Mittwoch

Keskiviikko sujui leppoisissa merkeissä. Saatiin kuin saatiinkin rytmi kuntoon ja aamulla herättiin sopivasti yhdeksän aikaan. Aamupalalle mentiin Hauptbahnhofille, joka on ainakin omasta mielestään maailman modernein asema ja ihan hieno se onkin. Mahtavaa on katsoa asemalta ulos ja nähdä yhtä aikaa Reichstag, Potsdamer Platz ja Kanzleramt eli Merkelin työpaikka. Jos Helsingin rautatieasemalta katsoo ulos, näkee Makkaratalon. Sekin on ihan komea.

Vasemmalla Reichstagin katto, keskellä Potsdamer Platz ja oikealla Kanzleramt

Tänään käytettiin merkittävästi aikaa ja rahaa shoppailuun. Handyman osti superkeveät juoksukengät, todella hienon hivis-värisen Nike-myrskyjuoksutakin, parit juoksusortsit ja sukkia. Mä ostin viisi paitaa (niistä kolme kympin kappale!) ja tukun alushousuja, koska Handyman pesi puolet mun alushousuista pari viikkoa sitten likaisenvihreiksi (miksipä neonvihreiden 30°:n urheilupaitojen ensipesua ei voisi suorittaa 60°:ssa valkoisten kanssa?).

Majakkani yössä

Mä kävin vielä illalla katsomassa Beatlemania-musikaalin. Handyman ei välitä Beatlesista eikä musikaaleista, joten se jäi hotelliin. Mä oon ollut kerran aiemmin saksalaisessa yleisötilaisuudessa, 1998 stand up -show'ssa. Meininki oli ihan sama. Yleisö istuu pöytien ympärillä, lava on hieman korotettu. Koko show'n ajan on baari ja keittiö auki ja pöytiintarjoilu pelaa. Tarjolla on paitsi perusoluet ja -colat, myös laajalti drinkkejä, joita baarimikko vääntää vakava ilme naamallaan. Ruokapuolella on tarjolla makkaraa ja perunaa mitä mielikuvituksellisimmissa muodoissa. On jotenkin upeaa nähdä kuusikymppisen mamman naaman syttyvän, kun tarjoilija kantaa eteen nakkilautasen ja ketsuppia kesken All My Lovingin.

Itse show oli ihan hyvä, vaikka välillä mä putosin kärryiltä, kun kertoja puhui syvällisiä saksaksi. Sen mä tajusin, että ne esitti sellaista vitsiä, että Beatlet halusivat aina juoda vain glühweiniä. Tälle ne nauroi ihan pissat housussa. Ne soittajat oli saatu näyttämään varsin aidoilta ja ne soitti ja lauloikin ihan hyvin.

Mä jouduin kesken esityksen turvamiehen puhuttelemaksi, kun otin valokuvia. Tämä oli kuulemma kiellettyä. Turvamies tuli kesken musiikkiesityksen puhumaan jotain saksaksi ja mä laitoin saman tien turistienglannin päälle, koska perussaksalainen arastelee puhua englantia. Jotain "nou foutous" se sanoi, joten kiltisti laitoin kameran laukkuun. Onneksi ei pitänyt sentään luovuttaa muistikorttia. Tässä on ny näitä valheella otettuja kuvia. Kattokaa vaan, kyä näitä piisaa.

Paul veivaa bassoa

Lennonilla vauhti päällä

Elämyskameli suosittelee
valkoiset alushousut