Mulla on hyvin kranttu musiikkimaku. Mä en todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka väittävät pitävänsä "kaikesta musiikista". Semmoisen väittäminen on sitä paitsi mun mielestä valehtelua. Jos sanoo niin, ei ole varmaan kuullut kuin ehkä radiossa soitettavaa musiikkia eikä välttämättä tiedäkään kaikista mahdollisista musiikkivaihtoehdoista. No siis mä olen hyvin tarkka siitä, mikä musiikki kelpaa. Kappale kappaleelta mä keräilen herkkupaloja kokoelmiini. Toki Handyman sitten inhoaa kaikkia mun lempparibiisejä ja mun mielestä sen ostama musiikki on aina ihan kammottavaa. Vastikään se on hankkinut mm. Paula Koivuniemen "Luotan sydämen ääneen", Leidit levyllä -potpurin, Ace of Basea ja leffamusiikkia Kill Bill 1:stä ja Madagascar 2:sta. Tietysti joskus käy niin, että mä alan tykästyä johonkin Handymanin biisiin. Ongelma tässä on se, että heti jos mä kerron Handymanille, että tuo-ja-tuo ei ole ihan mahdottoman huono, niin Handymanille tulee aversio sitä kohtaan. Mä oon tällä tavalla pilannut esim. Apulannan ja Queenin tuotannon osittain sekä Billy Idolin "John Wayne" -biisin. Nyt mä oon oppinut, etten enää kerro sille, jos joku on mun mielestä hyvä, koska sit me voidaan molemmat joskus kuulla jokin biisi, joka ei toisen mielestä oo kamalaa sontaa.
Handyman lähtee tänään firman pikkujouluristeilylle. Sen firmassa järjestetään vuorovuosin pikkujoulut maissa ja risteilyllä. Tämä kerta on nyt ensimmäinen risteilykokemus, koska kaksi vuotta sitten meillä oli lastenvahtitehtäviä juuri pikkujouluviikonloppuna. Tuossa se aamulla etsiskeli hammasharjaansa ja tarvitsi paidanviikkausapua. Sillä oli tarkoitus järjestää itsensä neljänneksi johonkin tyttöhyttiin, mutta jotkut miespuoliset työkaverit oli tän suunnitelman vahingossa torpedoineet toivomalla Handymania omaan hyttiinsä. Mutta ehkä se on Handymanin mielenterveyden kannalta ihan hyvä ratkaisu.
6 comments:
Mä lähtisin siitä, että se olisi niiden naisten mielenterveydelle tärkeää, että Handyman on miesten hytissä. Ja toisaalta ehkä Handymn karskistuu ukkoseurassa!
Yarr, sanon mä, merimiehet!
Kiitos muuten debriefingistä eilen, laitoin vastineen heti postiin ja toivon kovasti selkävaivaiselle rahallista korvausta kärsimyksestään. Konsultoin paria kollegaa papereista, eikä kukaan olisi (ainakaan siis esitietojen ja tehdyn statuksen perusteella) epäillyt diskiittiä. yks infektioseniori (sic! täällä pyörii jopa sellaisia) itse asiassa sanoi, että diskiitit on infektiolääkäreiden yleisin asiantuntijalausunnon aihe korvauksiin, koska niiden diagnoosi on niin vaikea!! Eli ehkä mä en ookaan surkee lääkäri.
Tänään syömään, jos jaksat odottaa myöhään ? Muzzu painaa pitkää päivää ja mä samoin, pitää olla valmista että voipi lähteä lomalle.
Mun täytyy nyt muuten jatkaa tätä kommentointia, koska muuten pitäisi mennä töihin:
Se, että Pyry kuuntelee P. Koivuniemeä, on ehdoton indikaatio, jopa päivystyksellinen, sille että Pyryn pitää majoittua raavaiden raksaäijien hyttiin laivalla ja juoda pelkkää raakaa vodkaa koko reissu. Onneksi mun synttärilahja on myös oikean suuntainen, eli äijäännyttävä.
Kamelin pitää näytää mulle sen iTunes, mä voisin poimia sieltä hywää musaa mun iTunesiin. Tuli ahdistus, kun sain aikaisena synttärilahjana Muzzulta uuden iPodin, jossa on enemmän tilaa, eikä mun koko library edes riitä täyttämään sitä!!
Muzzulta ei mitään musiikkia voi ottaa, koska sen mukaan mun musiikki on ihan liian iloista - me yritettiin kerran etsiä sen iTunesista jotain, jossa ei lauleta
- kuolemasta
- ahdistuksesta
- sydänkohtauksesta
- paskoista ihmissuhteista
jne.
Ja paras vaihtoehto näillä ehdoilla oli biisi by Tool, jossa kuuluu sellaista ärsyttävää piipitystä rytmisesti välillä oikeasta ja välillä vasemmasta kaiuttimesta. Hifistelijälle hieno surround-elämys, mutta ei siis suoranaisesti melodiaa tms. normaaliin musiikkiin kuuluvaa ilmiötä ollenkaan. Että näin meillä.
Meil oli Ipan kanssa ihan sama tilanne teineinä, molemmat inhos periaatteen vuoks toisen musaa! Tosin mä inhosin ihan oikeestikin mm. Dodgya ja sitä yhtä rasittavaa intialaisduoa jolla oli kaameita renkutuksia. Cornershop! Se se oli! Kamalaa.
Ippa myös inhosi todnäk aivan oikeasti Marilyn Mansonia. Mutta Depeche Modea mä luulen että se inhos vaan periaatteesta.
Mä pysyn lintuna! Enkä koskaan miehisty! Vai haluaako joku meidän taloon lisää aikuisia?
Cornershop on brittibändi, just for your information, mut oli se myös ihan hirveä, oon samaa mieltä. Meillä meni isoveljen kanssa niin, että mä en tykänny aluks sen musiikista, (Metallicat ja Gunnarit ja myöhemmin Apulannat ja muut) vaan kuuntelin New Kids on The Blockia (siis nyt puhutaan ala-asteesta)ja semmosta, mut sitten pikkuhiljaa aloin tajuamaan oman musiikki"makuni" surkeuden ja varastelin pikkuhiljaa isoveljen levyjä.. Joista muutama mulla on vieläkin, ei se niitä enää muistanut kun oli siirtynyt musiikkimaussaan jo eteenpäin, johonki punkkiin ja muuhun jota mä taas inhosin.
Taisin myös jumahtaa aika kovasti tohon "genreen", johon lopulta tajusin tykästyä.
"Raavaiden raksaäijien"? Siis ne on jotain vesikampaus-pikkutakki-insinöörejä sieltä toimistolta kaikki siinä hytissä. Todennäköisesti Handyman on kaikkein äijin äijä siitä jengistä, koska osaa korjata jumiin menneen sateenvarjon.
Post a Comment