Parisuhteen kipupiste

Handymanin äiti on kotoisin Turusta. Epäilen, että tästä syystä Handyman on viehtynyt makeisiin leipiin (siellä jossain lännessähän on se saaristo, jossa syödään saaristolaisleipää, joka tehdään sokeria paremmin kosteassa meri-ilmassa säilyvästä siirapista). Mun mielestä kaiken maailman setsuurit ja myslileivät on kammottavia, mut mä en ookaan turkulainen. Kalakeiton kanssa voin syödä saaristolaisnapin, mutta muuten mä en tahmeaan leipään koske. Jos mä ostan leipää, niin se on yleensä Pientä Pyöreää, joskus myös Realia tai Ruispalaa. Tänään käytiin Handymanin lempipaikassa Stockan Herkussa, koska sieltä saa ostaa myslileipää valmiiksi viipaloituna (niillä on viipalointikone). Handyman halusi oikein erityisesti hemmotella itseään ja osti hedelmäleivän. Tää kuulosti mun mielestä poikkeuksellisen kauhealta. Handyman kuitenkin toivoi, että mä maistaisin sitä. Mä yritin vastustella, mutta perustelu oli vetoava: jotkut naiset muuttaa elämäänsä radikaalisti miehen takia, pukeutuu esim. burkhaan, joten voisinko mä ehkä maistaa leipää. Tässä mulla on nyt sitten limainen sattumaleipä kourassa. Kuin sukaattipakettia söisi. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät on sellaisenaan kelvollisia, mutta uuniin niitä ei pitäisi laittaa.

Mä meen huomenna tutustumaan hammasradiologiaan. Yleensä hampaat ja suu muutenkin kuuluu hammaslääkäreille, mutta joskus päivystyksessä voi joutua ruhoradiologikin katsomaan suukuvia ja ois kiva että ois nähnyt edes viisi ennen kuin alkaa itse kovin vakaalla äänellä niitä lausua. Tai siis oonhan mä jo muutaman päivystyksessä lausunut, mutta meen nyt kuulemaan, mitä niistä ois voinut osata katsoa jos ois tiennyt että semmoistakin voi olla. Tukevalla pohjalla tää julkinen terveydenhuolto.

Elämyskameli suosittelee
kunnon ruisleipä, mieluusti näkkileipä