Tampere on my mind

Perjantaina siis turisteiltiin Tampereella. Se on viehättävä kaupunki. Käytiin läpi pakolliset kuviot: syötiin mustaamakkaraa Mustamakkarabaarissa, visiteerattiin mun mummoa kauniissa Pirkkalassa, tutustuttiin paikallisiin nörtteihin Verkkokaupassa.com, virkistäydyttiin Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa ja järkytyttiin monella tavalla Särkänniemessä.
1) Mustamakkarabaarin tunnelma on verraton: kuin olisi yhtä aikaa pohjalaisessa sukukokouksessa ja jonkun mökillä. Mustamakkara on tuoretta ja maito on raikasta. Sieltä pitää aina ostaa paketillinen Isille kotiin vietäväksi.
2) Mummi oli haljeta ilosta, kun me mentiin sitä katsomaan. Se oli niin mielissään. Nyt mä jotenkin ensimmäistä kertaa näin, että se on vanha. Se on kuitenkin kronologisesti ajatellen aika nuori (oli 47 kun mä synnyin), mutta onhan se nyt jo 77 ja erilaiset kolotukset painaa. Handyman oli reipas Mummilassa, jaksoi olla murisematta liki 1,5 tuntia.
3) Pirkkalan Verkkokauppa.com on paljon avarampi ja miellyttävämpi kuin Ruoholahdessa. Toki se on mahtuu kohtuullisin kustannuksin olemaan suurempikin, koska se on Pirkkalassa eikä Helsingin kantakaupungissa. Nörtit oli hämmästyttävän samankaltaisia kuin Helsingissä paitsi että viittasivat itseensä sanalla "mää". Ostettiin iPhonen autolaturi ja ilmeisesti reititin.
4) Pyynikinharjulta on hienot näkymät kahdelle järvelle ja näkötornin kahvilassa tarjoillaan tuoreita munkkeja vuoden jokaisena (sic!) päivänä. Hieno ja tuen arvoinen konsepti.
5) Särkänniemessä Handyman ilahtui, kun jäätelönmyyjätyttönen totesi sekoituspehmistä ojentaessaan, että on herralla hieno paita. Handyman oli ihan tikahtua. Sen jäätelön jälkeen Handyman olisi halunnut mennä hakemaan heti uuden, vaikkei yhtään tehnyt mieli (jäätelöä siis). Käytiin katsomassa viikon lööppijulkkis Nasu-vuohta ja nähtiin myös a) söpöjä ankanpoikasia ja b) järkyttävä nokittu kana. Laitteetkin käytiin katsastamassa, mutta jätettiin testaaminen muille. Nyt mä oon siis käynyt tänä kesänä jo kolmesti Lintsillä ja kerran Särkänniemessä. Ehkä ensi viikolla Tivoliin?

Ankanpoikasia!

Eläintarhan asukki, hauwa hauwalainen, nukkuu

Nasu-vuohi toipuu koettelemuksistaan

Lauantaina me käytiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Keski-Helsingin omakotialueella Sota-ajan juhlissa. Nämä järjesti uimakaveri Gee sisaruksineen. Mukavat humpat oli. Erityisesti mua ilahdutti autenttinen musiikki, jota oli varattu kaksi levyllistä tunntelmanluojaksi. Ulkomaalainen musiikki oli iloista ja toi mieleen salakapakan, mutta toki suomalainen sota-ajan musiikki oli melko vakavaa, siinä oli Eldankajärven jää riemukkain biisi moneen vuoteen. Sitä oli vaikeaa kuunnella, mä en yleensäkään oo ylenmääräisen paatoksen ystävä.

Mä vähän tuunasin kommenttiominaisuutta. Mun fb-stalkkeri ois nimittäin kommentoinut edelliseen, jos kommentointi ei ois vaatinut Google-tiliä. Pirulauta. No nyt ei enää vaadi, menee tekosyyt muiltakin! Toivottavasti joku spam-botti ei ala Kamelin followeriksi. Liika kommentointi on liikaa.

Elämyskameli suosittelee

blogitekstin kommentointi (okei, mä tiiän, aika tosi leimi anelu, sori)