Mä suhtaudun jouluperinteisiin kuten 90-luvun alussa Kauniisiin ja rohkeisiin: haukun mutta nautin silti. Jälleen löytyi jouluperinteistä guilty pleasure nimittäin joulukortit. Mun mielestä on tosi hauskaa metsästää "salaa" tuttavien osoitteita ja etsiä just niitä täydellisiä joulukortteja. Niitä on niin mukavaa kirjoittaakin! Ois kiva keksiä myös jotain nasevaa sanottavaa siihen korttiin, mutta en keksi. Sitä pidän kuitenkin kunnia-asiana, että rauhallisuutta en lähde toivottamaan vaan mieluummin hauskuutta ja iloa. Seuraavalle vuodelle voin toivottaa onnea, mutta onnellisuuskin on mulle liian new age -meininkiä.
Joulupostimerkeistä mä en tykkää, ne on aina kammottavan rumia. Toivoisin, että osaisin olla niin viileä ja itsenäinen, että antaisin itselleni luvan käyttää normaaleja postimerkkejä myös joulukuoriin, mutta pelkään kortin saajan pitävän mua jonain tuhlarina, joten lammasmaisesti tyydyn rumiin ja ankeisiin joulumerkkeihin. Ihan naurettavaahan se on - hintaero joulu- ja perusmerkin välillä on 20 senttiä eli mun käytöllä 6 euroa vuodessa. Senhän hukkaa päivässä, kuten Isi sanoisi (sanoi ainakin silloin, kun mä pyysin 85 markkaa ostaakseni funktiolaskimen kasiluokalla).
Joulukorteissa on kyllä se ongelma, että vaikka niitä on mainion hauskaa lähettää ja ihan kiva saadakin, niin mä oon niin biaatch, että en halua säilöä niitä vuosikausia vaan haluan heittää ne pois. Siitä saan omantunnontuskia, koska en tiedä, onko joulukorttien hävittäminen esimerkki asosiaalisuudesta. Tätä mä sit kärvistelen ensin monta kuukautta, kunnes pääsiäisenä saan epätoivon puuskan ja heitän ne kaikki pahvinkeräykseen. Sitten elän tyytyväisenä puoli vuotta, kunnes ensimmäiset kortit tulee ja alan uudelleen tehdä surutyötä korttien pois heittämisen vuoksi.
Jep, hullu se on, ei se esitä.
9 comments:
Mä muuten oon niin tyytyväinen tähän jokapäiväiseen Kameliimme, etten tiedä miten sopeudun joulunjälkeiseen aikaan ilman kalenteria. :(
Kortit on kakspiippunen juttu. Päätän aina olla lähettämättä, ja joka joulu kuitenkin kiireessä laitan vielä ne pakolliset anopit ja appiukot, ja sillä kalliimmalla koska en jaksa nähdä vaivaa ajoissa...
Kortteja on ihana saada mutta ei kai niitä Erkkikään säilö vuositolkulla??
Onks kaikki joulukortti/stressi/lahja/puuro-kiireisiä, eikä kukaan muu ehdi Chamsua kommentoimaan. Pöh.
Ilmeisesti tosiaan mun tekstit on niin tyhjentäviä ettei kellään oo mitään sanottavaa. Mut hyvä että kale kelpaa jollekulle!!
Tai ehkä vakiokommentoijan kommentit on niin tyhjentäviä ettei muiden tarvitse kommentoida. ;) Kuulutan yhä Kamelia kommentoivan blogin perään!! :D Se ois hienoo!
Meidän tän vuoden Kamelikortti oli upean psykoottinen!! Omani (jonka laitoin viime tipassa eilen postiin) ei pääse millään millekään tasolle siihen verrattuna. Mun kortisa on kuitenkin vaan tylsä obeesi kisu, mutta teillä oli merileijonat ja kaikki!
Merileijona jos mikä tuo joulutunnelman!
Mut paljastettakoon, että Kameli löysi eilen laatikostaan kaikki viime vuoden joulukortit, joten ilmeisesti proverbiaalinen erkki todella säilöö niitä.
Ja jokapäiväinen Kameli todella rulaa! Erityisesti työpäivä on mukava aloittaa Kamelin ja breakfast of championsin merkeissä. Liketän!
Nonni, nyt mun surkeus paljastui - en henno ees vanhoja joulukortteja heittää pois. Tänään tuli kolme joulukorttia, joista yksi oli meille, yksi edellisille asukkaille ja yksi sitä edellisille asukkaille. Pakko tunnustaa, että mä oisin mieluusti säästänyt ne muillekin tulleet kortit (joulumieltä, kato!), mutta onneksi Handyman on enempi realiteeteissa ja heitti ne pois.
Chamsu paljastui Erkiksi. En olis uskonu.
Post a Comment