Lauantai 27. joulukuuta

Eilen käytiin eläintarhassa. Aina ennen ollaan käyty itäpuolen Tierparkissa, mutta nyt iloisten virtahepoperheuutisten vuoksi päätettiin mennä länsipuolen eläimiä katsomaan. Molemmat Berliinin eläintarhat ovat hyvin puistomaisia ja viihtyisiä. Tämä länsipuolen Zoo on ihan yllättävänkin viihtyisä ottaen huomioon että se sijaitsee 100 metrin päässä Zoologischer Gartenin juna- ja metroasemasta, joka on narkkarien suosiossa. Nähtiin virtahepovauva, mutta valitettavasti siitä ei saatu hyvää kuvaa, koska se oli melko kaukana lasista sotkuisessa vedessä ja vain hetkeksi kerrallaan nosti nenäänsä pinnalle. Sen sijaan samassa altaassa olevasta linssiludesorsasta sain kuvan. Toki muistakin herttaisista eläimistä tuli otettua paljon kuvia, mutta näitä säästellään erillisiin postauksiin ja ennen kaikkea lomakuvakisaa varten. Teaserina voin kertoa, että otin kamelivideon joka saa toki runsaasti huomiota blogissa, kunhan keksin, kuinka N810:llä saa Bloggeriin siirrettyä videokuvaa (äsken ei onnistunut!).


Zoosta mentiin shoppailemaan ensin Nike-kauppaan ja sitten KaDeWeen. Ale oli alkanut, mutta siitä huolimatta oli lähellä etten joutunut maksamaan kamerakotelosta 95 euroa! Kun myyjän mukaan mun Panasonicia ei vaan voi laittaa mihinkään muuhun kuin alkuperäiseen Leican koteloon, joka oli vielä ruma ja ruskea. Lupasin hetken miettimisen jälkeen palata asiaan. Tämä oli silkka vale, koska viisastuneena menin Saturniin (vähän-niinku On-Off) ja ostin kahdenkympin Canon-pussukan. Tuo Joulupukin tuoma kamera on yhtä aikaa niin pieni ja muhkea, ettei se tavalliseen pokkaripussukkaan mahdukaan! Niin ja Handyman sai Nike-kaupasta siistin juoksupaidan, joka päällä on hyvä LiLeillä.

Illalla mentiin vielä kävelylle Unter den Lindeniä pitkin Reichstagille, jossa jonotettiin yli puoli tuntia pääsyä kupoliin. Handyman nurisi koko jonotusajan, että on kylmä ja matkan kiinnostavuus lähenee vaarallisesti työmatkaa Helanderin Jannen kanssa. Nuri nuri. Mulla on kyllä semmoinen huoli koko ajan että tää meidän häämatkaksi muuttunut loma on Handymanin mielestä silkkaa työtä.


Iltakävelyn jälkeen tultiin junalla Hauptbahnhofilta hotellille, jossa dekadentisti aulabaarissa nautittiin vähän iltasta. Juotiin myös matkan ensimmäiset yhteiset kuohuvat ja samalla mä löysin itselleni lempparisamppanjan: Moët & Chandon Rose Imperial. Olenkin jo vuosia yrittänyt etsiä jotain drinkkiä, jonka voisi aina baarissa tilata. Sininen enkeli oli ensimmäinen yritys, mutta epäonnekseni totesin olevani allerginen Parfait Amourille. Nyt täytyy vain oppia lausumaan Moët & Chandon Rose Imperial eri kielillä. Tuotemerkki on jo hanskassa, kiitos Queenin Killer Queenin.