Sunday, September 20, 2009

Ärsytystä

Tänä viikonloppuna oon huomannut paljon ärsyttäviä asioita. Tai ei nyt erityisen paljon, mutta tänä viikonloppuna mä oon miettinyt ärsyttäviä asioita. Listaan niitä tähän, jotta voisin sitten myöhemmin katsella niitä ja naureskella typerälle ärsytykselleni (as if, todennäköisesti mä ärhentelen niille myöhemminkin)
  • Ratikoiden ikkunat peittävät teippaukset, joissa on pieniä reikiä. Kun sisältä päin yrittää katsella ulos, tulee pahoinvointia. Mulle on ihan ookoo, että myyvät mainoksia, mutta a) näkymiä ei turmella tai b) teipataan ikkunat sitten kokonaan, että ei tule houkutusta katsella lueskella ulkona näkyviä pieniä mainostekstejä tms.
  • Turhan väkivaltaiset elokuvat. Aiemmin en oo nähnyt yhtään Tarantinon elokuvaa ja oon ollut siitä ylpeä. Nyt alkoi kiinnostaa tämä uusin aihepiirin vuoksi ja mä kävin sen eilen Långstrumpin kanssa katsomassa. Ihan hyvä se oli, paitsi että mä en oikeesti vain näe sitä ampuma-aseväkivallan näyttämisen tarvetta. Tuliaseet on tylsiä eikä anna tilaa mielikuvitukselle. Ei sillä että mulla ois mitään erityistoivetta nähdä myöskään esim. veitsillä tai pesäpallomailoilla tehtävää väkivaltaa, mutta pyssyt on so last decade.
  • Keski-ikäiset naiset. Useimmat näistä on tosi rasittavia (ei kuitenkaan esim. Äiti tai Anoppi, jotka on mukavia ja rentoja). Nää on kyllä ärsyttäviä ihan arkisinkin eikä vain viikonloppuisin.
  • Pikkusiskon arvomaailma. Jos haluaa ehdottomasti asua kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, niin se on ihan ookoo, mutta sitten ei vaan voi olla ihmeissään, kun joku random Teija käy vasta-ajetulla nurmikolla jättämässä vaatteitaan sinne. Olivat löytäneet kassin, jossa oli mm. henkilöllisyystodistus, rahaa ja psykiatrinen sairauskertomus, kengät, paidan ja uuden paidan hintalapun. Tai no ehkä voi olla ihmeissään, mutta pitää olla jotain järkeä toiminnassa: jos haluaa viedä löytämänsä tavarat poliisille, niin siitä vaan, mutta yhtä aikaa ei voi sekä vaatia löytöpalkkiota että tehdä rikosilmoitusta etenkin, kun ei ole minkäänlaista todistetta siitä, että nimenomaan Teija on siellä pihalla käynyt (vrt. Teijan ex Sami). Tsiiiiisus. Etenkin kun olisivat voineet valita samaan hintaan myös 13. kerroksen asunnon 8 km idemmästä, sinne ei ois kukaan tullut partsille hillumaan.
  • Neuletöiden päättely. Se on ihan arsesta.
  • Biologinen kello. Se edistää tai jätättää, tai on joka tapauksessa väärässä ajassa. Viallinen aikarauta tuottaa stressiä korvien väliin ja muuten niin harmonisiin avioliittoihin.
  • Pulmu Barin sisustus. Se on sisustettu täysin Ikealla ja siellä on liian valoisaa. Eikä toissapäivänä ollut edes diskojukkaa vaan jouduttiin kuuntelemaan ihan random rokkenrollia. Väsyttikin, eikä Ville Vallaton maistunut niin hyvältä kuin viimeksi. Handyman ja Homis marisee mun alkoholinkäytöstä (no kyllähän mä perjantainakin nautin baarissa yhteensä kaksi ravintola-annosta, siitä kannattaakin huomautella), täytyy siis varmaan lopettaa. Ärsyttää moinen huomauttelukin pihkura.
  • Kristiina Brask. Mä en oo ees kuullut sen uutta biisiä mutta jo se ärsyttää, että mä kuulin että sillä on uusi biisi. Se ottaa mua aivoon koko ämmä ja ennen kaikkea sen "ihana saundi".
  • Lauri Tähkä. Nyt aktuellisti, koska olen surukseni kuullut, että Porkkis oli sen nähnyt vahingossa Stockalla ja pieni Kummityttökin oli sen kamaluudelle altistunut. Toki muutenkin koko ajan.
  • Ylipäänsä huono musiikki ja rasittavat artistit. Liikaa, niin liikaa. Onneksi on Spotify ja iPhone ja iTunes, että voi normaalielämässä välttyä huonolta musiikilta. Pahaksi onneksi kaupassa soitetaan radiota. Ratikoissa ei onneksi joudu kuuntelemaan moista sontaa.
  • Keskusteluintoiset pultsarit julkisissa liikennevälineissä. Puhukaa hiljempaa tai mielenkiintoisempia juttuja. Ei mua kiinnosta että jäitte mopon alle. Sellaista se pulsun elämä on.
Aika seesteinen olo on nyt, huooh. Nyt on hyvä mennä mieli keveänä suihkuun.

11 comments:

Anonymous said...

Samaa mieltä useimmista kohdista! Keski-ikäisissä naisissa on myös se vika, että ne kyylää hemmetin kiukkuisesti minihameeseen pukeutuneita. Tai korkeisiin korkoihin. Tai sit ne vaan kyylää just mua.

Pikkusiskon tekoset kuulostaa ihan todennäköisiltä myös oman pikkusiskoni kohdalla!

Mut Tarantinosta tarttee sanoa että musta ampuma-aseväkivalta on suhteellisen perusteltua 2. maailmansodasta kerrottaessa. Tai oishan niil kaikilla voinu olla Hattori Hanzon terästä.

Anonymous said...

Niin ja sitä piti viel sanoo, että neuletöiden päättely ja biologinen kello on ainoot joista mul ei oo kokemusta. Ne ja väkivalta poislukien allekirjoitan joka kohdan! Nostetaanko joukkokanne Jeeshushta vastaan?

Elämyskameli said...

Kiitos supportista. Totesin olevani epäselvä: ampuma-aseet sinänsä aikalaiskuvauksina ookoo, mutta onko todella tarpeen tehdä naurettava kohtaus siitä, kuinka suljetussa tilassa mä ensin ammun sut pam pam pam ja sit sä heräätkin henkiin ja ammut mut pam pam ja sit sä kuolet? Tai kuvata lähinnä kahta taulapäätä ammuskelemassa lehteriltä kaoottista ihmismassaa, joka kuolee anyway tilanteen ollessa se mikä se on? Ois ollut aika paljon siistimpää nähdä vellova tulipalo kuin rehellisesti sanoen Ocean's elevenin ääliöveljeksiä muistuttava pari sarjatulella. Ampuminen kun on niin mielikuvituksetonta - tarvitaan vain vähän onnea tai taitoa ja vastapeluri kuolee aina. Eli pyssyt toki kuuluivat asiaan, liian pikkutarkka luodin tuhojen näyttäminen on tylsää. Mutta ehkä se on amerikkalaisille koulu-tv:tä?

Polaah said...

Joo! Tää oli hyvä kirjoitus! Ärsyttää!! Keski-ikäiset naiset on pahimpia, IHAN kaikessa.. Ne istuu ratikoissa ja busseissa kasseineen ku omistaisivat ne, mulkoilevat kaikkia nuoria (ei vain sua, Laura, ja ei vain minihamosissa olevia) ja käyttäytyvät törkeästi kaupan kassoja ja muita kohtaan. Bite me, mammat!

Tähät ja muut allekirjoitan. Braskin Krisse soi päässä jo kolmatta päivää, syytän sitä mun viime yön unettomuudesta. En uskaltanut nukahtaa, kun pelkäsin et se tulee uniinkin.

Pikkusiskoista mulla ei oo kokemusta, mutta voin eläytyä tähän tarinaan Långstrumpin pikkusiskoa ajatellen.. Ja kyllä, noin voisi käydä.

Neuletöistä ei ole kokemusta, mut ärsyttää pelkkä neulomisen ajattelu, joten osittain, I feel you.

Uusimmasta Tarantinosta en voi sanoa mitään, koska en ole sitä nähnyt. (Kuten en enää nykyään monia muitakaan uusia leffoja, ks. seuraava kohta)

Biologinen kello on jo kyntensä näyttänyt, over and out.

(Huh, olipa virkistävää päästä valittamaan. Valivali.)

Polaah said...

Joo ja noi ratikoiden/bussien teippaukset, migreeni-ihmisen painajainen!!

Pyry said...

Mikä ****n biologinen kello? Mitä kaikkia älyttömyyksiä sillä voi selittää? Jos on syyllistynyt esim raiskaukseen, käykö selitykseksi että biologinen kello huusi niin etten kuullut omia ajatuksiani?

Anonymous said...

Pyry älä nyt taas vedä niitä raiskauksia keskusteluun! Se ei nyt liity tähän mitenkään. Ja eikö biologinen kello oo lähinnä naisten ongelma muutenkin, miehillähän ei oo se aikaikkuna kovin kapee täs asiassa.

Anonymous said...

Niin ja Polaah, tosiaan mammat paheksuu yleensä kaikkia nuoria, mut kokeilepa minihametta, se nostaa kyyläyksen ja paheksunnan ihan toiselle tasolle.

Pyry said...

Långstrump on oikeessa siinä että toi on kortti jota mun ei kannattais pelata. Mutta pointti on se, että biologinen kello on argumentointina erittäin lähellä luonnollisuutta. Tätä luonnollisuutta käytetään perusteluna ainoastaan silloin, kun kaikki muut perustelut ovat liian idioottimaisia ääneen lausuttaviksi. Ja jos ette usko, käykääpä kattomassa hesarin keskustelupalstalta mikä tahansa homojen asemaan liittyvä keskustelu.

Lisäksi kyseenalaistan sen, että länsimaissa olisi olemassa joku biologinen kello. Tai jos lähdemme siitä, että ihminen on joku viettiensä varassa hilluva hullu, niin sitten mäkin lopetan itteni pidättelemisen.

Biologinen kello on vain fatalistien käyttämä termi kuvaamaan yhteiskunnan paineita. Termi voitaisiin kuopata aikansa eläneenä aivan kuten Esko Kiesikään ei enää jatka työssään.

Anonymous said...

Nyt osuit ultimate oikeaan!

Elämyskameli said...

"Biologinen kello" on tosiaan vain käsite, mutta en usko sen liittyvän pelkästään sosiaalisiin paineisiin vaan varmasti biologiallakin on oma osuutensa ja tietty psyykelläkin. Mulle sanapari "biologinen kello" tarkoittaa outoa ahdistuksen tunnetta, joka syntyy siitä ristiriidasta, kun järjellä tietää, että nää nyt olemassa olevat ihmiset on ihan kivoja ja riittäviä enkä todennäköisesti haluaisi omaa lasta ihan itsekkäistä syistä. Toisaalta mieltä painaa se, että mistäs mä tiedän että oonko mä joskus 20 vuoden päästä sitten ihan down kun ei ookaan lasta. Jos kaikki kaverit ja Handyman kuolee ja mä oon sit yksin. Ei oo ketään, kenet voisi velvoittaa pitämään seuraa (terve ajatus toden totta). Ja mistäs mä tiedän, että haluunko mä lapsen kun ei oo mulla koskaan semmoista ollut!

Enkä mä aio sallia sitä, että joku väittää mun käyttävän biologista kelloa perusteluna "ainoastaan silloin, kun kaikki muut perustelut ovat liian idioottimaisia ääneen lausuttaviksi". Rosa Meriläinen oli oikeassa kirjoittaessaan noin luonnollisuudesta, mutta tää on ihan eri asia, koska tässä käsitellään mun henkilökohtaista ahdistuksen tunnetta enkä yritäkään yleistää tätä koskemaan kaikkia maailman ihmisiä.