Duunitietoutta

Hätäisten kommentoijien innoittamana pikaisesti uudesta duunista raportoin. Nyt on siis todellakin jo kolmas päivä marraskuuta, mutta koska virka-aikaista työtä ei tehdä viikonloppuisin, olen ollut töissä vasta yhden päivän. Eli hold your horses vaan.

Tänään oli perehdyttämispäivä. Solun vastaava näytti tietojärjestelmää, tiloja, työkavereita ja muutenkin opetti talon tavoille. Aamupäivä oli varattu perehtymiseen ja iltapäivällä pääsin tositoimiin. Oikein hauskaahan se on, perustyö. Tuntee itsensä tarpeelliseksi ja osaavaksi. Ihmiset olivat mukavia, jopa se aiemmin kännissä vastaanotolla riehunut alkoholismin kieltävä naispotilas, joka oli tällä kertaa selvin päin (koska ei ollut kamalien vatsakipujen takia pystynyt juomaan mitään moneen viikkoon, heh). Koin taas itseni niin kansankynttiläksi kun kieltäydyin uusimasta mielestäni turhia ja vaarallisia lääkkeitä, vaikka niistä niin kiva olo käyttäjälle tuleekin.

Toki oli mielessä tulla raportoimaan työkuvioista jo aiemmin tänään, mutta kotiutumisen jälkeen on ollut kiirettä. Se on lyhyessä työmatkassa mahtavaa, että jaksaa tehdä kaikkea illalla kun on saanut nukkua pitkään ja kotiin tullessa on vielä aurinkoista! Käytiin Handymanin kanssa ostamassa täydennystä Lonely Planet -sarjaan, sitten käytiin Porkkiksen kanssa jumpassa ja illasta vielä Homiksen matsissa, joka olikin tosi jännä huh huh! Homis hoiti homman kotiin ja voiton Vuosaareen yhden pisteen marginaalilla. Go Homis!

Toissapäivänä meillä kävi kylässä Pikkusisko Teekkaripoikaystävänsä kanssa. Ilmeisen vakiintunut pari, kun ovat oikein matkustelevaisia (nyt Helsingissä, maaliskuussa Thaimaassa). Teekkaripoikaystävä on kyllä oikein kelpo mies, mää hyväksyn. Pikkusiskolla oli taas tietokoneasiaa Handymanille ja molemmilla terveyshuolia, joita olivat mulle säästelleet (Pikkusiskolla hammasasiaa ja Teekkaripoikaystävällä yskä). Mitäs mä niille. Sanoin tympeään tyyliini, että eihän noille mitään voi. En mä ainakaan voi.

Huomenna on töissä jo ihan täysi päivä, siitä lisää tuonnempana.