Selkä katki

Mä oon ollut töissä yleensä hyväntuulinen ja joustava. Tää on ollut siinä mielessä kelvoton käytösmalli, että sit oon narissut täällä ja kotona ja ylipäänsä joka paikassa siitä, kuinka paljon mua ottaa päähän ja väsyttää ja hatuttaa. Tänään kuitenkin tuli se korsi, joka katkaisi Elämyskamelin selän. Ensinnäkin otti päähän, että yhden koulutuspäivän jälkeen oli listalla aamusta 22 eri ihmisen reseptit ja puolenpäivän jälkeen jo 32 ihmisen reseptit (yhteensä 61 erillistä lääkemääräystä). Tän vielä jotenkin ois voinut tuhista keskenään, mutta se oli jo liikaa, että potilaalle oli varattu aika tulosyyllä "ientulehdus". Siis herttinen! Selitys vielä ajan varanneella terveydenhoitajalla (sic) oli se, että potilaalta oli poistettu hammas viikko sitten ja se on menossa huomenna johonkin aivoleikkaukseen. Suu oli kipeä ja verensokeri korkealla - todennäköinen hammastulehdus, johon tarvitsee antibioottia, ehkä. Tässä meni hermo. Mä en osaa arvioida hammastulehduksia sen enempää kuin hammaslääkäri korvatulehduksia ja kiukuttelevan lapsen tavoin kieltäydyin ottamaan potilasta vastaan. Vähänkö puhdistava tunne!

Lähetin eilen työhakemuksen radiologian yksikköön. Sain sympaattisen vastauksen, jossa tuleva pomo (toivottavasti!) totesi mm. "Luulen muistavani sinut meidän sairaalassa työskentelysi ajalta, mutta en ole varma olenko oikeassa henkilössä, useampi *piip*-niminen nuori kollega on ollut sisätaudeilla viime vuosina. Kaikki ovat olleet saamani käsityksen mukaan hyviä ja luotettavia kollegoita, joten otamme sinut mielellämme joukkoomme jos saamme sen vain järjestymään." Hohoo! Toivottavasti se kuitenkin tajuaa soittaa Terhikille, että oonko mä sittenkään hyvä ja luotettava. Enää 137 työpäivää nykypaikassa! Vielä ei ehkä kannata hankkia aamukampaa.