Dilemma

Mulla on moraalinen dilemma. Se koskee kisuja ja Handymania. Meillä on muutto neljän yön päästä, jolloin kisut ovat vielä meillä. Sopimus oli, että omistajat hakisivat kisut viiden yön päästä lomilta palattuaan. Tässä on kommervenkki: myös nämä omistajat ovat vastikään muuttaneet, itse asiassa juuri ennen matkaansa. Heidän uudessa kämpässään on muutto kesken, esim. lattioita ei ilmeisesti ole täysin vielä asennettu. Heidän muuttonsa oli niin hankala, että muuton ajan kisut olivat hoidossa toisessa hoitopaikassa ja sieltä tulivat suoraan meille, jotta eivät saisi liian montaa uuden kämpän sensaatiota lyhyessä ajassa. Handyman ei ole uskaltanut / halunnut kertoa, että meillä on muutto juuri kisujen kanssa yhtä aikaa, koska ei halunnut huolestuttaa kisujen omistajia. Meidän muutto ei ole mikään ongelma, kunhan jollain vippaskonstilla saataisiin kisut pysymään esim. partsilla muuton ajan etteivät pääse karkaamaan. Ja vippaskonstiksi eivät käy kisujen herkkupalaset, koska mä kokeilin ja ne ei maistu niille ollenkaan. Eikä kissanminttukaan vaikuta saavan näitä tyyppejä yhtään onnelliseksi. Ja oikeastaan ainoa ongelmakin on Siiri-kepuli, koska Maisan saa kyllä hönötettyä ihan mihin vain ilman vippaskonstejakin.

Noh, nyt sitten omistajat ovat tajunneet, että tosiaan on muutto ja remppa aikas lailla kesken. Olivat sitten kysyneet Handymanilta, että olisiko meidän mahdollista vielä pitää kisuja ylimääräiset viisi yötä, jotta remppa ja muutto olisivat valmiit. Mun mielestä kisut on ihan mukavaa väkeä, mutta olen ihan kurkkuani myöten täynnä karvoja (sananmukaisesti!), pölyisiä ja kissanhiekkaisia sukkia (ei sananmukaisesti) ja kamalaa kissanruoan ellotushajua. Olen nyt kestänyt tätä tähän asti, koska ajattelin, että nykyinen kämppä on helppo siivota kissojen jäljiltä muuton jälkeen, kun on kaikki tavarat jo viety pois ja että uusi kämppä ei ehdi sotkeentuakaan, kun kisut eivät ole siellä kuin puoli vuorokautta. Lisäksi mun mielestä suurin haaste muutossa ei ole pakkaaminen eikä se tavaroiden siirtäminen uuteen paikkaan vaan nimenomaan purkaminen, kun millään tavaralla ei ole vielä omaa paikkaa. Tähän työhön en kaipaisi karvaisia kavereita avuksi. Ilmeisesti kissat myös rrrrrakastavat muuttolaatikkopinoja ja kiipeilevät niillä mielellään, mistä menee hermo.

Handymanin mielestä kisut ovat tosi kivoja ja hän kovasti toivoisi että me voitaisiin pitää niitä mahdollisimman kauan eli hän toki kannattaa sitä, että luvattaisiin omistajille remppa-aikaa lisää. Handyman kiistää, että kyse olisi siitä, että hän kokee äärimmäisen nolona sanoa ei mihinkään muun naisen kuin mun tai äitinsä esittämään pyyntöön (tää on Handymanin yleinen ongelma - se peruu jos jonkinlaisia aiemmin sovittuja suunnitelmia, jos joku nainen pyytää sitä esim. tekemään läksynsä tai imuroimaan oman kämppänsä). Mä kyllä epäilen, että kyseessä on osin myös tämä nolostuminen, kisujen emäntä kun on Handymanin mielestä työpaikan hotein kisu. Handyman toivoo mun lupautuvan vielä viikoksi kissavahdiksi jopa niin kovasti, että se oli tänään ihan itsenäisesti pyytämättä tehnyt muuttoilmoituksenkin.

No tässä se dilemma on. Mä en millään haluaisi väistellä niitä kissankarvoja (joita siis on mm. mun kurkussa, kaikissa puhtaissakin vaatteissa, pyyhkeissä, istuimilla, hyllyillä, you name it) yhtään kauempaa kuin on absolutely välttämätöntä. Toisaalta mä en haluisi olla mikään hirmuvaimotar, joka kieltää Handymanilta halvat huvit (kalliitakin ehdotuksia on lukemattomia, nämä on helppo tyrmätä, jos joskus on jossain antanut periksi). Ahdistus!