Professio-ongelmat

Tänään klo 19:14 soi puhelin. Soittaja oli OP:n täti, joka halusi keskustella mun pankkitarpeista "ihan hetkosen vain". Oli jo vähän kiiru uimaan, mutta ainahan sitä hetkonen liikenee. Ensin höpöteltiin 10 min siitä, että kaikki todella on ihan hyvin enkä mä tässä taloustilanteessa näe säästämistä järkevänä tai tarpeellisena. Lopuksi ennen kiittelyä se halusi vielä tarkistaa mun yhteystiedot ja kysäistä, että toiminko vielä samassa ammatissa kuin aiemmin. Kun vastasin, että jepjep, niin tämä täti rohkeni vielä kysäistä, että kannattaiskohan se sikisrokote ottaa. Tilanne oli se, että hän oli syksyllä jo sairastanut sikiksen tapaisen taudin ja nyt kun kovasti tästä rokotteesta puhutaan että se on vaarallinen, niin mitä mieltä minä lääkärinä olen - kannattaisiko hänen se ottaa. Olin aivan ällikällä lyöty, mutta vastasin kuitenkin ammatillisesti rehellisesti että kyllähän se kannattaisi. Ilmeisesti vastaus oli tyydyttävä, koska OP:n täti sanoi sen sitten ottavansa, kun asiantuntija kehottaa. Onneksi varsin harvoin joutuu tällaiseenkään tilanteeseen.

Toisen professio-ongelman aiheuttaa maalaislääkäri Kiminkinen. Oon sen kanssa ihan hepulin rajamailla, koska se jotenkin niin raastaa mua. Se on niin omahyväinen ja myhäilevä. Lääketieteen Lauri Tähkä. Puhuu vammaista mukaleppoisaa murretta ja luulee olevansa hauska, ystävällinen ja yleisesti täydellinen ihminen. Jostain syystä siltä kysytään mielipidettä kaikkiin lääketiedettä kaukaisestikin kosketteleviin aiheisiin ja aina se mielipide on sama: ihmisille pitää jutella ja keikkalääkärit on yhteiskunnan perse. Kyllä munkin mielestä ihmisille pitää jutella, mutta se ei välttämättä ole lääkärin työtä (tai ainakaan sen ei pitäisi olla, koska lääkärillä on töitä muutenkin). Toisaalta ei ole keikkalääkärifirmojen tai niiden työntekijöiden vika, että niille on kysyntää. Kiminkisen pitäisi tulla hetkeksi pois sieltä maalta ja kuulla markkinataloudesta. Kiminkinen on pelle.