Jumissa

Lomailu on vaarallista. Mä juhlistin viimeistä lomapäivääni 2,5 viikkoa sitten lukemalla puistossa vatsamakuulla kirjaa muutaman tunnin. Siitä lähtien mulla on ollut jumi lapaluiden välissä. Semmoisia tulee joskus ja niihin on aina ennen auttanut muutama minuutti hierovan suihkun alla. Nyt ei oo hierovaa suihkua enää, joten oon yrittänyt jumppaa ja venyttelyä ja hierontaa, mutta edelleen on kipeä. Ajoittain on jopa leposärkyä ja hengittäminen sattuu, ajoittain vasen käsi tuntuu väsyneeltä ja voimattomalta, ajoittain tulee kovia kipupiikkejä ja hengitys salpaantuu. Koko lailla hermoon käyvä vaiva, mutta minkäs teet. Vastaus: odotat.

Tämä vaarallinen lomasesonki alkaa olla melko lailla hoidettu tässä perheyksikössä, kun Handymankin siirtyy huomenna palkkatyönsä pariin. Mä en usko, että se on siitä kauhean ahdistunut, vaikuttaa ihan hyväntuuliselta ainakin. Muutenkin mä oon sitä mieltä, että jos lomalta töihin paluu ahdistaa suunnattomasti, niin siihen on syynä a) väärä työpaikka tai b) liian pitkä loma. Työssä on monia hyviä puolia: on tekemistä eikä ehdi murehtia omia huolia, tekee jotain hyödyllistä ja saa rahaa. Töissä on työkavereita ja työssä voi oppia uusia asioita ja ryhtyä tosi hyväksi jossain (siis siinä työssä). Ilman töitä olisi kyllä aika kolkkoa ihmisen olla.

Työ on hauskaa, mutta opiskelussakin on puolensa. Elämä on vapaata ja suhteellisen huoletonta ja asioitaan saa järjestellä aika vapaasti. Ongelmana on tietty jatkuva rahapula ja se, että iltaisinkin pitää sitten lukea tentteihin tai tehdä jotain kirjallisia töitä. Jos ei halua kärsiä jatkuvaa rahapulaa, täytyy kuitenkin mennä töihin ja sitten onkin sekä työnteon että opiskelun huonot puolet stressattavana. Onnea vaan Pikkusiskolle ja Rampolle opiskelun ja työn huonoihin puoliin perehtymisestä!