Elämän ylistys

Isoäitini äiti eli äitini isoäiti Anni-mamma kuoli eilen 99 vuoden ja kolmen kuukauden iässä. Hän oli upea nainen. Syntyi Suomen suuriruhtinaskuntaan joulukuun alussa ja hänen viisivuotispäiväänsä seuraavana päivänä Suomi itsenäistyi. Napakka, topakka ja pikkuruinen nainen. Anni oli ammatiltaan kampaaja ja kampaamoyrittäjä. Hän jäi eläkkeelle pari vuotta ennen miestään, pitkää ja komeaa Esko-poliisia. Eskon eläköitymisen jälkeen Anni opiskeli itsensä eläkeiässä vanhustenhoitajaksi ja toimi kotipalvelussa päälle seitsemänkymppiseksi. Työnteon hän lopetti saatuaan aivoinfarktin noin 72-vuotiaana. Aivoinfarktin toipumisennuste oli melko huono, epäiltiin, ettei hän ikinä enää kävele. Sitkeästi hän kuntoutti itsensä omatoimiseksi. Rakasti Vihreitä kuulia. Minulle jäi hänestä vain lämpimiä muistoja, tarkimmin muistan hänet pelaamassa marjapussia naapuruston mummeleiden kanssa, minä istuin kirja kädessä sohvalla juoden mansikkamehua. Mamma rakasti ja arvosti miehiä, hän oli miesasianainen. Muistan, kuinka muutama vuosi sitten menimme Handymanin kanssa häntä tapaamaan. Hän kyseli meiltä molemmilta, mitä opiskelemme. Lääkiksestä hän ei ollut millänsäkään, mutta että talousmies! Kyllä talousmiehellä pitää olla matikkapäätä ja talousmies se on eri mies. Vanhuuden päivät Mamma sai olla melko terveenä, hän kuoli rauhallisesti ja onnellisesti vanhuuteen (eiköhän kuolintodistuksessa kuitenkin lue jotain jostain verisuonisairaudesta, koska Suomessa edes 99-vuotias ei saa kuolla vanhuuteen). Tänään juhlin Annin elämää.