Työssä viihtyminen

Kolme päivää terkkarissa ja olen jo täysin kotiutunut. Se on pääasiassa niin mukavaa työtä. Kaikki ei tietenkään ole kivaa: en erityisesti nauti uni- ja kipulääkekoukussa olevien ihmisten kanssa kinaamisesta ("kato mikään muu ei auta mulle!") tai paperitöistä (nytkin lokerossa perjantai-iltapäivää odottelee todistus oikeudenkäyntiä varten), mutta suurimman osan ajasta mä saan päättää itse mitä teen, mun ei tarvii vastata kenenkään muun (kreikkalaisen tai muunkaan) hommista ja mikä parasta, oon aina ajoissa kotona. Lisäksi työyhteisö on ottanut mut tosi hyvin vastaan ja siellä ollaan varsin tietoisia työn kuormituselementeistä ja musta pidetäänkin hyvin huolta, etten mä rasitu liikaa. Pomo on asiallinen. Toistaiseksi siis valtakunnassa kaikki hyvin.

Vapaa-aikanakin kaikki on hyvin, mites muutenkaan. Ainoa pännivä asia on se, että Handyman oli tänään kaverinsa kanssa Stadissa ja nyt kun se tuli kotiin 19:30, on se niin väsynyt, että meni nukkumaan. Jotenkin mä olisin toivonut jotain seuraa. Onneksi mulla on blogi, että voin narista täällä. Kun mun mielestä on oikeasti kiva, että se käy kavereiden kanssa hengailemassa, mutta se ei ole kivaa, että ne kaverit väsyttää sen niin, että se nukkuu parin tunnin tupluurit illalla eikä saa enää unta yöllä kun mä haluisin nukkua, mutta se sitten vain näpyttelee tietskaria! Perhana!

Obama sitten voitti. Eniten mua niitten vaaleissa ärsytti ne kohkaavat suomalaiset, jotka intopinkeenä ovat vouhottaneet Obamasta lisääntyvästi. Ensin jenkkejä syytetään siitä, että ne tunkee muiden asioihin ja sitten puoli Eurooppaa pitää oikeutenaan sählätä mielipiteineen jenkkien vaaleissa. Jos jenkit kohkaisivat jostain Suomen presidenttiehdokkaasta samaan malliin, niin mä kyllä varmaan kiusallani äänestäisin jotain protestiehdokasta kuten esim Ilkka Hakalehtoa - tai jos oikein hulluksi heittäytyisin - Matti Vanhasta.