Handyman päätti viime perjantaina, että kevät on tullut ja sen myötä on parasta jättää nastalenkkarit narikkaan juoksulenkille lähdettäessä. Niinhän siinä kävi, että mies lankesi Käpylässä sohjoisella tiellä ja sai ruhjevammoja ylävartaloonsa, ihorikkoa kyynärpäähänsä sekä reiän paitaansa. Harvoin on aikuinen mies ollut yhtä järkyttynyt mutta innoissaan asvaltti-ihottumastaan. Sitä on katseltu joka päivä ja mä oon puhaltanut siihen kolmattasataa litraa uloshengitysilmaa. Yllättäen mä en tänä talvena olekaan perheen kömpelys, koska olen livennyt vasta kerran (ensimmäisenä vaalipäivänä laukatessani Torkkelinmäkeä alas Handymanin ja Långstrumpin perässä), Handyman jo kahdesti. Mut mulla onkin ollut kaatumiskielto.
Mä oon kerrassaan ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti kävelyteiden valtavat lumimassat on kadonneet. Viikko sitten viikonloppuna lunta oli vielä kunnolla, tiistaina sitä tuli lisää, mutta torstaista lähtien lunta ei jalkakäytävillä ole enää oikeastaan ollut lainkaan. Toki nyt on monin paikoin petollisen liukasta, mutta siitäkin selviää kun kävelee töpöttäen. Eilen näin kun kaksi hippiä ei kunnioittanut jäätä vaan kaatui läjään. Siitä jälleen muistin, että jää on liukasta. Onneksi kuitenkin jalkakäytävää on myös varsin paljon ihan raa'alla asvalttipinnalla ja joka päivä asvalttia näkyy enemmän!
2 comments:
Tämä Handyman on kyllä ihuna mies! Tosin kuulin, että vamma ei suinkaan ollut mikään asfaltti-ihottuma, vaan verinen murskautunut raateluvamma, joka olisi saanut helposti normaalin kipukynnyksen kansalaisen shokkiin.
Auts! Kyllä urheilu on vaarallista!
Kuin on myös ruuanlaitto - täällä tehtiin sunnuntaina veristä porkkanaraastetta ja nyt ihmetellään tulehtuuko tuon sankarin vamma...
Post a Comment