Road calm

Kesällä kaikki on vapaampaa, esimerkiksi liikennekäyttäytyminen. Lintsillä pysäköidään vähän minne sattuu ja kaikki paikat on täynnä jostain takahuoneista ryömineitä pyöräilijöitä. Kriittiset pyöräilymarssit vaatii Hämeentielle pyörätietä, mutta niin kauan kuin sitä ei ole, on ilmeisesti täysin ookoo ajaa jalkakäytävällä ja kilkutella kelloa jalankulkijoille. Mä oon päättänyt suhtautua kaikenlaiseen liikennehillumiseen äärimmäisen pitkämielisesti. Road ragea mun ei kannata hankkia ainakaan kesällä. Niinpä mä tänään vain hörähdin hyväntuulisesti, kun päin punaisia suojatiellä kävellessäni sain tuliset kellonrimputukset ja huudot yhtä lailla laittomasti päin punaisia ajaneelta pyöräilijältä. "Hei huara mitä saatanaa, sä kävelet päin punaisia! Varo vähän!" Heh. Lolz. Onneksi mä oon adoptoinut liikennelauhkeuden tai oisin voinut vähän hermostua tai ainakin pahoittaa mieltäni. Nyt ei tarvinnut.

Päivystyslistan tekijä oli suunnitellut mulle puuhapaketin kuluneelle viikolle. Mulla oli siis viikonloppusämpylä ja lisäksi vielä keskiviikko. Keskiviikkona olin jo niin uupunut, että keskittymiskyky oli kaksivuotiaan tasolla ja mun piti yöllä laittaa kello torkuttamaan kymmenen minuutin välein, sillä torkahtelin kesken töiden. Yhden virheen muistan tehneeni, onneksi potilaan terveys tai turvallisuus ei vaaraantunut. Muita virheitä en muista. Eihän tuollaisessa päivystystahdissa ole mitään järkeä. Ja sitten seuraavaa joutuu odottamaan kaksi viikkoa. Pönttöä. Mutta onneksi nyt on sentään vapaa viikonloppu. Voi nukkua.

Elämyskameli suosittelee
liikenne-zen