostin alkoi rutista. Tästä saa ehkä kuulla aamulla.

Elämyskameli suosittelee
elämysmatka ilmaisjakeluihin

Hipsteriparadoksi

Hipsteriä ei voi määritellä, koska määritelmä tekee joukon eikä hipsteri kuulu joukkoon. Mä oon hiljalleen alkanut tajuta olevani hipsteri. Tärkein peruste tähän on tietty se, että mä en kerta kaikkiaan pidä itseäni hipsterinä ja loukkaannun, jos mua sellaiseksi kutsutaan. Joku Långstrumpin kaveri oli myöntänyt olevansa hipsteri, mikä tietysti tarkoittaa, että hän ei voi olla hipsteri. Muita perusteita mun hipsteriyteen voisi olla se, että radiossa sanottiin sellaisten kolmekymppisten olevan hipstereitä, jotka välttelee seuramatkoja ja varaa itse lentonsa ja hotellinsa internetistä. Hipstereitä on siis aika paljon. Hipsterit myös asuu kaupungissa, koska maaseudulla asuvia hipstereitä kutsutaan hipeiksi. En kuuntele Flow-festareilla esiintyneiden artistien musiikkia, mutta voin silti keskustella siitä (joutavaa). Sovin siis siinäkin suhteessa hipsteriksi. Mä en kyllä pukeudu mukarennosti isoisäni vaatteisiin enkä laita tukkaani pitkään, jotta saisin sen näyttämään siltä ettei sitä ole laitettu lainkaan. Mut hipstereitähän ei voi kategorisoida.

Kävin toissapäivänä Kotossa lounaalla. Nyt pitäisi tietysti sanoa, että olipa ihanaa! Mä en syö sushia, koska se on epäilyttävää ruokaa. Tilasin siis teriyaki-kanaa. Eturuoaksi tuotu misokeitto oli mahdottoman suolaista ja itse kana kuvottavan suolaista. Jouduin pyyhkimään kanapaloista kastikkeet riisiin, mutta ne olivat silti miltei syömäkelvottoman suolaisia. Mä käytän ruoanlaitossa melko vähän suolaa ja mun mielestä jo Ruispalat on hiukan turhan suolaisia, joten mä en varmaan oo teriyakin kohderyhmää. Ymmärrän toki, että joskus menneinä aikoina on teriyaki ollut varmaan tapa säilöä lihaa, jolloin suolalla on ollut tärkeä rooli, mutta nykyään on jääkaapit. Pienempi nalkutuksen aihe on se, että kanakimpale oli pilkottu kookkaahkoiksi palasiksi eikä niiden pilkkominen suuhun mahtuvaan kokoon ollut helppoa tylpillä syömäpuikoilla. Tämän olisin voinut antaa anteeksi, jollei ruoan suola olisi ollut nuhaisen ketjupolttajan makunystyröille säädettyä.

Elämyskameli suosittelee
jokin muu ravintola

Minuuttiaikataulu

Juhannuksen jälkeen mulla oli sellainen fiilis, että loma ei ala ikinä. Vuorollaan jokainen työkaveri lähti lomalle ja palattuaan epäili, että mäkin oon varmaan ollut lomalla kun ei oo nähty. No en ollu. Kyllä se loma yllättäen sitten kuitenkin alkaa huomenna. Ekan viikon mä lomailen itsekseni, koska Handyman on vielä töissä. Eipä haittaa - hommaa on vaikka kuinka paljon. Meidän siivooja palaa lomalta ja tulee jälleen keskiviikkona laittamaan paikat kuntoon, mutta mun täytyy tietty hiukan siistiä sitä ennen. Lupasin viedä vanhoja kenkiä Marian sairaalan päivystykseen, se täytyy tehdä. Lisäksi neljä eri kaveria on varannut multa liikunta-audienssin, keskiviikkona menen leikkipuistoon pientä tyttöstä keinuttamaan ja tiistai-illaksi olen kutsunut muutaman kaverin mansikoille Vantaan residenssiini. Aivokalenteri on täydempi kuin työaikana ikinä! Onneksi viikon päästä pääsee Saksaan rentoutumaan. En aio kuitenkaan stressata tekemisistäni - kuntoilu on kivaa, kaverit on huippuja ja siisti asunto on sydämen lepoa (okei, toi meni liian pitkälle).

Mä palasin tunti sitten Keski-Suomesta, jossa oltiin Långstrumpin kanssa tapaamassa Kummityttöä ja pikaisesti Polaah'takin. Junailtiin eilen Långstrumpin kanssa Tampereelle asuntomessuille, jossa Kummitytön vanhemmat katselivat erilaisia jätevesi-, sijoittelu- ja sisustusratkaisuja ja me huvitettiin Kummityttöä ja sen pian parivuotiasta pikkusiskoa. Sieltä siirryttiin Jyväskylän keskustaan Kummitytön uuteen asuntoon yöpymään. Illalla käytiin Porkkiksen ja Långstrumpin kanssa Jyväskylän torin liepeillä Muang Thai -nimisessä ravintolassa, joka ei ole ehkä itsessään ihan matkan arvoinen, mutta ainakin yhden Kameli-tähden sille voisi antaa. Tänään aamulla peuhattiin pikkutyttöjen kanssa. Puoliltapäivin heipattiin tyttöset ja mentiin shoppailemaan Polaah'n kanssa. Oli kivaa päästä turisemaan pitkästä aikaa!

Keski-Suomen reissulla mä menin siis kolmella eri junalla. En oo pitkään aikaan junaillut minnekään, joten kaikki oli melko uutta. Junalippuautomaatti oli erikoinen. Se toimi kuin unelma normaalitilanteessa, mutta kun juna oli loppuunmyyty (tänään kotimatkalla), automaatti vain ilmoitti, että "paikkavarausta ei voitu tehdä (36)" eikä antanut tehdä mitään. Lisäksi automaatti ei suostunut kertomaan, kumpi osuus (IC-juna Jkl-Tre vai Pendolino Tre-Hki) oli täynnä, joten piti mennä jonottamaan kassalle. Ostettiin sitten liput Tampereelle ja kyseltiin junassa, miten eteenpäin pääsisi. Turns out se nimenomainen juna jatkoi vielä Tampereelta Helsinkiin ja siellä oli salapaikkoja, joita ei voi etukäteen ostaa, joten päästiin sitten aika vaivatta ja junaa vaihtamatta kuitenkin kotiin. No oisin mä voinut Tampereellekin jäädä. Mustaamakkaraa nääs.

Elämyskameli suosittelee
Muang Thai

Facebook-pilailua

Hyvän työilmapiirin pystyy aistimaan kujeilusta. Jos työkaverit pilailevat hyväntahtoisesti toistensa kustannuksella, menee töissä kivasti. Some-ihminen keppostelee toki Facebookin välityksellä. Vanhassa klassikossa kirjoitetaan hetkeksi työpisteeltänsä poistuneen kaverin fb-statukseksi "on kakalla". Tuota näkee aina silloin tällöin. Uudempi hupsuttelu oli naispuolisen entisen työkaverin status "Kylläpä nyt tekkee miestä mieli". Tänään kuulin vielä hulvattomammasta kepposesta, kun työkaveri oli lähettänyt Johanna Tukiaiselle friend requestin auki jääneestä työkaverin profiilista. Tuksu oli vieläpä hyväksynyt ko. tyypin! Ihan kullanarvoinen pila.

Elämyskameli suosittelee

log out -nappula

Leikkideitti

Uimakaveri Gee on lomalla ja sen mies lähti ulkomaille käymään. Niinpä Gee hoitelee muksuaan hetken aikaa yksinään. Jotta hän saisi hetken hommailla häiriöttä, me luvattiin ottaa vekara hoitoon. Napero on varsin herttainen tapaus: tosi iloinen, kärsivällinen ja loistava seuralainen. Ensin käytiin keinumassa ja sen jälkeen mentiin Linnanmäelle. Lapsi on vielä niin pieni, että ei tarvii käydä laitteissa, mutta erilaiset junat (vuoristorata ym) oli kova juttu ("una! una!") ja Lintsin luoteiskulman pikkuruinen (maksuton) leikkialue oli mielenkiintoinen.

Toki Linnanmäellä tuli nälkä ja mentiin syömään Kattilaan. Eka meinattiin mennä Hans Välimäen burgeripaikkaan, siellä ei ole vielä käyty, mutta kun ruokalistojen saamisen jälkeen ei kukaan tullut hakemaan tilausta 10 minuuttiin, ei kiinnostanut jäädä odottelemaan. Mentiin sitten vanhaan tuttuun Ilonaan, joka ei pettänyt. Jostain käsittämättömästä syystä Ilona oli melkein tyhjä, mikä kyllä suretti, ruoka on niin maukasta. Häkellytti oikein, että seurassa ollut yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen skidi sai ruokansa (poronkäristystä ja perunamuusia) yhdellä (1) eurolla. Se on ihan liian alhainen hinta. Ei yhdellä eurolla kannata edes antaa puhdasta lautasta! Ymmärrän, että lasten matala hinnoittelu on tapa saada perheet tulemaan ravintolaan ja että on hölmöä pyytää hirveitä rahoja ruoasta, jota lapsi ei välttämättä syö. Kuitenkin joku viisi euroa olisi mun mielestä sopiva hinta. Muuten lapsettomat ihmiset joutuu maksamaan aika pitkän pennin lasten ruoasta eikä sekään tunnu ihan reilulta.

Elämyskameli suosittelee
ravintola Ilonan aikuisten annokset

Latteaa

Mä oon olympiaentusiasti. Kun on olympialaiset, mä katon. Etenkin kesäolympialaiset, joista uinti, vesihypyt ja voimistelu on mun suosikkeja, mutta myös talviolympialaiset, joissa mä keskityn freestyleen ja kelkkailuun. Mä oon aivan innoissani nyt, kun telkkarista tulee melkein koko ajan jotain kivaa olympiaa eikä tylsä yleisurheilu oo vielä alkanut. Mä voisin kyllä katsoa niitä ilman selostusta. Etenkin vesihyppyjen ja voimistelun selostajat on ärsyttäviä - ne voivottelee niin kovasti, kun jollakin menee huonosti, mutta äänensävy on jännittyneen innostunut. Se on ärsyttävää. Lisäksi niiden turinat on ihan mahdottoman tyhjänpäiväisiä. Tänään selostaja totesi telinevoimistelun kuusiottelun olympiavoittajasta "hän on kyllä aika taitava voimistelumies" sen jälkeen, kun kultamitali oli varmistunut. No joo tosiaan.

Mä aloitin työn tänään Suomen suurimmassa traumasairaalassa. Se on aikamoinen poikien leikkikenttä. Kyllä siellä teoriassa on naisia töissä, mutta ne on ilmeisesti molemmat lomalla, koska siellä oli pelkkiä miehiä mun lisäksi. Mä munasin pari (onneksi melko pientä) juttua, mikä harmitti kyllä jälkeenpäin. Toivottavasti huomenna menee paremmin. Eiköhän.

Elämyskameli suosittelee
kaukosäätimen mute-näppäin

Kahvijuoma

Me paettiin kuumaa asuntoa kuumaan seutubussiin, jolla mentiin ilmastoidulle lentokentälle tutustumaan parin kuukauden ikäiseen Starbucksiin nyt kun siellä ei tarvinnut enää suuremmin jonottaa. Starbucksissa on hyvää vaniljarooibosta, mutta koska mä oon nykyään kahvikittari, saatoin ekaa kertaa elämässäni tilata sieltä kahvijuoman. Lähdin heti irrottelemaan tilaamalla fraputsiino kahvin rasvattomalla maidolla ja sain maailman iloisimmalta Starbucks®-työntekijältä ohjeen, että voin tilata sen jatkossa sanomalla Coffee Frappuccino® Light. Se myyjäpoika oli kerrassaan niin iloinen ja ekstrovertti, että mua alkoi huimata. Handymania ahdisti sen suunnaton iloisuus, mun mielestä se oli virkistävää ja hupaisaa. Coffee Frappuccino® Light oli ihan hyvää, mutta niin olisi ollut vesikin. Handymanin vakkarituotteeseen Strawberries & Cream Frappuccino® sai uutuutena piparminttumakua, joka mun mielestä paransi sitä huomattavasti. Starbucksin hieman hämmentävä tapa kysyä asiakkaan nimeä on aiheuttanut ongelmia Handymanille Saksassa aiemmin, sillä saksalaiset eivät usko ypsiloniin vaan kirjoittavat Handymanin etunimen umlauteilla ja se näyttää huvittavalta. Mun nimen ne kirjoittaa totta kai moninkertaisella veellä. Handyman on jo päättänyt, että kolmen viikon päästä koittavalla lomalla pitää SB:ssa väittää nimensä olevan Horst. Sen ne osaa kirjoittaa mukiin ja lausua tunnistettavalla tavalla. Mä voisin olla Magdalene.


Me oltiin eilen Vantaalla kaverin luona pelailemassa lautapelejä. Kaverit olivat ostaneet Saksasta joskus Dominionin, kun oli halvalla saaneet. Peli oli vielä muoveissa ja rouva totesi, että kiva olisi sitä joskus pelata. Mä tartuin heti tähän kiinni ja sitä sitten pelattiin. Hieman pelin saksankielisyys tuntui alkuun haasteelliselta, koska komponentit ovat vahvasti kieliriippuvaisia. Melko nopeasti saksankielisyyteen tottui ja peliä pelattiin ihan huumaantuneina ainakin neljä kertaa. Oli ihan mielettömän hauskaa! Miksen mä pelaa sitä useammin?


Elämyskameli suosittelee
Dominion

Aamubodari

Työkaveri päätti aloittaa kuntosaliharrastuksen ja käski mut mukaan, koska ilman etukäteissopimista ei tule mentyä. Suurehkon perheen äitinä hän ei pysty harrastamaan iltapäivisin, joten pitää mennä ennen töitä. Me käydään työpaikan salilla, joka on Helsingin toiseksi nuhjuisin liikuntapaikka. Sitä surkeampi kuntosali on vain Uimastadionilla. Onneksi mun saliohjelmassa on paljon lattiahommia, koska siellä ei ole juuri painojakaan (toistaiseksi mä oon löytänyt yhden kahden kilon painon ja kaksi viiden kilon painoa, jotka ovat mulle väärän kokoisia). Aerobisia laitteita siellä olisi, mutta ne ei kauheesti kiinnosta, kun sinne kuitenkin kävelee. Ulkona. On kyllä hauskaa käydä siellä kaverin kanssa. LadyLinellakin mä käyn usein kaverin (Långstrump) kanssa, mutta meidän aikataulut on usein ongelmalliset ja joskus saattaa olla viikkojakin yhteisreissujen välissä. Aamukuntoilussa on se hyöty, että sitten voi hyvällä omatunnolla iltapäivällä käydä ostoksilla, pelata lautapelejä tai katsella telkkaria. Toisaalta etenkin syksyllä voi ottaa päähän se, että joutuu heräämään ennen puolta kuutta, jotta on puoli seiskalta Meikussa.

Tämän vuoden Spiel des Jahres -palkinnon sai Kingdom Builder. SdJ-palkitut pelit on aina korkealaatuisia ja suositeltavia oikeastaan jo kokeilematta. Toki mä ostin KB:n ja oon nyt pelannut sitä kahdesti - kerran kaksin, kerran kolmin. Peli on pelattavissa 2-4 pelaajalla ja peliaika on boksin mielestä noin kolme varttia, mikä pitää suunnilleen paikkaansa (ei kestä ainakaan kauempaa). Pelimekaniikka on aika yksinkertainen: vuorolla laitetaan laudalle yksinkertaisin säännöin kyliä ja peli loppuu, kun joku pelaajista on päässyt eroon kaikista 40 kylästään. Peli on kovin vaihteleva, koska joka pelissä rakennetaan lauta neljästä osasta ja osia on kaikkiaan kahdeksan, käytettävät osat valitaan randomilla. Lisäksi pisteytyssäännöt vaihtelevat pelistä toiseen. Pisteytysvaihtoehtoja on 10 ja niistä arvotaan kolme. Täytyy siis keskittyä siihen, mitä pyrkii tekemään. Pelin tahti on melko verkkainen eikä se sovi kärsimättömälle Handymanin tyyppiselle luonteelle. Muutoin se on kiva rauhallinen peli. Ei mikään mun ehdoton suosikki, ei suinkaan paras Spiel des Jahres, mutta ihan ookoo. Tervetuloa kokeilemaan!

Elämyskameli suosittelee
Spiel des Jahres -voittajat

Road calm

Kesällä kaikki on vapaampaa, esimerkiksi liikennekäyttäytyminen. Lintsillä pysäköidään vähän minne sattuu ja kaikki paikat on täynnä jostain takahuoneista ryömineitä pyöräilijöitä. Kriittiset pyöräilymarssit vaatii Hämeentielle pyörätietä, mutta niin kauan kuin sitä ei ole, on ilmeisesti täysin ookoo ajaa jalkakäytävällä ja kilkutella kelloa jalankulkijoille. Mä oon päättänyt suhtautua kaikenlaiseen liikennehillumiseen äärimmäisen pitkämielisesti. Road ragea mun ei kannata hankkia ainakaan kesällä. Niinpä mä tänään vain hörähdin hyväntuulisesti, kun päin punaisia suojatiellä kävellessäni sain tuliset kellonrimputukset ja huudot yhtä lailla laittomasti päin punaisia ajaneelta pyöräilijältä. "Hei huara mitä saatanaa, sä kävelet päin punaisia! Varo vähän!" Heh. Lolz. Onneksi mä oon adoptoinut liikennelauhkeuden tai oisin voinut vähän hermostua tai ainakin pahoittaa mieltäni. Nyt ei tarvinnut.

Päivystyslistan tekijä oli suunnitellut mulle puuhapaketin kuluneelle viikolle. Mulla oli siis viikonloppusämpylä ja lisäksi vielä keskiviikko. Keskiviikkona olin jo niin uupunut, että keskittymiskyky oli kaksivuotiaan tasolla ja mun piti yöllä laittaa kello torkuttamaan kymmenen minuutin välein, sillä torkahtelin kesken töiden. Yhden virheen muistan tehneeni, onneksi potilaan terveys tai turvallisuus ei vaaraantunut. Muita virheitä en muista. Eihän tuollaisessa päivystystahdissa ole mitään järkeä. Ja sitten seuraavaa joutuu odottamaan kaksi viikkoa. Pönttöä. Mutta onneksi nyt on sentään vapaa viikonloppu. Voi nukkua.

Elämyskameli suosittelee
liikenne-zen

Parisuhteen kipupiste

Handymanin äiti on kotoisin Turusta. Epäilen, että tästä syystä Handyman on viehtynyt makeisiin leipiin (siellä jossain lännessähän on se saaristo, jossa syödään saaristolaisleipää, joka tehdään sokeria paremmin kosteassa meri-ilmassa säilyvästä siirapista). Mun mielestä kaiken maailman setsuurit ja myslileivät on kammottavia, mut mä en ookaan turkulainen. Kalakeiton kanssa voin syödä saaristolaisnapin, mutta muuten mä en tahmeaan leipään koske. Jos mä ostan leipää, niin se on yleensä Pientä Pyöreää, joskus myös Realia tai Ruispalaa. Tänään käytiin Handymanin lempipaikassa Stockan Herkussa, koska sieltä saa ostaa myslileipää valmiiksi viipaloituna (niillä on viipalointikone). Handyman halusi oikein erityisesti hemmotella itseään ja osti hedelmäleivän. Tää kuulosti mun mielestä poikkeuksellisen kauhealta. Handyman kuitenkin toivoi, että mä maistaisin sitä. Mä yritin vastustella, mutta perustelu oli vetoava: jotkut naiset muuttaa elämäänsä radikaalisti miehen takia, pukeutuu esim. burkhaan, joten voisinko mä ehkä maistaa leipää. Tässä mulla on nyt sitten limainen sattumaleipä kourassa. Kuin sukaattipakettia söisi. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät on sellaisenaan kelvollisia, mutta uuniin niitä ei pitäisi laittaa.

Mä meen huomenna tutustumaan hammasradiologiaan. Yleensä hampaat ja suu muutenkin kuuluu hammaslääkäreille, mutta joskus päivystyksessä voi joutua ruhoradiologikin katsomaan suukuvia ja ois kiva että ois nähnyt edes viisi ennen kuin alkaa itse kovin vakaalla äänellä niitä lausua. Tai siis oonhan mä jo muutaman päivystyksessä lausunut, mutta meen nyt kuulemaan, mitä niistä ois voinut osata katsoa jos ois tiennyt että semmoistakin voi olla. Tukevalla pohjalla tää julkinen terveydenhuolto.

Elämyskameli suosittelee
kunnon ruisleipä, mieluusti näkkileipä

Sämpylä

Mä postaan taas töistä. On sämpylän hattu, kuten piireissä humoristisesti sanotaan. Sämpylä on päivystysjärjestely, jossa on järjestelty yhdelle tyypille päivystykset peräkkäin. Koska jo ihmisen fysiologia estää, eivät nämä päivystykset ole peräkkäisinä päivinä vaan niiden välissä on yksi päivä. Mä olin hommissa siis perjantaiyön ja pääsin lauantaiaamuna ja sunnuntaiaamuna palasin takaisin kustannuspaikalle sämpylän hattua leipomaan (syömään?). Vielä pitäisi 9,5 tuntia jaksaa, mutta onneksi mä pääsen viimeistään kolmen maissa unille. Vähän alkaa silmää jo painaa. Lakisääteisen viikkolevon suoritin lauantaina lähinnä nukkuen, mansikoita syöden ja Handymanin tietsikoinnista maristen. Hyvä viikkolepo.

Handyman oli tänään ihan enkeli, kun se toi mulle ja mun työkaverille ruokaa. Firman ruokalassa tarjoiltiin broileripekonikastiketta, joka ei houkutellut jo pekonin vuoksi. Handyman kävi herrasmiehenä hakemassa rouville nepalilaiset herkkuannokset ja täällä me sitten päiviteltiin, että kuinka mukavaa se oli. Ihan sai herroiksi elellä. Muutoin ruokatilanne on surullinen, sillä päivystysbanaanit jäivät kotiin. Katse maahan ja järkyttynyt päänpudistus tähän kohtaan.

Facebook näyttäämulle taas paitsi turhanpäiväisiä, myös silkan loukkaavia mainoksia. Mulla alkaa loma neljän viikon päästä, joten "Ahdistaako töihin paluu loman jälkeen?" on mahdollisimman irrelevantti kysymys. Toinen on "Mikä on pahinta, mitä neuvolan täti voi sanoa odottavalle äidille?" Se melkein tekisi mieli käydä katsomassa, koska mä oon ite ollut neuvolan täti joskus. Jopa uhkaavalta kuulostaa toteamus "lastenhoitajamme huolehtii koululaisestasi koulupäivän jälkeen". Ei kiitos.

Nyt tekisi mieli sanoa ruma sana kun olisi töitä mutta kone ei toimi. Miksi aina keskiyöllä?

Sammakkoprinssi

Handyman on on puhunut koko viikonlopun säästä. Se on ollut suoranaisen ukkoshurmoksen vallassa, seuranut tarkasti Ilmatieteen laitoksen säätutkia ja sade-ennusteita ja välillä murahdellut pahaenteisesti "kohta sataa" tai ääni väristen julistanut "rankkasateen todennäköisyys on 98 %". Murhe oli suuri, kun luvatut rankkasateet jäivätkin vain lauantai-illan viiden minuutin ripsaukseen. Nyt Handyman kiukuttelee Ilmatieteen laitokselle, kun luvattiin liian korkeat todennäköisyydet.

Me käytiin eilen mun vanhempien kanssa Plantagenissä ja Bauhausissa. Ne paikat on ruotsalaiset ja saksalaiset suunnitelleet pien- ja rivitaloasukkaiden viimeistenkin elämänhalun rippeiden hävittämiseksi. Joskus mulle tulee epäpuhtaita ajatuksia pientaloasumisesta, mutta jatkossa riittää että mä mietin Bauhausin valaisinhyllyjä, jotta moiset epäpuhtaat ajatukset häviäisivät mielestä. No se ei oo aiemminkaan ollut vaikeaa, koska haravointi ja lumenluonti on niin kamalia eikä todellakaan oo ylevää pohtia jotain roskamaksuja. Onneksi ei tarvitse pohtia edes parvekekalusteita.

Tuntemattomien saunakäytös on pohdituttanut mua taas tänään. Jatkossa lienee parasta istua siellä hiljaa, vaikka olisikin kaverin kanssa, että välttäisi ventovieraiden irrelevantit keskeytykset. Kerran mä kyselin Geeltä ja Långstrumpilta, onko niillä palavaa halua muuttaa pihalliseen asuntoon, koska mun fb-feedissä tuntuu olevan pienen pihan haluavia melkein vaivaksi asti. Todettiin, että puutarha kuulostaa mahdottomalta vaivalta (kaikilla meillä on asiasta myös omakohtaisia kokemuksia lapsuudenkodeista), mutta kyllähän siihen oli jonkun matamin ryhdyttävä päsmäröimään, kuinka ihanaa on kadottaa itsensä pioninvarsiin ja kuinka puutarhanhoito on niin paljon ylevämpää kuin esim. TV:n katselu. No kiitos inputista, mutta se ei ollut kysymykseni. Tänään juteltiin Långstrumpin kanssa saunassa Enkeli-Elisan keksijästä ja koko kohun surkeudesta, kerroin Kuukausiliitteen juttuja. Olin juuri päässyt kertomasta, kuinka kirjailija syytti koulua, Vantaan kaupunkia ja nimeltämainitsematonta seurakuntaa nihkeydestä, kun saunan nurkasta keski-ikäinen nainen osallistui keskusteluun toteamalla: "No mut Vantaan kaupungin lastensuojelu onkin ihan paska paikka. Ne työntekijät pitäis laittaa riviin ja ampua. Niitä on tosi vähän." Mykistävä lausunto kerta kaikkiaan. Jatkossa on tosiaan ehkä parempi olla synkkänä saunassa hiljaa ja jutella asiat suihkussa tai altaassa.

Eivät kaikki saunapuhujat toki vastenmielisiä ole. Kerran juteltiin Långstrumpin kanssa ihmisen loisista (tähän meitä innoitti Lääketieteellisen aikakausikirja Duodecimin tarpeettoman realistisesti otsikoitu juttu "Perä pörisee, bongaa parasiitti"). Olin artikkelista innostuneena perehtynyt tarkemmin jo unohtamaani bilhartsia-matoon, joka viehättävästi porautuu ihon läpi, ui verisuonten mukana keuhkoon kypsymään, matkustaa sieltä maksaan ja edelleen munuaisiin ja suolen verisuoniin munimaan sekä edelleen keuhkoihin. Tällä kertaa nuori nainen osallistui täysin asiallisesti keskusteluun kyselemällä moisen taudin hoidosta ja hänelle oli suorastaan ilo vastata.  Näiden takia tosiaan pitäisi puhua loisista ja muistakin vastenmielisistä asioista saunassa useamminkin.

Elämyskameli suosittelee
hurmoksellisuus

Nokirystyset

Lankomiehestä on paljon hyötyä. Ensinnäkin sille voi myydä tai siltä voi ostaa käytetyn auton. Tää on lankomiehen yleisin käyttötarkoitus. Mulla on yksi oikea lankomies ja yksi testilankomies, josta toivottavasti tulee joskus ihan oikea lankomies, koska ihmisellä nyt ei vaan voi olla liikaa lankomiehiä eli suovereita (suoveriä?). Molemmat mun langot on tosi kivoja, niiden kanssa on hauskaa viettää aikaa muutenkin kuin renkaita potkimalla. Mun oikea lankomies kutsui mut ja Handymanin tyttöystävänsä mökille toissapäivänä ja siellä olikin jännää. Paitsi että siellä oli hauskaa seuraa ja herkullista ruokaa, pääsi siellä myös savusaunaan. Mä en oo koskaan aiemmin ollut savusaunassa ja mua jännitti se aika lailla. Jännitti jopa niin paljon, että meinasin jänistää koko hommasta. Onneksi kuitenkin reipastuin ja päätin mennä sinne. Pitkät, pehmeät löylyt ja hurjan pimeää! Oppiikohan sitä ikinä, että käsiä ei kannata nostaa pään yläpuolelle, ellei halua mustia rystysiä? Pääsi myös järveen vesijuoksemaan, vaikka onkin kuulemma poikkeuksellisen pönttöä viedä vesijuoksuvyötä mökkireissulle.

Mun kahvinjuontieksperimentit sujuu hyvin. Toissapäivänä käytiin mun vanhempien kanssa torikahveilla, kuten usein kesälauantaisin. Tai no ei ne oo torikahvit vaan hallikahvit Hakaniemen hallin Merja Nätin kahvilassa, kun sieltä saa siikaleipiä. Mä päätin hullutella lattekahvilla. Se oli ihan hyvää. Tänään töissä se mun valmentajatyökaveri teki mulle jälleen kahvidrinkin ja opetti aamulla, että sellaisissa tilanteissa, kun kaapissa ei ole maitoa, me juomme teetä. Tästä tulee hyvä kuukausi ja kahvista rakas hullutteluharrastus.

Elämyskameli suosittelee
suoverit

Päivystysvapaalla

Jälleen päivystysvapaalla, jee! Mun jee-sanan käyttö lisääntyy päivystysvapaalla merkittävästi muuhun aikaan verrattuna. Kerran olen jopa todennut "Friba friba jee jee jee!" Inhibitiot on alhaalla, päivystysvapaa vastaa hyvää hiprakkaa ilman että tarvitsisi juoda pahanmakuista alkoholia. Se toimii ennen kaikkea psyykkisesti, sillä esim. viime yönä mä nukuin ihan hyvin, nukuin puoli kolmesta puoli kymmeneen. Silti olen tänään käyttänyt jee-sanaa ja myöhästynyt sovituista aikatauluista useamman kerran. Jonkinlaista harkintakykyäkin olen kuitenkin käyttänyt, koska Handymanin sydäntäsärkevästä maanittelusta huolimatta en ostanut uutta digiboksia vanhan, kieltämättä ärsyttävän usein kaatuilevan laitteen sijaan. Parempi pitää vanha laite vanhoine vikoineen kuin opetella uuden laitteen uusia vikoja.

Työyö oli mukava. Illalla oli paljon hommia mutta me saatiin apua, joten oli ihan leppoisaa. Alkuyöstä kaverin mentyä nukkumaan puuhailin koko ajan jotain. Kahdelta havahduin pohtimaan, miksi ihmeessä mä puhkaisen vanhan taaton virtsarakkoa 7 mm:n paksuisella metallisella terävällä putkella kahdelta yöllä. Miksi vaari ei saanut nukkua rauhassa vaan oli yösydännä kyyditetty tällaista hommaa varten sairaalaan? Ei sitä kauaa ehtinyt pohtia, kohta oli kusi sukassa (sananmukaisesti). Illalla Tulli toi huumekuriiriepäillyn, jolta pyydettiin vatsan TT-tutkimusta huumepakettien osoittamiseksi. Lähetteessä kuitenkin kerrottiin, Tullin epäilevän potilaan kuljettavan "muumeita" elimistössään ja mua nauratti niin kovasti, ettei tulkinnasta meinannut tulla mitään. Vieläkin naurattaa, kun mä mietin sitä. Muumeita! Okei, ehkä se on hauskaa vain läsnäolleelle.

Mä en muista, oonko jo hehkuttanut Lotta Backlundia täällä. Mä oon kyttäillyt sitä jo kauan, koska se on niin hauska. Mä oon melkein sen sydänystävä, koska mulla on sen kanssa neljä yhteistä fb-kaveria, me ollaan samanikäisiä (tai ainakin samana vuonna syntyneitä) ja meillä on aina Budapest (Backlund on syntynyt siellä ja mun isä oli siellä vuosikausia töissä joskus 80-90-luvun taitteessa, joten mä oon käynyt siellä monta kertaa). Mutta siis Lotta Backlundilla on uusi blogi, jota mä luen hurmoksessa ja ääneen nauraen, se on ihan loistava.

Elämyskameli suosittelee
Lotta Backlundin blogi

Lehdistö

Mä en yleensä tapaa laittaa linkkejä Facebookiin. Tai jos joskus tapaankin, niin en uutisia. Mulla on kuitenkin hyvin paljon kavereita, jotka linkittää uutisia eri nettisivuilta, mun feedi on täynnä linkkejä toimittajien kirjoittamiin uutisiin. Jotkut linkittää jopa säätilaa. Mulla on aina vähän epämukava olo kun joku laittaa feediin uutislinkin. Siitä tulee sellainen fiilis, että linkittäjä luulee, että mä en seuraa aikaani. Etenkin silloin olo on kummallinen, kun laitetaan linkki johonkin uutiseen ilman, että linkittäjällä olisi mitään sanottavaa tai omaa näkökulmaa uutisesta. Tulee vain linkki ja ehkä joku yksittäinen sana, vaikkapa "ohhoh". Linkeistä pystyy vakoilemaan ihmisten käyttäytymistä paljon paremmin kuin statuksista. Statuksia kirjoittaessa ihminen valitsee itse mitä sanoo ja miten sen sanoo. Linkkiä postattaessa ei ehkä mietitä, mitä kaikkea tämä linkki kertoo. Räikein paljastus tulee jo linkitettävässä sivussa. Jos postaa tiedon "oikeasta" uutisesta (vaikkapa jonkun poliitikon sanomisista tai onnettomuudesta) iltapäivälehden nettisivuilta, tulee antaneeksi itsestään sellaisen kuvan, että seuraa vain iltapäivälehtien nettisivuja. Mä oon samaa mieltä Kari S. Tikan kanssa siitä, että iltapäivälehdistön seuraaminen kuuluu jossain määrin yleissivistykseen, mutta Hesarin etusivulla oleva IS:n otsikkolaatikko riittää syvyydeksi. On ymmärrettävää, että jos haluaa kertoa ystävilleen Kimi Räikkösen vetäneen blondilta bikinit päältä luksusjahdilla, on tarpeellista linkata Iltasanomiin, mutta yhtään vähemmän kiinnostavat uutiset mä luen mieluummin jostain oikeasta lehdestä. Mun mielestä on yleensä aika yhdentekevää, mistä yksittäisen uutisen lukee, kunhan osaa suodattaa toimittajan subjektiiviset mielipiteet uutissisällöstä. Iltapäivälehtien nettisivujen huono puoli on se, että siellä tarjolla oleva jatkosisältö ei ole mulle mielekästä. Mä tykkään lukea vakavampia lehtiä, koska siellä muut uutiset on usein sellaisia, etten mä ymmärrä niistä paljonkaan etukäteen ja opin siis koko ajan jotain. Mut tää on siis vain mun oma ja siten todennäköisesti hyvin väärä mielipide.

Mä varasin tänään huoneen Naantalin kylpylästä syyskuulle! Mä en oo varmaan ikinä ollut Naantalissa enkä tiedä sieltä mitään muuta kuin Muumimaailman ja sen, että Heikelä Korporaation Heikelä pitää sitä hyvänä kesäkaupunkina (hyvä syy jättää menemättä), mutta kun tarjoutui tilaisuus mennä koulutukseen Naantalin kylpylään ja kylpeä pari iltaa, niin eihän sitä voi ohittaa. Pääsee vielä kaverin kanssa! Mä oon jo ihan innoissani.

Glockenspiel

Kevin-leffan jälkeen mulla on soinut päässä jatkuvasti Buddy Hollyn Everyday. Mikäs siinä, suloinen pieni rallatus ja hauska kellopelimäinen pimputus. Mä oikein tahallani hyräilen sitä mukavissa tilanteissa, esim. kotona puuhaillessani, ulkona kävellessäni tai uimassa, koska Kevinin ahdistava tunnelma vähän tuhosi kappaleen keveyttä. Musiikkivalinnat olivat kyllä leffassa täydellisen onnistuneita ja mitä enemmän mä sitä leffaa muutenkin mietin, sitä paremmaksi se muuttuu. Ei ollut ehkä se paras valinta leppeään hotelli-iltaan, mutta kulttuurielämyksenä erittäin onnistunut.

Juhannusjuhlat olivat myös onnistuneet omassa kategoriassaan. Mukavaa väkeä, hauskaa oli. Kokeilin uudelleen tehdä falafeliä ja se oli jälleen hyvää. Tällä kertaa sen keralle tein satay-kastiketta ja tämä oli yllättävän onnistunut kombinaatio. Ehkä jopa parempi kuin viimevuotinen vetinen jogurttikurkkusoosi, niin herkulliselta kuin se kuulostaakin.

Mä kävin tänään Töölössä selkäleikkauksen jälkitarkastuksessa. En tavannut leikannutta lääkäriä vaan jonkun toisen, joka oli mukavasti ajoissa. Kovasti paljon meistä kumpikaan ei käynnistä hyötynyt - kun olin sanonut, että olen pääosin oireeton, lääkäri oli kovin tyytyväinen ja alkoi toistella, että sitten ei tarvitse jäädä poliklinikalle seurantaan. No en mä muuta odottanutkaan. Sellaisen ohjeen se antoi, että jos se vaivaa, kannattaa ensin levätä ennen kuin ottaa särkylääkettä. Pöljä neuvo. Silloin kun se vaivaa, mä otan särkylääkettä voidakseni levätä. Ei se kävellessä tai liikkuessa vaivaa vaan nimenomaan levossa. Mut ehkä mä luotan enemmän itseeni kuin johonkin random neurokirurgiin. Eihän se sitä kipua tunne. En aio kuitenkaan täysin hylätä neurokirurgin neuvoja vaan ottaa vaarin sen suosituksesta alkaa uida selkää. Kuulemma selkäuinti on diskusprolapsipotilaille parasta vesiliikuntaa. Rintauinti ei ole suositeltavaa. Edelleenkin aion käydä myös vesijuoksemassa, kun saan seuraa, mutta yksin käydessä voisin testata selkäuintitaitojani.

Elämyskameli suosittelee
oikea vesiliikuntalaji jokaiseen vaivaan

Glo

Spontaani minilomanen! Tarkemmin erittelemättömästä syystä tuli tarpeelliseksi käyttää pikaisesti Palace Kämp -yhtymän palveluksia. Tarve todettiin tänä aamuna ja koska Palace Kämpin ravintoloihin ei voi varata netissä pöytää samalle päivälle, kohdistui valinta hotelliin. Handyman varasi Kluuvin Glo-hotellista huoneen ja täällä me nyt ollaan! On lupsakkaa olla kotikaupungissa hotellissa. Illan aikana on käyty jo pariin otteeseen kotona ensin hakemassa tavaroita ja myöhemmin laittamassa kikherneet likoamaan (se unohtui ekalla kerralla) ihan stressittä. Käytiin myös syömässä (Yliopistonkadun Memphis, pettymys) ja leffassa, josta tuonnempana lisää. Nyt katsellaan Kluuvikadulle kuudennen kerroksen ikkunasta. Huoneen erikoisuutena on sellainen suihkunurkkaus, että sieltäkin näkee suoraan ulos. Huoneen ameniteetit ovat hupaisia: minibaarin perusherkkujen lisäksi valikoimassa on esim. gojimarjaluomusuklaa (8 e), purukumipakkaus (4 e) ja kolmen kondomin lajitelma (10 e). Maksutta olisi päässyt spa-osastolle, mutta ei me keretty, kun piti alvariinsa käydä kotona liottamassa kaiken maailman herneitä. Aamulla saa aamupalaa, ihanaa.

Finnkinolla menee tällä hetkellä aika vähän kiinnostavia leffoja. Mä oisin ehkä valinnut Men in Black III:n tai elokuvan Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (Salmon Fishing in the Yemen), mutta nää ei Handymania kiinnostaneet, joten mentiin katsomaan Poikani Kevin (We Need to Talk about Kevin), joka oli pahan mielen elokuva vailla vertaa. Kyllä ahdisti ja oli aika lannistunut olo sen jälkeen. Onneksi kaikki ihmiset ei oo sosiopaatteja. Ehkä mieluummin olisin katsonut vaikka American Pie 4:n.

Elämyskameli suosittelee

minilomat ja iloiset elokuvat

Pikkusisko

Airi sai pikkusiskon. Se on sen kaima, mutta uudempi ja pienempi. Mä en tarvii hillittömän suurta näyttöä, koska käytän tietokonetta lähinnä fb:n selailuun ja blogin päivitykseen sekä kerran vuodessa pienimuotoisen presentaation tekemiseen. Sen sijaan koneen on syytä olla pieni ja kevyt, koska blogia pitää päivittää ulkomaillakin. Vanha sotaratsu on jo uupunut - tuuletin pärisee, nivelet natisee ja akku toivoo latausta jopa pari kertaa päivässä. Sydäntä lämmittää, että vanhakaan Airi ei kuitenkaan vielä jouda viimeiseen lepopaikkaansa vaan saa uuden kodin Handymanin työpaikkanörtin luota. Siellä sillä leikitään!

Mä join eilen kahvia. Työkaveri oli sitä mieltä, että olisi syytä aloittaa, suositteli maidon kera. Viimeksihän mä treenasin kahvinjuontia valmistumisen jälkeen 2006, jolloin kolmen viikon ajan mä join kahvia töissä päivittäin, mutta kun se ei lupauksista huolimatta muuttunut hyvänmakuiseksi, uuvuin ja jätin leikin kesken. Nyt mulle on viimeisimmän vuoden aikana alkanut tulla epäpuhtaita ajatuksia kahvista. Lähinnä mua kiinnostaisi tykätä café au lait'sta, koska se tarjoilusammio on niin kaunis. Mun eilen juoma kahvidrinkki oli kaksi osaa liikelaitoksen standardipaahtoa (ehkä Juhla Mokka?) sekoitettuna yhteen osaan ykkösmaitoa. Se ei ollut mitenkään mahdottoman pahaa ja siitä jäi hyvä maku suuhun. Mä en todellakaan ala kahvia suuremmin harrastaa ja haluan jatkossakin päivystää ja muutenkin elää ilman merkittäviä kofeiinimääriä, mutta voisihan sitä joskus hullutella tilaamalla sen oleen.

Rexona on päättänyt mainostaa itseään typerällä naiset ovat vahvoja - he eivät ole vahvoja - he ovat vahvoja -lööperillä. Pöllö mainos huomioiden oikein harmittaa, kun olin ostanut uimasaippuaksi Rexonan uutuutta (minttu ja teepuu). Semmoista surkeaa mainontaa kun ei mielellään tukisi. Yllättäen kuitenkin saippua oli aika vinkeää. Se jotenkin oudosti teki ihosta todella viileän tuntuista ja jopa vähän kihelmöivää. Tuoksusta ja kihelmöinnistä tuli sellainen olo kuin olisi peseytynyt hammastahnalla. Jotenkin hassun kiva olo. Muutenkin tietty päivystyksen jälkeisen aamu-uinnin jälkeen olo on varsin hyvä oli sitten ostanut mitä saippuaa hyvänsä.

Elämyskameli suosittelee
vinkeät kokemukset

Handymanin takinkääntö

Me käytiin tänään töölöläisen lapsen synttärijuhlissa. Handyman on edelleen illallakin aivan innoissaan, koska juhliin osallistui myös julkisuudesta tuttu poliitikko. Handyman oli tästä mukavasta miehestä niin otettu, että suunnitteli jo äänestävänsä häntä seuraavissa vaaleissa. Muuta en voi sanoa kuin että onneksi se on eri vaalipiirissä, koska muuten voisi Handymania eläkepäivinä kaduttaa hairahdus apilanlehtimereen. Mutta kerrassaan oli mukava mies ja juhlatkin oli mainion hauskat. Mä oon aina iloinen, kun meidät kutsutaan lasten synttäreille, koska ne on kivoja juhlia. Niissä aikuiset on yleensä hyvällä tuulella ja paikalla on herttaisia ja innokkaita lapsia. Lapset (yleensä kuitenkin yli kaksivuotiaat) ovat lisäksi niin ihanan rehellisen itsekkäitä ja kiinnostuneita lahjoistaan. Itse aikuisena lahjoihin pitää suhtautua jotenkin coolisti.

Mä kävin tänään Tennarin Jogo-baarissa ostamassa jogurttijäädykettä (vai mitä se on?) lisukkeilla. Se oli hyvää! Otin maustamatonta ja mansikkaa, maustamaton oli selvästi parempaa. Lisukkeet oli ihan mainioita! Mä otin mansikan-, kiivin- ja tuoreen ananaksen paloja, pähkinöitä, mysliä ja Tutti Frutti -karkkeja. Sieltä voisi ostaa hyvin mahtavan hedelmäsalaatin jogurttikastikkeella. Ja siis se pehmytjogurtti oli todella hyvää, lämpimällä ilmalla jopa parempaa kuin jäätelö. Ihan nappiin mun makuun.

Mä kävin eilen leffassa entisen työkaverin kanssa. Käytiin katsomassa Koti eläintarhassa (We Bought a Zoo), joka oli kiva. Herttaisia eläimiä ja ystävällisiä ihmisiäkin. Ideana se, että toimittajayksinhuoltajaisä muuttaa kahden lapsensa kanssa taloon, jonka kylkiäisenä tulee eläintarha, joka pitäisi saada toimimaan. Perustuu löyhästi tositarinaan. Aika tunteellisia juttuja käsiteltiin, esim. kuolemaa monella tasolla, mutta silti ei vaivuttu mahdottoman sentimentaalisiksi. Näyttelijät olivat hyviä ja tuli sellainen olo, että elokuva oli tehty rakkaudella. Ei ehkä paras vaihtoehto toimintaelokuvien ystäville, mutta kevyttä, hyväntuulista viihdettä toivoville eläinfaneille napakymppi. Siitä tuli hyvä mieli.

Elämyskameli suosittelee
ks. yllä

Kuuro

Mä pääsin vihdoin tänään puistojumppaan. Viime viikolla mä päivystin torstaina ja olin kauhean työpäivän uuvuttama torstaina, joten ei tullut mentyä. Tänään mä pääsin lähtemään töistä vasta 20 yli kolme, joten en ihan ehtinyt puoleksi Stadikalle, mutta puistojumpasta myöhästyminen ei ole suuri synti. Jumppa oli muuten kiva, mutta ohjaajan lihaskuntoliikkeet oli puoleksi selkävammaiselle sopimattomia ja toiseksi puoleksi aika tehottomia. Onneksi mulla on omat liikkeet takataskussa. Jos hengailee sopivan kaukana, ei näe ohjaajan mahdollista pahaa silmää, kun puuhailee omiaan. Motivaatiota koetteli rankka sadekuuro, jonka jälkeen tavarat ja jumppari oli aika lailla kastuneet. Toisaalta sade raikasti mukavasti ja onhan siinä nyt eri fiilis jumpata ulkona sateessa kuin sisällä keskellä talvea. Mun alkuperäinen suunnitelma oli mennä uimaan jumpan jälkeen, mutta Helsinki-päivän maksuton sisäänpääsy Uimastadionille esti mun suunnitelman. Rampo totesikin mun olevan antidemari, kun en suostu menemään jonnekin nimenomaan sen takia, että sinne pääsee maksutta.

Handyman on kärsinyt iltaisista päänsäryistä ilmeisesti osin stressiin ja osin nestevajaukseen liittyen. Tänään Handyman ei jaksanut mennä päänsäryn vuoksi lenkille, mutta pyysi sitten kävelylle. Käveltiin Töölönlahdelle ja siitä tänään avattua Baanaa Ruoholahteen. Handyman oli arvattaenkin sitä mieltä, että Baana on sitten viimeistä hipsterihyysäystä ja rahat olisi voinut mieluummin lähettää Espanjaan, mutta mun mielestä se oli ihan kiva. Pääsee näppärämmin Ruoholahteen ja Lauttasaareen keveällä liikenteellä ainakin täältä. Voi kävellä Anopille nopeammin!

Elämyskameli suosittelee
puistojumppa

Keittopettymys

Mä oon niin paljon kohkannut siskonmakkarakeiton ylivertaisesta herkullisuudesta, että mun oli pakko uskaltautua tekemään sitä itse. Lohikeittokin on melkein parempaa itse tehtynä kuin muualla. Valitettavasti siskonsopasta ei tullut samanlaista kotiklassikkoa. Itse soppa oli ihan hyvää, mutta makkarat sisältä ihan liian suolaisia. Todella omituista. No onneksi soppa jäi ravinteliherkuksi.

Siskosta tuli mieleen Pikkusiskon sitkeä duuni tuplamaisteriksi. Tyyppi on nyt YTM&OTM ja aikuisten työssä. Mä ihan pakahdun ylpeydestä. Upee tyttönen, onnea!

Mulla oli töissä yllättävän raskas viikko. Perjantai oli niin kamala päivä, etten sitten terkkarityön muista yhtä tuskallista työpäivää kokeneeni. Potilaita oli kamalasti (noin 60), työolosuhteet eivät toimineet ja meininki oli muutenkin ihan kaoottinen. Potilaat olivat toki vielä huonolla tuulella, kun kaaoksen vuoksi aikataulu ei pitänyt ollenkaan. No onneksi tällä erää ultraäänisijoitusta on jäljellä enää 11 päivää. Kun ensi viikon viisi työpäivää jaksaa, niin kesäkuun kahtena viimeisenä viikkona töitä onkin päivystysten ja juhlapyhien vuoksi enää tiistaista torstaihin.

Elämyskameli suosittelee
Soul Kitchenin siskonmakkarakeitto

Lost, returned or broken

Mä päivystin eilen. Äitiyslomalla oleva työkaveri vei mut päivystysvapaan kunniaksi Kasvihuoneilmiöön, koska se toivoi mun ostavan jotain hullua. Se oli niin ällistyttävä paikka, että menin ihan lukkoon enkä osannut ostaa muuta kuin lounasta ja ilimajokelaista pippurisalmiakkia. Tokihan mun ois kannattanut tuoda sieltä Handymanille vaikka luonnollisen kokoinen istuva intiaani, jolla on suden pää sylissä tai toistakymmentä hopeanväristä kynttilänjalkaa, mutta en mä kyennyt. Mainio paikka kyllä kerrassaan. Lounasvaihtoehtojakin oli niin paljon ja ne olivat niin herkullisen näköisiä, että olisi tehnyt mieli maistaa kaikkia, mutta siskonmakkarakeitto vei voiton ja samalla kielen mennessään. Jälkkäriksi otin lämpimän munkin ja maistelin myös vohvelia. Älyttömän hyvää. Päivystyksen jälkeen yleensäkin kaikki maistuu hyvältä, saati sitten jo muutenkin herkulliset jutut. Mulla on päivystäessä jotenkin sellainen meno, että yleensä syön banaanin ennen kuin se alkaa (kolmelta) ja seuraavan kerran muistan syödä nukkumaan mennessä (kymmenen-yhdentoista maissa). Silloin syön yleensä Saarioisten keiton tai edellispäivän tähteitä. Aamulla syön sitten jugurtin ja ehkä banaanin ja nekin lähinnä siksi, etten joutuisi kantamaan niitä takaisin kotiin. Joskus olisi toki fiksua syödä siinä illallakin, mutta kun sanelemattomien tutkimusten lista saa mut hurmokseen eikä tuu mieleen.

Kesä on kerrassaan tullut. Joka paikassa on vihreää ja tänään Espoossa kärpänen lensi suoraan mun oikeaan silmään. Se oli meille molemmille järkyttävä kokemus, koska sen kärpäsen raaja meni mun alaluomen alle ja mun piti onkia se pois. Mä selvisin vähäisellä sidekalvovammalla, mutta kärpänen joutuu jatkamaan elämäänsä viisiraajaisena, jos ollenkaan. En kuitenkaan talveen vaihtaisi eikä ehkä kärpänenkään.

Elämyskameli suosittelee
siskonmakkarasoppa

Naku perussuomalainen (sit.)

Mä kävin tänään uimassa. Ekaa kertaa tällä kaudella Stadikalla näkyi myös vanha kunnon HH. Ihan sydäntä lämmitti nähdä hänet, vaikka meininki oli entisenlaista. Olin naapurisuihkussa ja koko ajan HH keskusteli oman väen kanssa karhealla äänellä. Erikoisempi tapaus oli reipas keski-ikäinen nainen, joka oli mun naapurikaapissa pukuhuoneessa ja kysyi multa, että oonko käynyt Töölössä selkääni leikkauttamassa. Pakko oli tunnustaa. Tää tyyppi oli anestesiahoitaja Töölön ortopedisessä leikkaussalissa ja sanoi tuntevansa siistin työn jäljen oman talon tuotokseksi. Siinä jonkin aikaa turistiin. Rouva esittelikin itsensä ja kertoi olevansa kaupunginvaltuutettu. Kysyi, oonko mä helsinkiläinen ja kun myönsin, niin se antoi mulle käyntikorttinsa. "Laita vaikka meiliä!" Heti Stadikan ulkopuolella mun piti googlata se tyyppi ja tokihan se osoittautui perussuomalaiseksi (sit.). Mun mielestä on jotenkin säälittävää olla poliitikko ilman, että liittyy puolueeseen. Se on aika puolivillaista politikointia. Mut tää tyyppi oli puolivillaisuudestaan huolimatta mukavan tuntuinen ja iloinen. Mä tykkäsin.

Me käytiin Handymanin sekä Neurologian nuoren toivon kanssa Ilonassa syömässä. Neurologian nuori toivohan on mun kurssikaveri, joka on edelleenkin kandi, vaikka on jo vuosia sitten väitellyt ja ihan kohta dosenttikin (jos siis ei olisi kandi). Hyvä jätkä ja oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa! Neurologian nuori toivo on toki jo muuttanut Suomen ahtaista tutkimusasetelmista ulkomaille ja nyt jo toisille ulkomaille (Briteistä Bostoniin). On mukavaa, että hän mahduttaa meillä kyläilyn Suomen reissuunsa.

Puolustusvoimat viettää tänään lippujuhlaansa. Tärkeämpänä juttuna kuitenkin mun vanhemmilla on tänään 35-vuotishääpäivä. Mä oon niistä niin ylpeä! Onhan se komeaa olla naimisissa 35 vuotta. Mä oon juhannuksena ollut naimisissa 3,5 vuotta ja sekin on mun mielestä jo hienoa. Nii ja sekin on onnittelun arvoista, että Vilunki juhlii muutaman päivän päästä viisi- tai kuusivuotishääpäiväänsä (vai seitsemän?). Onnea!

Elämyskameli suosittelee
syyt juhlaan

Penkassa viihdytään

Kerroin viime viikolla, kuinka äitini Volkswagen järjesti meille jännitystä mäntsäläläisellä bussipysäkillä. Auto korjattiin ja rohkeasti oli suunnitelmissa lähteä sillä ylioppilasjuhliin Pirkanmaalle. Äiti toi sen meille perjantai-iltana ja ajateltiin vielä illalla lähteä vähän ajelemaan illaksi Espooseen. Päästiin Länsiväylälle ja siinä se taas hajosi, sama valo syttyi eikä yli viittäkymppiä saanut ajaa. Huomaavaisesti se kuitenkin hajosi Lauttasaaren kohdalle, joten saatettiin mennä kylään Lankomiehelle. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Enpä tiedä, ostaisinko itse VW-merkkistä autoa tämän jälkeen.

Tänään me vietiin Uimakaveri Geen 1,5-vuotias poikanen leikkipuistoon, jotta kundi ymmärtäisi, että muidenkin kuin vanhempien kanssa voi hengailla. Jätkä oli ihan tyytyväisnä, koska sai leikkiä idolinsa Handymanin kanssa. Oli kovin sateista, joten me oltiin ihan kiintymysvanhempina lapsen perässä koko ajan sateenvarjoinemme (sen takia koko ajan sen perässä, ettei me voitu istuakaan missään, kun kaikki penkit oli märkinä). Mulle tuli kovin haikea olo, kun näin puistotönön seinässä tiedotteen kesäruokailuista. Se vasta oli elämää, kun saattoi pyöräillä leikkipuistoon muovilautanen, -lusikka ja -muki repussa ja sai puistontädiltä hyvää soppaa. Nykyään täytyy mennä ravitsemuskeskukseen syömään omituisia ruokia kuten chili-rock-broileripataa tai siskonmakkarakastiketta ja maksaa niistä bussilipulla. Ei saa enää iloiselta tädiltä maksutonta soppaa.

Elämyskameli suosittelee
maksuton soppa