Bongailua

Eilen käytiin Handymanin kanssa Habitare-messuilla, koska me ollaan niin kovin tyylikästä väkeä ja pakkohan siellä oli näyttäytyä. Vähäpätöisempi syy oli se, että Pikkuveli oli rakentanut sinne hiilikuution, joka piti nähdä. Nähtiin Pikkuvelikin pitkästä aikaa (lähinnä se on viime aikoina rakentanut sitä kuutiotaan). Paljon muutakin nähtiin, kuten hienoja astianpesukoneita ja opiskelukaveri Härski uuden tyttösensä kanssa. Kovin kauaa ei messuilla sit kuitenkaan viihdytty, koska sohvia näkee netistäkin. Onnistuttiin olemaan ihan coolisti, vaikka Eduskunnan puhemies rouvineen käveli meidän ohi siellä. Joskin sittemmin selvisi, että eihän Handyman ollut niitä edes huomannut.

Eilen oli muutenkin erinomainen bongailupäivä. Messukeskukselta lähdettiin käymään Menitassa, koska mä tarviin villasukat. Pikku-Roballa tavattiin random kaveri ja siinä turinoidessa käveli ohi mun lempinimi-ihminen Suvi-Anne Siimes (siis mun lempinimi on ollut S-AS. Ei niin, että se olisi joku mun feivöritti nimi-ihminen). Illalla käytiin vielä katsomassa Ice Age 3 ja kotimatkalla sporassa kanssamme Eliteltä Linnankoskenkadulle matkusti Neil Hardwick. Aika hyvä julkkispäivä siis.

Käytiin siis eilen leffassa, oikein 3D-leffassa. Kerran aiemmin oon kolmedeetä nähnyt ja se oli Afrikka-aiheinen dokumentti Saksassa. Mä en oo mikään 3D-fani. Ongelmana on ne lasit. Ne on painavat ja hankalat ja välillä tekee mieli lepuuttaa nenänselkää ja sit näkee kahtena. Mulla ei ees oo mitään silmän ja lasin välissä, hankalaksi elämä tullee siinä vaiheessa, kun on toiset lasit nenänselkää kurittamassa, kuten non-emmetroopeilla usein on. Eikä se 3D-elämys ole edes niin mahtavista mahtavin, että sen vuoksi kannattaisi kahta tuntia istua lasit nenällä. Mulle riittää 2D. Ei tuu ikinä yleistymään tuommoinen pelehtiminen.