Mä luin muutama vuosi sitten, että mielen rakenteet jäykistyvät 23-vuotiaana. Siihen saakka mieli on joustava, mutta sitten ihminen alkaa urautua. Mä oon täyttänyt 23, joten mä oon urautunut. Mun pitää saada nukuttua 8 tuntia, että mä oon koko päivän funktionaalinen. Eilen illalla mut oli kutsuttu Suuren Migreenitutkijan karonkan jatkoille, jotka alkoivat vasta iltakahdeksalta. Vaikka me lähdettiinkin sieltä jo varsin aikaisin, niin kaikenlaisten perusiltatoimien jälkeen oli jo niin myöhäistä, että virkamiehen työaikataululla unet jäi alle 7 tunnin. Aamupäivän jaksaa ihan hyvin, iltapäivästä alkaa nukuttaa. Onneksi on puistojumppapäivä. Sinne kun meni huhkimaan, niin ei väsytä enää ollenkaan. Joskin tänään puistojumppaohjaaja oli melko huono, oli valinnut liian nopeat biisit, jotka eivät sovellu epätasaiseen maastoon. Ensi viikolla paremmalla onnella!
Lettipitko on huijannut mut jälleen töihin. Mä lupasin pitää ylihuomenna luennon / oppitunnin maahanmuuttajalääkäreille. Nyt jo kaduttaa - enhän mä oo mikään opettaja. Mä oon reippaasti osannut tehdä Google Docsilla esityksen mutta siinä on jo kaikki mitä mä haluisin sanoa. Urpohan mä oon jos mä meen lukemaan ne diani sinne niiden kaikkien eteen. Mun täytyisi keksiä, kuinka mä voisin jotenkin motivoivasti esittää asiani, mutta gynekologiset infektiot nyt ei oo missään mielessä motivoivia. Paitsi että tää blogin kirjoittaminen on ilmeisesti vielä vähemmän motivoivaa, koska tein tuossa kesken kappaleen infektioesitykseni loppuun.
Elämyskameli suosittelee
fleksiibeli mieli (myöhäistä se ny on)
2 comments:
mä ajattelen vain Handymanin elättämsitä ja kuinka kalliiksi se tuleekaan, sä tarviit lisäkeikkaa ja siitä tulevia lisätuloja!
Kieltämättä vaikee keksiä mitään motivoivaa gynekologisista infektioista!
Post a Comment