Monday, May 4, 2009

Taas uusi työ

Uudenmallinen viikkorytmi alkoi tänään (taas). Touko-kesäkuun ajan olen Kanta-Hämeen maakunnassa pienen pitäjän terveysasemalla ma-ti ja suuren kaupungin itäisellä ghettoterveysasemalla ke-to. Perjantait pidän "vapaata" (joskin Handyman on jo monelle vapaaperjantaille buukannut mulle vaihtoehtoista tekemistä). Tänään oli eka päivä uudessa työpaikassa. Sinne ajaa äidin autolla tunnin, mikä on ihan kivaa vaihtelua, saa kuunnella radiota työmatkalla. Ihan perustyötä. Mikäs siinä. Pitkästä aikaa (2,5 vuotta sitten viimeksi) pidin neuvolaa. Tuntui jotenkin typerältä "neuvoa" siellä 13. kertaa raskaana olevaa, joka teki 11. lastaan. Oli sillä joku kysymyskin raskautta koskien. Mikä minä olen sille vastaamaan, vaikka luvut ei jääneetkään kesken?

Kisut on heittäytyneet pähkähulluiksi. Viime yönä Siiri piti mau'untakonserttia pikkutunneille ja jompikumpi sävelsi ja esitti konserton kahdelle paperipussille. Muutenkin nukutti huonosti, kun jännitti niin kovasti. Lisä
ksi Maisa on nyt varistanut puolet turkistaan sohvalle ja molemmat ryhtyneet innokkaasti kynsimään sohvaa verille. Ja niin kuin mulle luvattiin, ettei ne oo ikinä mitään raapineet eivätkä raavi! Mä oon yrittänyt pitää jöötä kisuille, mutta ei ne tunnu uskovan. Toljottavat vain patentoidulla saatanaako tuijotat -katseella julkeasti takaisin eivätkä sano mitään.

Sohva Maisan karvakäsittelyn jäljiltä

Handymankin on vähän jo kyllästynyt sohvasikailuihin ja osti raapimapuun. Mun ohjeet oli, että alle puolimetrinen ja halpa. No se on yli puolimetrinen ja keskihintainen. Mutta kisut älysivät melko lailla saman tien, että mihin se on tarkoitettu ja jos se estää sohvan täystuhon, niin se on joka pennin arvoinen.

Maisa raapimapuun kimpussa


Siiri ja raapimapuu. Parin totuttelukerran jälkeen Siiri tajusi, että sitä voi raapiakin.

Nyt sataa vettä, upeaa! Mä oon odottanut tätä jo monta päivää. Nyt tulee vihreää, sanokaa minun kirjoittaneen blogiin. Kisut on ihan ymmyrkäisinä sateesta: Maisa kurkkii partsilla ja Siiri yrittää kovasti nähdä jotain kapeaikkunalautaisesta ikkunasta. Höhlä, miksei se nouse leveälle ikkunalaudalle katselemaan?

Toim. huom. klo 7:44. Ei satanut kuin vartin eikä sitäkään kunnolla. Ei tuu vihreää, ei.

4 comments:

Katjn said...

No mut hei, ajattele positiivisesti: ei tuu ainakaan tylsää! Kisut kyllä osaa pitää jännitystä yllä. Mutta kalliiksi tulee kisujen hoito... Samaan konkurssiin melkein sais jo oman kisun!

Ja te hullut vielä lupauduitte meidän mahdollisen koiran hoitajiksi.

Elämyskameli said...

Kyllä tosiaan kisunpaapomisrahoilla saisi oman kisun - ruoat on ihan pirun kalliita ja Siirikin maksoi vain 50 euroa. Handymanin mielestä kyllä kisusta ei makseta mitään vaan se pitää ottaa kaverilta, jonka kissa on joutunut ns. pulaan. Ja juu, tosiaan doggiakin hoidetaan! Kysäisen seur kerran Vuokissa, josko niitä työkaverin yllätyspentuja pääsisi katsomaan.

Polaah said...

te ootte kyllä antaumuksellisia kisunhoitajia, kun shoppaattekin niille! tosin joo, sohvan pelastuksesta se on pieni hinta.

elämyskamelin hoitola hoitaa ilmeisesti myös ihmisiä, kummityttöä ainakin? :D

ja hei onnea taas uudesta työstä, koska tuut kallion tk:n suuntaan?

tuo neuvolakokemus kuulostaa hienolta. ja kysymyskin sillä oli? oho.

Pyry said...

Siis miten niin ruoat ovat pirun kalliita? Ehkä kilohinnaltaan, mutta kisu syö jotain 100 grammaa ruokaa päivässä eli ei se montaa euroa kaikkinensa maksa. Vrt mühkea emäkisu, jonka tilille siirsin eilen tuhat (1000) euroa! Kyllä siinä on pienemmän kisun kahden vuoden ruokarahat.