Mä oon ollut radiologi eilisestä lähtien. En nyt ala tässä hehkuttamaan työn ihanuutta, koska väistämättä työ muuttuu ahdistamoksi pikaisesti. Johonkin voi kuitenkin olla tyytyväinen - kyseessä on mun ensimmäinen työpaikka, jossa järjestetään perehdytystä. Ainakin kolme viikkoa mä oon vakaasti kokeneemman kollegan helmoissa. Eilisen ja tämän päivän katselin natiivikuvia 1 v erikoistuneen kanssa. Aika hyvin meni. Melkein koko ajan mä olin sen kanssa kuvista samaa mieltä ja sattuipa niinkin, että kun me oltiin eri mieltä ja konsultoitiin erikoislääkäriä, niin erikoislääkäri oli mun kanssa samaa mieltä. Score! Tää erikoistuva on valmistunut 1 v mun jälkeen, mutta ei ole haaskannut neljää vuotta kaiken maailman itsetutkiskeluun. Nyt loppuviikon mä oon ylilääkärin kanssa opettelemassa ultraääntä. Sekin on toivottavasti kivaa.
Mä oon tykästynyt radiologien työaikaan. Terkkarissa sai toki mennä aika vapaasti ja periaatteessa pääsi ajoittain aika aikaisin kotiinkin. Mä menin yleensä puoli kasiksi töihin, jotta pääsisi sitten aiemmin pois, mutta kuitenkin olin usein hukkua kaiken maailman paperityöhön (lausunnot, reseptit) ja käytännössä kykin töissä puoli kahdeksasta neljään. Nyt mun työaika alkaa aina klo 7:30 ja päättyy viimeistään klo 15:15. Meininki sopii mulle hyvin, koska onhan se aika sama, herääkö 6:15 vai 6:45. Unentarve on kuitenkin helppo tyydyttää menemällä tarpeeksi aikaisin nukkumaan.
Kummityttö oli U2-hoidossa kolme päivää sitten. Hoito oli menestys. Tyttö oli hyväntuulinen miltei koko ajan, itku tuli vain Handymanin antamista liian kovista vauhdeista keinussa. Kummis osaa jo useita sanoja ja toistelee aikuisten puhetta. Lisäksi hän höpöttää omaa vauvankieltään innoissaan kaikille kuulijoille. Erityisen haltioissaan tyttönen oli Maisa-kisusta, joka tuli kohteliaasti tutustumaan vieraaseen, mutta vetäytyi ajoittain sängyn alle vauhdin käydessä liian villiksi. Tämäkään ei Kummityttöä harmittanut - kivahan se on ilmeisesti kyyristellä ja kurkistella kisua sängynkin alta.
Elämyskameli suosittelee
kummilapset ja kisut ja uudet työt
5 comments:
"Unentarve on kuitenkin helppo tyydyttää menemällä tarpeeksi aikaisin nukkumaan."
Hymähtelin tälle murheellisen itseironisena pari minuuttia.
Kiva, että erikoistumisala löytyi, mutta sitä mä en ymmärrä, miksi sulla oli aiemman postauksen perusteella kova kiire/paine löytää se oma ala. Eiks oo paljon parempi vähän miettiä ja sit olla kolmefemmana nappivalinta-ammatissa kuin olla vaikka nuorin silmälääkäri evör, joka ei mitään muuta haluaisi kuin olla korvalääkäri?
Höpö höpö. Ruoho on aina vihreämpää/halvempaa jossain muualla ja siksi kaikenlainen etsikkoaika on hukkaan heitettyä aikaa. Pätee ... kaikkeen.
Onhan mahdotonta herätä jatkuvasti pirteänä kuudelta, jos menee kovin myöhään nukkumaan. Työaikana on meillä sääntönä, että iltaisin mennään nukkumaan puoli yhdeltätoista, jolloin ennen puoli seitsemää herääminen on mahdollista koko viikon. Tänään kyllä töistä kotiin tultuani otin tupluurit, kun kisut nukkuivat niin autuaasti, ettei ihminen kyennyt olemaan hereillä.
Oman alan löytämisen kiire oli siksi, että mä koin tarvitsevani jonkin deadlinen, koska muuten mä oisin vain jumittunut sinne tk-huoneeseen. Tää päätös on muuten pyörrettävissä, tietysti. Jos sen pyörtää, pitää ruoskia itseään vähän aikaa. Sitä paitsi on himskatin vaikeaa arvioida, mikä duuni ois kivaa, jos ei käy testaamassa.
Ms. Thampbooni: jos on Elämyskameli-nickillä palkittu, niin sitä tulee käyttää kommentoidessa!
Mut kyllä Callen Maisa-miittinki olis ollu myös bloggauksen arvoinen, varsinkin kun imuripelkoakin saatiin vähän häivytettyä.
Uusi työ on jeee, työajat vielä enemmän jee koska sit tuut meidän kans leikkii useemmin.
Mä olin suunnitellutkin kirjoittavani myös Challesta, mutta unohdin. Sorry! Ehkä mä saan sen jotenkin ujutettua seuraavalla kerralla.
Työajat on todellakin helmee. Pomo kertoi tänään, että vaikka työaika on merkitty loppuvaksi 15:15, niin työt lopetetaan klo 15 ja viimeinen vartti on varattu kirjallisuuteen tutustumiselle. Tämän saa kuulemma tehdä myös kotona.
Post a Comment