Koulutusta

Mä inhoan torstaipäiviä. Ne on jotenkin viikon turhimpia ja yleensä myös pitkäveteisimpiä työpäiviä. Inhoni vuoksi mä pyrin mahdollisimman tehokkaasti välttelemään työntekoa torstaisin ja olenkin aina varsin ilahtunut, kun on tarjolla vaihtoehtoistekemistä. Luonnollisesti siis ilmoittauduin ilomielin tänään järjestettyyn neuvolakoulutuspäivään. Tämä oli jopa mielekäs koulutuspäivä ajatellen, että mä oon neuvolalääkäri ja työnantaja lähetti mut sinne mielellään, koska se oli vieläpä työnantajan järjestämä. Koulutus oli suunnattu neuvolaterveydenhoitajille ja -lääkäreille sekä terveydenhuollon opettajille. Etukäteen ohjelma vaikutti aamupäivällä melko turhalta ja iltapäivällä hyvältä ja kiinnostavalta, tämä siksi että mä oon äitiys- enkä lastenneuvolalääkäri, joten ymmärrettävästi aamun lastenneuvola-aiheet ei koskettaneet mua niin läheltä. Menin kuitenkin tietysti paikalle heti aamusta, työaikaahan se oli. Ei olisi kannattanut mennä. Ohjelma alkoi 45 min myöhässä, koska puheenjohtaja oli unohtanut ottaa läppärin mukaan eikä ilmeisesti kukaan osaa enää puhua ilman PowerPointia. Läppäriä sitten odoteltiin kolme varttia Vallilasta. Puheenjohtajalla ei muutenkaan ollut ihan narut näpeissä, kun hän lähti sitten siitä, että kun ruokailuun oli varattu tunti ja oltiin jo 45 min myöhässä, niin hän ehdotti, että mitäs jos ruokailuun käytettäisiinkin vain 30 min. Tämä ei saanut täysin varauksetonta kannatusta, kun paikalla oli 150 ihmistä ja jonotuskin kestää puoli tuntia. Iltapäivä aloitettiin sitten selvästi myöhässä ja tämä puheenjohtajapölvästi oli hankkinut sinne vielä ylimääräisen 25 min puheenvuoron ja halusi itsekin turista 20 min eli sitten oltiin taas myöhässä. Huono puheenjohtajatyö on koulutustilaisuuksissa suurin mahdollinen munaus. Toiseksi suurin on se, että koulutuksen sisältö ei sovellu kohdeyleisölle (tai toisinpäin). Siis mä ymmärrän, että siellä oli jotain 120 terveydenhoitajaa ja murto-osa lääkäreitä, mutta on se silti vähän pitkästyttävää, kun koko päivänä ei tullut kuin yksi tiedonmurunen, joka millään muotoa liittyy lääkärin työhön. Vähän niinku HKL järjestäisi yhteisen koulutustilaisuuden metro- ja ratikkakuskeille ja tilaisuudessa puhuttaisiin vain tunnelissa ajamisen haasteista. Kävisi se ketuttamaan nimittäin.

Tämä tänään oppimani pieni tiedonmurunen oli kyllä ihan hyödyllinen asia. Opin nimittäin, että suositusten mukaisesti ravinnosta pitäisi saada 30 g kuitua vuorokaudessa (tämän olisi ehkä voinut oppia jostain kirjastakin, mutta helpommin tietysti iloisen ravitsemusterapeutin kertomana). Se on älyttömästi. Keskimäärin suomalaiset naiset saavat ravinnostaan kuitua 21 g/vrk (pääkaupunkiseudun naiset 19 g/vrk) ja miehet 24 g/vrk. 30 grammaa kuitua saa näppärästi esim. syömällä 24 keräsalaattia. Mä tein kuitutestin ja saanti on keskimäärin 22 g/vrk. Nyt täytyy mennä saman tien ostamaan lesepuurohiutaleita. Toki tuosta kuituasiasta pääsee nopeasti allikkoonkin - täysjyväruisleivässä on runsaasti kuitua, mutta myös varsin paljon suolaa, joten näiden kanssa pitää olla kieli keskellä suuta.

Elämyskameli suosittelee
kuitu