Moni jouluihminen kokee joulustressiä. Joskus myös ei-jouluihmiset stressaavat joulusta (vrt. Jouluperinteet-postaus). Koulussa opetettiin, että stressi on sopivassa määrin positiivinen kokemus, joka parantaa toimintakykyä ja tehokkuutta. Tästä on esimerkkinä Handymanin stressimasu, joka häiritsee Handyman-ressukkaa aina ennen tärkeitä palsuja tms. Toisaalta stressi liiallisuuksiin mennessään huonontaa toimintakykyä ja tehokkuutta. Tästä on esimerkkinä Handyman Tukholmassa kolmipäiväisessä konferenssissa, jonka aikana normaalityöt jäävät tekemättä ja tän päivän tärkeä puhelinpalsu on täysin valmistelematon. Tässä tilassa Handyman-parka on ahdistunut, ärtynyt ja kiukkuinen.
Joulustressin aiheuttaa yleensä stressaaja itse. Kaikilla on jouluna joitain tavoitteita ja pelko näiden tavoitteiden saavuttamattomuudesta aiheuttaa stressiä. Lapsilla tavoitteet ovat selkeitä: Lego-komentotorni tai just se oikee Hello Kitty -pehmolelu ois saatava, muuten on masu ollut sekaisin turhaan. Vanhemmat yleensä stressaa vähän turhemmista ja abstraktimmeista asioista: oikeasta valaistuksesta, oikeasta ruoasta, oikeasta seurasta, lasten onnesta ja rauhan tunteesta. Ja sori nyt, nää ei oikeestaan parane stressaamalla. Valaistus, ruoka ja seura on helpolla valittu, lapset on onnellisia, jos ne saa sen komentotornin ja joulurauha tulee sydämeen, jos ei ole täynnä stressiä.
Mä aion ottaa stressiä tänä jouluna vain siitä, että lomalle varatut rahat riittävät mukavaan lomaan Berliinin rauhassa ja että en saa siellä vatsatautia. Muuten hyvä suunnitelma, mutta stressi aiheuttaa mulle(kin) vatsataudin oireet.
5 comments:
Joulustressiin kuuluu olennaisesti myös työstressi, joka syntyy siitä, että kaikenlaiset proggikset, joiden parissa on tussuteltu koko syksy, pitäis saada valmiiks koska "vuodenvaihteeseen mennessä" on hyvä geneerinen deadline. Tänä vuonna tähän kategoriaan tosin kuului vaan gradu joka valmistui eilen, joten stressistä ei oo nyt tietoakaan.
Sitä mä en oo kyllä ikinä tajunnu, et miks joulusta pitää ottaa jotain stressiä ja tehä joku joulusiivous. Ja just ne jouluverhot on pahimman ihmislaadun keksintöä. Me ollaan mutsin kanssa aina pilkattu niitä ihmisiä. Ja sit joululahjat, niitä mä en oo hankkinu enää vuosiin. Mä annan massit kodittomille. Kukaan ei kehtaa ikinä valittaa tästä!
Mä oon eläny jossain kuplassa tänä vuonna, enkä oo löytäny minkäänlaista stressiä itsestäni.
Tykkään kyllä lahjoja hommata, mut tänä vuonna jotenki.. Ei vaan inspiroidu samalla tavalla ku ennen. Ehkä se on hyväkin.
Mulla on Ikean kaitaliina nostettuna verhoksi keittiössä. Se on ryppyinen, ja vino. Mut se on valkoinen ja siinä on punaisia kuvioita, se on nätti, ja oon löytäny itsestäni tätä halveksittua jouluverho-ihmistä tämän verran. Kun keittiössä ei koskaan muulloin oo minkäänlaista verhoa, niin toi tuo jännästi pehmeyttä sinne. Mut kyl sen edes vois silittää. Jos ollaan noloja, niin ollaan sit edes siististi noloja!
Mut semmoset runsaat tummanvihreet/punaiset olohuoneverhot joulukranssien ja kulkusten kuvilla on jotain, mitä en kyllä käsitä enkä hyväksy.
L: ONNEA gradusta!
Kiitos P :)
Joo myönnettäköön että jouluverhoihmisiä on useita alalajeja. En mä nyt ihan totakaan hyväksy mutta pahemminkin voisi olla.
"Mä annan massit kodittomille"
=
Sijoitan olemattomat roponi omaan arseen?
Toi oli niin nähtävissä että Pyry tarttuu tohon massit köyhille -juttuun... Tosin arvelin että se ois ollu jotain sosiaalipoliittista kommenttia. Nyt saat Långstrump vaan syyttää ittees. :)
Post a Comment