Iltamelske

Kisuilla on tapana melskata ja ottaa tiukasti yhteen iltaisin. Silloin juostaan pitkin kämppää niin, että keveimmät huonekalut kaatuvat ja karvatuppoja lentää ilmassa. Välillä täytyy vähän sihistä kaverille ja läpätä sitä tassulla naamaan. Yhtäkkiä ne vain lopettaa ja on jälleen ihan coolisti.

Mullakin on ollut eräänlaista iltamelskettä viime viikon ajan. Joka ilta jotain touhua. Torstaina ja perjantaina olin päivystämässä Lastenklinikalla. Vanha kunnon päivystysjännitys pilasi edeltävät kolme päivää ja ihmeellinen potilashysterisointi seuraavat kolme päivää. Mä oon valvonut öitä yhden todella kaukaa haetun diagnoosimahdollisuuden vuoksi ja sen takia yritin tänään soittaa perjantain potilaan äidille kysyäkseni tarkentavia kysymyksiä. No eihän se vastannut puhelimeen. Valvon varmaan seuraavatkin kolme yötä. Kunpa mä unohtaisin.

Me oltiin toissapäivänä Handymanin ala-astekaverin häissä. Vihkikirkkona oli Uspenskin katedraali eli tuli kerrankin sielläkin käytyä. Hääjuhla pidettiin Espoossa meren rannalla. Ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea hääbändi oli historian kovin - Marzi Nyman, Zarkus Poussa, Lenni-Kalle Taipale ja basistina sulhasen veli.  Mahtavat jamisessiot ja listalle kuului esim. Ghostbusters ja Final Countdown. Pojat soitti vähän jukeboksihengessä - kun Handyman toivoi Nirvanaa, niin saman tien alkoi soida Smells Like Teen Spirit. Ja tietty soitettiin Paranoid myös. Mä en oo ikinä ollut häissä niin pitkään kuin tällä kertaa - tultiin vasta puolenyön jälkeen himaan ja vihkiminen oli kuitenkin alkanut jo puoliltapäivin. Aika hyvin seurueessa, josta mä olin tavannut sulhasen kerran (se esitteli mulle kerran laakereita) enkä ketään muuta ikinä. Hyvää väkeä kerta kaikkiaan.

Mä oon vähän myöhäisherännäinen. En oo koskaan suhtautunut negatiivisesti U2:een, mutten myöskään tutustunut niiden tuotantoon mitenkään lähemmin. Joku Best of -kokoelma mulla taitaa jossain olla. Nyt kun pari viikkoa sitten ne soitteli tuossa lähikummulla, niin kivahan sitä oli kuunnella. Oon sittemmin kuunnellut työmatkalla niitä Spotifystä ja määhän tykkään. Ostin jopa tarjouksessa 360°-kiertueen keikkataltiointi-Blurayn, pitäis uskaltaa katsoa se (pelottaa, että se on niin hyvä, että ottaa päähän, ettei mennyt katsomaan).

U2-innostusta ei vähennä yhtään mun kiinnostus Irlannin 1900-luvun historiaa kohtaan. Kiinnostus on syttynyt musiikin, lähinnä The Cranberriesin Zombien ja U2:n Sunday Bloody Sundayn myötä. Mulle on ollut vähän hämärän peitossa Irlannin ja Pohjois-Irlannin ja Englannin nahistelujen syy ja kevyen Wikipedia-perehtymisen jälkeen tiedonjano on vain kasvanut. Kindlen on luvattu saapuvan viikon päästä ja sitten alkaa vimmattu irlantilaisen fakta- ja fiktiokirjallisuuden lataaminen (saksankielisen materiaalin lisäksi siis, näitä kahta kiinnostusta ei parane sekoittaa). Jos Kamelin lukijoilla on ehdotuksia Irlannin 1900-luvun historiasta kertovista kirjoista tai leffoista, niin vinkkejä otetaan kiitollisna vastaan. Crying Game oli hyvä, mutta sen mä oon jo nähnyt.

Elämyskameli suosittelee
Irlannin ja Saksan historia 1900-luvulla