Epätoivoinen yritys

Mä en kehtaa jättää marraskuun postauslukua surkeaan seitsemään, joten yksi rykäisy vielä ennen joulukalenteria (johon mä en oo muuten vieläkään keksinyt teemaa).

Mä unohdin viime viikolla raportoida, että mä koin vaaratilanteen. Olin espoolaisbussissa viihtyisässä Espoossa. Istuin ihan edessä, että pystyisin lukemaan. Espoolaispuskasta laski (oletettavasti) espoolaislapsi suoraan bussin eteen pulkalla. Onneksi kuski oli hereillä ja muutenkin maltillisen oloinen, ehti väistää. Ja onneksi kukaan ei tullut vastaan, muutoin olisi ikävästi tärähtänyt. Tää lapsi ei ollut mikään hirveän pieni, arvioisin että 10-11-vuotias. Bussikuski säikähti varmaan ihan hirveästi, koska mäkin säikähdin. Onneksi ei käynyt mitään kellekään.

Eräs mun tuttavasikiö vaihtoi sikiöisyytensä ihmisyyteen. Syntyi ekovauva, joka käyttää kotitekoisia ekovaippoja! Tunnissa syntyy monta senttiä villahousua. Mä oon kans ekompi ihminen kuin aiemmin, mutta koska blogia lukee myös kuukautisia pelkääviä miehiä, en mene aiheeseen tämän tarkemmin.

Handymanilla on uusi harrastus. Se harrastaa nykyään lapsuudenkaverinsa kanssa kauko-ohjattavia lentokoneita. Oikeastaan se suoranainen kauko-ohjaaminen on vain pieni osa harrastusta, käytännössä se lienee vain tekosyy päästä kaverin kanssa puuhailemaan vailla naisia. Tää harrastus on mun mielestä yhtä aikaa söötti ja säälittävä. Lisäksi se on kallis harrastus, mutta mikäpä ei olisi? Esim. vesijuoksu tulee kalliiksi ainakin Katjnin tyylillä. Aina pitää miettiä, että voisihan se harrastaa lennokkien sijaan ryyppäämistä, huumeita tai huoria ja ne vasta kalliita onkin.

Elämyskameli suosittelee
ekoilu