Meillä kulttuurikodissa tehdään kulturelleja asioita. Siksipä mä kävin loppiaisena Långstrumpin kanssa leffassa (My Week with Marilyn), joka ei ollut niin huono kuin mitä mä trailerin perusteella ounastelin. Eilen mentiin sitten isommalla porukalla teatteriin katsomaan Vadelmavenepakolaista. Mä luin sen kirjan männäviikolla, jotta ymmärtäisin taide-elämyksestä riittävästi. Kirja oli ihan ookoo: kevyt ja nopealukuinen sekä ajoittain hyvinkin hauska. Päähenkilö oli omituinen ja traaginenkin suomalainen mies. Kirjailijan tarkoituksena oli ehkä ollut kirjoittaa satiiria suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan eroista ja suomalaisten pikkuvelimäisestä katkeruudesta Ruotsia kohtaan, mutta mulle jäi päällimmäisenä teoksesta mieleen ajankohtainen poliittinen realismi. Päähenkilö oli (tai luuli olevansa) alkuun nimittäin niin demari, että hän ei olisi ollut tervetullut Lipposen vaalimökille, mutta loppujen lopuksi hänestä(kin) kuoriutui perussuomalainen. Teatteripalan käsikirjoitus oli varsin uskollinen kirjalle eli ihan ookoo. Eniten mua kirjassa häiritsi se, että loppuratkaisu tuli varsin töksähtävästi yllättäen, kuin kustannustoimittaja olisi sanonut, että nyt on tarpeeksi sivuja, lopeta tää nyt vain jotenkin. Kirjan alkupuoli oli maalaileva jopa pitkästyttävyyteen saakka, keskellä alkoi tapahtua ja sitten tarina vain loppui.
Parasta seuran lisäksi eilisessä teatteri-illassa oli ehdottomasti etkoiksi valitun Lungi-ravintolan tarjoilija, legendaarinen Miljonääri-Jussi Ville Loponen! Kiharat oli leikattu lyhyemmäksi ja hymykuoppakin nähtiin, kun Handyman hauskutti henkilökuntaa tilaamalla kaksi pääruokaa. Lungi on niin punavuorelainen ravintola, että on absurdia, ettei se sijaitse Punavuoressa. Matala katto, tehdasmainen tunnelma, seitkytlukulaisen näköinen sisustus ja hipsteriasiakkaat saivat ajatukset siirtymään tiiviisti pari korttelia lännemmäs. Ruoat raportoitiin hyviksi. Pulla oli erinomainen. Lopos-Ville oli mukava.
Teatteriesityksen jälkeen me liityttiin Handymanin kanssa vielä Pikkusiskon ja DI:n seuraan drinkeroille, kun Pikkusiskolla oli synttärit. Matkalla KOM-teatterilta Aleksanterinkadun Il Sicilianoon arvostukseni insinöörin tekemää älypuhelinta kohtaan nousi jälleen: 3B ei tullut pysäkkinäytön lupaamalla tavalla, jolloin toki kärsimätön city-ihminen tarkistaa HSL:n live-kartasta, missä ratikka kuppaa. Samalle sivulle aukeavat vikatiedotukset, joista city-ihminen pystyy nopeasti näkemään, että Tehtaankadulla johtimet ovat rikki, joten kolmosta saa odotella vähän pidempäänkin. City-ihminen voi tässä tilanteessa muuttaa suunnitelmaa - on pakkasta, mutta onneksi sama ohjelma kertoo taksitolpan olevan lähellä.
Mä en oo suuri uudenvuodenlupausten ystävä, mutta tavoitteita voi asettaa. Mun tavoite alkukeväälle on, että loppukeväästä mä en enää inhoa kuntosaliharjoittelua. En suinkaan suunnittele ryhtyväni vakavaksi kuntosaliharrastajaksi, mutta josko siellä jaksaisi käydä vaikka kerran viikossa ilman suunnatonta tylsistymistä. Kunpa nyt vain joku keksisi tehdä langattomat in ear -kuulokkeet, jotta samalla voisi kuunnella podcasteja!
Podcast-vinkki vielä lopuksi: BBC Radio 4:n Comedy of the Week sekä Friday Night Comedy. Molemmat sopivat brittikomediasta pitäville. Tai ainakin mulle. Kesto kerrallaan noin puoli tuntia, päivitys kerran viikossa.
Elämyskameli suosittelee
erilaiset kulttuuriasiat
No comments:
Post a Comment