Päiväuniaika

Auringon pitäisi muka piristää. No eipä piristä. Meilläkin on täällä kaikki ihan nukkuneen rukouksia tässä iltapäivästä. Mä oon yrittänyt ainoana majakkana pysyä hereillä, että ei sitten kukututtaisi illalla puoleenyöhön, mutta se on pirun vaikeaa, kun muu väki on kohtuullisen väsyneen oloista:

Maisa vetää hirsiä keittiössä

Handyman vetää hirsiä makkarissa, reipas oli juuri tullut lenkiltä!

Siiri heräsi kameran räpsähdykseen, kun Maisan kuvaa otettiin. Tämän jälkeen Siiri hyppäsi Handymanin jalalle ja vaati silitys- ja kyhnytyspalveluja venytellessään

Toistaiseksi kisujen aikaansaama tuho on ollut pienimuotoista. Toki siis hiekkaa on joka paikassa. Sukanpohjat on ihan valkoiset ja jos kävelee ilman sukkia, niin tulee ällöttävä olo, kun jalat on ihan rutikuivat sen hiekan imiessä mun huolellisesti jalkavoiteella lisätyt kosteudet jalkapohjista. Joskus mä oon oikein kateellinen ihmisille, joiden jalat hikoavat sen takia, että kuiva jalka tuntuu tosi inhottavalta. Yleensä kuitenkin ymmärrän iloita siitä, että mun jalat eivät hikoa.

Tänään me käytiin aamusta Stockalla aamupalalla. Haluttiin myös käydä katsomassa vaatetelineitä (ei juuri tuota, mutta ajatuksena samanlainen) ja fatboy-raheja, koska ollaan vähän tällaisten hankintaa suunniteltu uuteen asuntoon. Käytiin Formverk-kaupassa ja se olikin ihana paikka! Tällainen design-wannabe löysi sieltä hurjan paljon katseltavaa ja nyperrettävää. Onneksi mä oon kuitenkin sisäistänyt sen, että less is more enkä siis halunnut ostaa sieltä mitään. Formverkin jälkeen käveltiin Design Forum Finlandin ohi ja käytiin vielä tutustumassa sielläkin erilaisiin omituisiin tuotteisiin ja Vuoden huiput -näyttelyyn, joka toki oli mielenkiintoinen.

Sitten tuli turmio. Oltiin vähällä kävellä For Runners -kaupan ohi, mutta Handyman halusi käydä katsomassa jänniä varvaskenkiä. Siellä oli erittäin asiantunteva myyjä ja ennen kuin oikein ymmärsinkään, Handyman oli ostanut yhdet varvaskengät, minä toiset ja (suuri häpeä tähän) minä vielä eriskummalliset keinulautapohjaiset sandaalit. Ne oli kyllä oikein hyvät, mutta missä mä niitä kehtaan käyttää?! Myös ne varvaskengät oli ehkä vähän omituiset. Mä oon piiskannut itseäni koko päivän nyt näistä harkitsemattomista (ja pöyristyttävän kalliista) kenkäostoksista ja surrut raha-asioitani. Jossain vaiheessa Handyman yritti ilmeisesti lohduttaakseen todeta, että mun taloudelliset vaikeudet ovat jossain määrin relatiivisia ja tästähän mulle tuli vain kaksinkertainen syyllisyys. Itseäni muistuttaakseni aion käyttää näitä rumia ja hankalia kenkiä koko kesän. Siinäpä opin.

Varvaskengät, voi surku!