Menojalka

Handymanin menojalka vipattaa. Se on hankkinut itselleen puuhaa viikon kaikille illoille ja sit on vielä menossa jonnekin metsään möyrimään perjantaista sunnuntaihin! Mä oon yleensä vain iloinen, jos sillä on jotain mielekästä tekemistä, mutta tuntuu jotenkin kamalan ikävältä että se on hankkinut itselleen puuhaa koko viikonlopuksi. Viikonloput kun on minilomasia! Ja minilomaset on tosirakkautta, sen tiesi jo Bridget Jones.

Pomo on alkanut kovasti järjestää mun asioita mielekkäämmiksi. On ilmeisesti johdossa taas vähän hermostuttu mun lähtöaikeista - viimeksihän kun mä lähdin kaupungilta, sain sairaalan johdon suoranaisesti suuttumaan, tällä kertaa on vähän lempeämmät ihmiset kyseessä. Ne eivät siis suutu vaan yrittävät tehdä asiat paremmiksi. Melkeistä tässä herkistyy.

Asuntokuume on jo vähän hellittänyt, kun tajusin että tää kämppä on ihan täydellinen, vain paikassa on toivomisen varaa. Niin kauan kun pysyy kotona, on kaikki ok. Sekin vähän lohduttaa että en kuitenkaan nyt jaksa lähteä mihinkään kämpänmyyntipuuhiin, jos siinä sitten menee viikkoja, kuukausia. Olisi sitä paitsi jotenkin noloa myydä nyt, kun sunnuntaisin muutenkin joutuu ulko-ovella kompuroimaan monien välittäjien kyltteihin. Jos mäkin sinne oman välittäjäkylttini veisin, niin kompuroittaisi vielä enemmän.

Tossut kelpaavat, osoitekin on saatu, nyt lähtee postiin!