Työangstia

Työ on edelleen kivaa, mutta uudet käänteet on saaneet mut jännittämään. Mähän oon jo joskus helmikuussa sopinut meneväni syyskuusta lähtien Espooseen töihin. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa on kova radiologisairaalalääkäripula ja ne ehkä haluisivat mut sinne jo syksyllä, jotta saisivat lisää porukkaa päivystysrinkiin. Å ena sidan ne miettii, että jostain on haalittava työntekijöitä, mutta å andra sidan ois kiva, jos ne työntekijät osaisivat jotain eivätkä vain olisi tiellä. Niinpä nyt jopa professoritasolla on mietitty mun tilannetta ja päätetty, että syyskuussa mun pitää tulla esittämään näyttöjä päivystykseen ja jos täytän kriteerit, siirryn loka-marraskuulta sitten Meilahteen. Aika hurjaa. Mua ahdisti tässä ehkä eniten se, että mä oon jo siis sopinut työn muualle eikä tunnu kauheen reilulta sanoa, että ähäkutti en tuukaan, mutta tämä huoli väistyi, kun Jorvin ylilääkäri lähetti mulle valtavan ymmärtäväisen meilin ja toivotti tervetulleeksi sitten myöhemmin, mikäli nyt Meilahti vie. Kiduttavaisinta tässä on kyllä se, että täytyy odotella syksyyn asti tietääkseen, missä on syksyllä töissä. Semmoinen ei sovi mulle yhtään, mä oon enneagrammissa ysi!