Elottomuus

Handyman vei mut aamulla Jumboon roumantik-aamiaiselle. Handyman on niin kiltti. Satuttiin sattumalta tapaamaan siellä pari vantaalaiskaveria ja pääsin toteuttamaan ikiaikaista kauppakeskuslääkäriperinnettä (vrt. Töölön kirjaston konsultoiva lakimies), kun kaveri pyysi nuhalääkereseptiä. Totta vieköön mä sen kirjoitin, koska nuhainen mies on luonnon suurin epäreiluus naisia kohtaan - ei ymmärrä mikä on vialla vaan marisee naiselleen niin että kohta ovat riidoissa. Ja koska Handyman on toiminut bestmanina tämän vantaalaispariskunnan häissä, on parasta tehdä niin kuin pyydetään ettei Handymanin uskottavuus hyvien liittojen bestmanöinnissä mene.

Jumbosta mentiin verkkokauppa.comiin ostamaan meidän äidille (!) joululahja. Kaikki äidithän toivoo tietsikkakaupasta saatavia lahjoja. Katjn ja Homis tulivat myös Verkkikseen ostamaan jotain dartsinkatselun mahdollistavaa piuhaa. Sieltä mentiin keskustan Stockmannille jossa mä tapasin vuosien jälkeen mun kummisedän! Se oli hienoa. Joskaan kummisedällä ei ollut mulle mitään asiaa vaan se lähinnä jutteli Handymanin kanssa rakennusbisneksestä, kunnes sen vaimo (mun kummitäti Putti) soitti ja käski sen seuraavaan kauppaan. Naiset!

Nii ja nyt Handyman on sitten melkein koko iltapäivän vain nukkunut ja mulla on ollut hurjan tylsää! Mä oon seurankipeä! Töissä viihtyy yksinkin, mutta näin vapaapäivisin pitää olla a) jotain tekemistä tai b) seuraa tai mieluiten c) molempia. Pahinta Handymanin kolmen tunnin päikkäreissä on toki se, että sitten se kukkuu hereillä huomiseen saakka, kun mä oon puoli yhdeltätoista jo nukkumaan menossa.