Barcelona on Espanjan helmi. Tämän sanon varmalla äänellä samaan hengenvetoon todeten, että muualla Espanjassa en ole käynyt. Barcelonassa voi kieliummikko teinityttökin löytää laadunvalvontatyötä tikkunekkutehtaalta ja tää ei ollut eufemismi.
Espanjalaiset tykkää auringosta. Mä en käynyt rannalla joten sitä en osaa arvioida. Espanjalaiset tykkää maauimaloista vähintään yhtä paljon kuin saksalaiset, jotka tykkää niistä paljon. Siellä ne makoilee vieri vieressä ulkouima-altaan maastossa ja syö jäätelöä. Lapset polskii, aikuiset ottaa aurinkoa.
Kaupunki sijaitsee miellyttävästi Välimerellä. Keskustasta on lyhyt matka rannalle, jota mä en siis tosiaan osaa arvioida, mut 1992 olympialaisiin rakennetut rantaravintolat oli upeita. Niissä olisi 17-vuotias viihtynyt pidempäänkin. Muutenkin espanjalainen ravintolakulttuuri on mun makuun. Päivälliselle mennään joskus yhdeksän-kymmenen maissa, syödään kolme ruokalajia (esim. spagetti bolognese, paella ja flan) sekä juodaan lasitolkulla Irish Coffeeta. Aamulla syödään aamupala, päivällä ei mitään.
Espanjan kielen alkeet on helppo oppia. Kielioppi on suhteellisen yksinkertaista (ennen kuin mennään syvemmälle verbeihin) ja kieltä on helppo suomalaisen lausua. Lisäksi espanjassa on käytössä euro, mikä saa hymyn matkustajan huulille ja Markku Uusipaavalniemen posket vihasta punehtumaan.
Joku espanjalaisrunoilija on sanonut, että Rambla on ainoa katu, jonka ei ikinä toivoisi loppuvan. Mulla oli vähän sama fiilis. Siellä oli etenkin siestan aikaan hyvä meno ja halpaa cavaa. Mä jotenkin muistan, että siellä oli myös sisällissodan muistomerkki tai ainakin joku sisällissotamuseo, mut en mä teininä tajunnut olla semmoisista kiinnostunut. Ois pitänyt, nyt kiinnostais. Maaniset katusaarnaajat on näppärästi tiivistäneet mun cluelessin katudallailun.
Elämyskameli suosittelee
olympiaravintelit
5 comments:
barselona on hiano, olin siellä ellun kanssa ennen kummankaan vavvoja ja majailtiin aikamoisessa murjussa jossa oli syöpäläisiä(pieniä koppakuoriaisia, kirppuja ja luteita). mua ne puri vaan vähän mutta ellu oli niitten suosiossa, ja ellu saikin luteenpuremasta jonku kuumetaudin ja ihottuman. muuten oli hieno matka.
aitona maisterina totean: se ramblan ylistäjä oli federico garcia lorca, kannattaa tutustua sen tuotantoon jos tykkää yltiöpäisistä mustasukkasuusdraamoista, manneista ja yleisestä kiihkomielisyydestä.
Mun mielestä tässä kale-luukussa loistaa läpi teinin ihastuminen paikkaan, jossa on hiippaillut seitinohuesa espanjalaisessa päiväkännissä vapaana kuin taivaan lintu. Suhtaudun siis arvioon varauksella.
Mun kaikki käsittämättömimmät ravintolakokemukset ovat tapahtuneet Barcelonassa...
Siellä rannalla on mukava ottaa aurinkoa yläosattomissa - vaikutti olevan siellä melko suosittua. Yhtään ei vaivannut vaikka tunnelma on tosi tiivis. Meidän viereen tuli neljä nuorta norjalaista kundia, joista yhdellä oli Marimekon pyyhe...
Gee: mä oon myyty tolle sun markkinointipuheelle! Kohta on Kindle täynnä García Lorcaa.
Lettis: tää on nostalgiablogi, kuten kaikki kolmekymppisten blogit koko internetissä.
Post a Comment