Tri Lettis

Lettipitko väitteli eilen. Mä oon Lettiksestä niin ylpeä! Koska Lettis on paitsi fiksu myös huomaavainen LL (väit.), niin se kutsui mut, Handymanin ja Långstrumpin bileisiinsä. Ja mitkä bileet! Me oltiin siellä jonnekin neljään saakka eikä edes väsyttänyt! Dansattiin ja turistiin mukavia sekä useiden koulukavereiden että Lettipitkon mainioiden sukulaisten kanssa. Juhlat oli kyllä useista Lettipitkosta riippumattomista syistä vähän pelottavat. Useat ihmiset tuli kauhean lämpimästi kyselemään kuulumisia ja kertoilemaan elämänsä vaiheista ja tuntuivat tuntevan mut, vaikken mä tiennyt lainkaan, keitä ne oli. Handymanilla kävi näin vielä useammin. Monet miehet tulivat huutelemaan että "Handyman, pitkästä aikaa!" tai "Kamelin äijä! Mahtavaa!" (tai siis ne käytti oikeita nimiä, mut koska tää on pseudonyymiblogi, ei täällä voi niitä nimiä käyttää). Lisäksi mulle tuli kaksi eri miestä (siis todellakin miestä) sanomaan, että ei mua edes tunne, kun mun tukka on niin eri lailla kuin aiemmin. Ei se ollut! Mielikuva erilaisesta tukasta on selitettävissä ainoastaan siten, että normaalisti nää tyypit on nähneet mut vain illalla, kun ensin koko päivän tuuli on tuivertanut mun kampausta ja nyt taksi oli säilyttänyt mun lookin virheettömänä. Lisäksi juhlakalun äiti, jota mä en ollut ikinä aiemmin tavannut, tuli sanomaan mulle että "sä oot se järkevä nainen". Nää useat mykistävät arviot hämmensi mua kovin lähinnä koska mulla ei ollut tukka eri lailla kuin aiemmin enkä mä oo mikään järkevä nainen.

Juhlat oli monella tavalla siis menestys: Lettipitko leivottiin lääketieteen mestari ja mä opin itsestäni monia uusia asioita. Toki vastoinkäymisiäkin iltaan mahtui: tuli finni, jota en voinut kadonneella peitepuikolla piilottaa, Äidin lainaamasta käsilaukusta katkesi hihna ja hihnasta valui satoja minipieniä helmiä lattialle (siis meillä kotona), Handyman unohti takkinsa juhlapaikan naulakkoon ja mä hukkasin ihanan huivini (tai sekin taitaa olla Äidin huivi) taksiin. Koska mä oon kuitenkin positiivinen ihminen, niin en aio jäädä vastoinkäymisiin vellomaan. Finni ei sitten loppujen lopuksi päässyt pilaamaan koko iltaa (koska enhän mä ees nähnyt sitä koko iltana!), imuri saa kohta alkaa poistaa helmiä lattialta, Lettipitko lupasi huolehtia Handymanin takista ja koko Helsingin taksikeskus on nyt valjastettu etsimään mun ihanaa huivia. Tästä pitää nyt vain jaksaa eteenpäin. Mut siis kerrassaan loistavat bileet. Kerta kaikkiaan kyllä. Kiitos, Lettis, sä olit illan kuningatar!

Elämyskameli suosittelee

hyvät bileet